Etsimme yhteiset tavoitteet ja arvot, jotka voimme yhdessä allekirjoittaa

Elina Mainela-Arnold
logopedian professori
psykologian ja logopedian laitoksen johtaja

Ensin oppiainevastaavana logopedian oppiaineessa ja viime päivinä Psykologian ja logopedian laitoksen johtajana pohdin usein, kuinka voin osaltani toiminnallani vaikuttaa siihen, että yksikössämme on positiivinen tekemisen meininki. Että tulosta syntyy sekä tutkimuksen, opettamisen että yhteiskunnallisen vaikuttamisen alueilla unohtamatta sitä, että töissä olisi myös suurimmalla osalla voittopuolisesti mukavaa. Kuulostaa mahdottomalta tehtävältä, vaan onko sittenkään?

Ryhtyessäni tehtävään haastattelin konkareita. Sain tärkeän vinkin. Yritä saada porukka työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen. Mutta miten se tehdään? Meidäthän on ajettu kilpailemaan resursseista joka tasolla alkaen yliopistojen välisestä rahanjaosta aina oppiaine- ja yksilötasolle asti. Eikö Maijan etu olekin silloin Matilta pois?

Lähdimme logopedian oppianeessa keskustelemaan yhteisistä tavoitteista ja arvoista, jotka voimme yhdessä allekirjoittaa. Työryhmä tuotti tavoitteet ja arvot dokumentin. Kerron tässä muutamasta yhdessä tuotetusta tavoitteesta.

Ajamme niiden ihmisten etuja, joita kielen, puheen ja kommunikaation häiriöt koskettavat. Tämä tehtävämme on oppiaineemme erityinen tehtävä. Logopediassa tuotamme valtakunnallisesti ja kansainvälisesti korkeatasoista opetusta ja tutkimusta puheen, kielen ja kommunikaation osa-alueilla. Koulutamme puheterapeutteja, jotka valmistuttuaan toimivat esimerkiksi terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa tai yrittäjänä. Näissä tehtävissä meiltä valmistuvat tukevat niitä, joiden ääni yhteiskunnassa jää aivan konkreettisesti kuulumatta muun muassa aivovaurion, änkytyksen, kehityksellisen kielihäiriön, kehitysvamman tai dementian aiheuttaman kommunikatiiviseen toiminnan vajeen vuoksi. Yhtä lailla tärkeänä tehtävänämme on tuottaa tiedettä puheterapeuttien toiminnan perustaksi.

Emme kuitenkaan rajoittaneet arvo työtämme ainoastaan suoraan logopedian alaan liittyviin kysymyksiin, vaan määrittelimme mitä meille merkitsee sosiaalinen vastuullisuus, tasa-arvoisuus, moninaisuus ja ammatillisuus, ja miten toteutamme näitä arvoja.

Annamme muille rakentavaa, emme perusteetonta tai repivää palautetta, ja palautteen kohdistamme henkilön toimintaan, emme persoonaan. Tässä meidän tieteen parissa työskentelevien luulisi olevan todella hyviä. Annamme jatkuvasti palautetta opiskelijoille, kollegoille ja opettajillemme riippumatta siitä mikä noista rooleista meillä kulloinkin on. Opettamiseen liittyy molemminpuolinen palautteen anto ja tieteen tekoon liittyy jatkuvia arvioita. Henkäistään hetki ennen kuin isketään enteriä emootiossa kun annamme palautetta. Muotoillaan palaute niin että se kohdistuu oikein ongelmakohtaan ja näin vie asioita eteenpäin.

Arvioimme omaa toimintaamme ja käyttäytymistämme sekä tarvittaessa muutamme niitä. Jotta saatu palaute valmentaa opiskelijoita, kehittää opetusta, vie tiedettä eteenpäin ja parantaa hallinnollisia käytäntöjämme, meidän täytyy ottaa se vastaan ja tulkita se toiminnaksi. Kuinka moni meistä toistaa itselle tyypillisiä käyttäytymisen malleja, joista osa on itseasiassa haitallisia? Onko jotain mitä minä itse voisin tehdä huomenna toisin?

Arvostamme muita riippumatta heidän taustastaan ja tuemme heitä heidän töissään. Emme syrji ketään. Meillä on etuoikeus toimia yhteisössä, jossa eri tavoin lahjakkaat ja kokeneet ihmiset toimivat erilaisissa tärkeissä tehtävissä. Arvostetaan lähtökohtaisesti toisten kykyjä ja työpanosta. Olemme enemmän kuin yksilöiden summa kun annamme kyvyistä ja työpanoksista muodostua palasia suuremman toiminnallisen kokonaisuuden.

Toimimme työssämme ammatillisten ja yhteisöllisten, emme pelkästään omien henkilökohtaisten arvojemme mukaan. Tämä on helppoa silloin kun henkilökohtaiset arvot ja tavoitteet ovat yhtenevät muitten kanssa. Tätä yhteistä pohjaa juuri haimmekin logopediassa. Hetkellisesti voi kuitenkin olla, että omat arvot ja tavoitteet tuntuvat olevan ristiriidassa kollegan tavoitteiden kanssa. Onko kuitenkin mahdollista, että jos tässä kohtaa joustan ja toimin yhteisön hyväksi, yhteisön etu kääntyykin pitkällä tähtäimellä omaksi edukseni? Väitän, että usein näin on.

Arvokasta kevättä kaikille!