Aleksanteri I

Sunnuntaina 11.2. Alexander Stubb valittiin presidentiksi. Kisa muodostui lopulta ennakoitua tiukemmaksi, sillä Stubbin erotti vastaehdokas Pekka Haavistosta vain 98810 ääntä, mikä ääniosuuksissa tarkoitti 3,24 prosenttiyksikköä. Tulos oli nykymuotoisen presidentinvaalin historian tasaisin.

Stubbin kampanjaslogan oli ”Yhdistävä tekijä”. Vaalivoittoon riittää, kun yhdistää 50 prosenttia äänestäjistä taakseen, presidentin tehtävä vaatii enemmän. Stubbin on nyt toiminnallaan osoitettava, että hän on myös niiden suomalaisten presidentti, jotka äänestivät Haavistoa tai jättivät kokonaan äänestämättä. Hänellä on siihen kaikki mahdollisuudet.

Suomen poliittisessa järjestelmässä presidentti on vakauttava tekijä. Valituksi tultuaan hän symbolisesti luopuu puolueensa jäsenkirjasta ja siirtyy puoluepolitiikan ulko- ja yläpuolelle. Nykyisten valtaoikeuksiensa puitteissa hän pysyttelee visusti poissa hallitukselle kuuluvalta sisäpolitiikan tontilta, vaikka toki arvojohtajana voi julkisesti monenlaisista asioista puhuakin.

Presidentti edustaa politiikan usein nopeastikin suuntaa muuttavissa tuulissa pysyvyyttä. Tätä kuvastaa sekin, että Stubb on vasta maan 13. presidentti, kun hallituksia on ollut 77 ja vaaleilla valittuja eduskuntiakin 39. Sauli Niinistö ehti työskennellä kuuden eri pääministerin kanssa, Tarja Halonen viiden. Presidentti Urho Kekkosen neljännesvuosisadan jatkuneella kaudella maassa ehti istua peräti 22 hallitusta 13:n eri pääministerin johdossa.

Presidentti Niinistön toisen kauden lopulla Suomen ulkopoliittinen doktriini muuttui ratkaisevalla tavalla, kun maastamme tuli huhtikuussa 2023 sotilasliitto NATO:n jäsenvaltio. Ratkaisu on mittaluokaltaan verrattavissa vuonna 1948 Neuvostoliiton kanssa solmittuun YYA-sopimukseen ja vuonna 1995 toteutuneeseen EU-jäsenyyteen. Entiset opit eivät enää päde eikä vanhaan ole paluuta.

Stubbin historia ja ominaisuudet tekevät hänestä loogisen valinnan tämän uuden aikakauden ensimmäiseksi presidentiksi. Ilman Venäjän hyökkäystä Ukrainaan hän todennäköisesti ei olisi ollut vaaleissa edes ehdolla, valituksi tulemisesta puhumattakaan. Stubb kannatti NATO-jäsenyyden hakemista jo 1990-luvulla. Aiemmassa todellisuudessa ei olisi voinut kuvitellakaan, että presidenttiehdokas olisi puhunut ydinaseiden kauttakulun sallimisesta tai NATO-sotilaiden tuomisesta maahan.

Aikakauden muutosta kuvaa sekin, että Stubb on presidenttinä monessa asiassa ensimmäinen laatuaan. Hän nousi politiikan ykkösketjuun ennen kaikkea EU-osaajana. Hän onkin ensimmäinen presidenttimme, joka on toiminut EU-parlamentaarikkona (2004–2008) ja eurooppaministerinä (2011–2014). Hän on toiminut EU-komission puheenjohtajan poliittisena neuvonantajana (2001–2003) ja väitellyt tohtoriksi EU:n yhdentymisestä (1999). Onkin mielenkiintoista nähdä, malttaako hän pysyä erossa hallitukselle ja eduskunnalle kuuluvasta EU-politiikasta.

Toisin kuin Stubb, kukaan hänen edeltäjistään ei ollut ennen valintaansa toiminut kaikkien kolmen painavimman ministerinsalkkumme haltijana eli pää-, ulko- ja valtiovarainministerinä. Hän on myös ensimmäinen, jolla on kokemusta samassa hallituksessa istumisesta vuonna 2011 suureksi kasvaneiden ja poliittisen karttamme uuteen uskoon muokanneiden perussuomalaisten kanssa.

Stubb on ensimmäinen 1960-luvulla syntynyt valtionpäämiehemme. Toisin kuin edeltäjänsä aina J.K. Paasikiveen saakka, Stubb on elänyt suurimman osan elämästään maailmassa, jossa Neuvostoliittoa ei ole ollut. Koska seuraavien presidentinvaalien aikaan vuonna 1959 syntyneetkin ovat jo 71-vuotiaita, taitaa käydä niin, että presidentti-instituutiomme hyppää koko 1950-luvun yli.

Suomen muutoksesta kertoo, että Stubb on aiempiin presidentteihimme verrattuna kansainvälisyydeltään aivan ylivoimainen. Hän puhuu sujuvasti viittä eri kieltä ja on asunut seitsemässä eri maassa. Kandidaatin tutkinnon hän teki Yhdysvalloissa, valmistui maisteriksi Belgiassa ja väitteli tohtoriksi Isossa-Britanniassa. Hän on valtionpäämiehistämme ensimmäinen, jolla on ulkomainen puoliso, brittiläinen Suzanne Innes-Stubb.

Nuorten maajoukkueeseen aikanaan golfaajana kuulunut ja 50–54-vuotiaiden sarjassa triathlonin täysmatkan Euroopan mestaruuden voittanut Stubb on myös yksi urheilullisimmista presidenteistämme. Kekkosen vuoden 1924 Kalevan kisoissa voittama korkeushypyn SM-kulta kuitenkin täytynee edelleen laskea presidenttiemme kovimmaksi urheilumeriitiksi. Uskallan kuitenkin ennustaa, että Kekkosen legendaariset hiihtokilometritkin tulevat pahasti kalpenemaan niiden treenimäärien rinnalla, mitä edelleen joskus kahdestikin päivässä tavoitteellisesti harjoitteleva Stubb tulee presidenttinä tekemään.

Markku Jokisipilä

professori

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja