Otsikko saattaa johtaa harhaan – kuukausi oli ohi kuin huomaamatta, mutta tuntui melkeinpä ennemminkin kuukausilta. Yritin lomailla jokaisessa mahdollisessa välissä. Kyykin päiviä mustikassa, lämmitin rantasaunaa ja uin Aurajoessa. Odotin tuoksuherneiden kukintaa, keräsin alkavaa satoa kasvimaalta ja vietin aikaa läheisten kanssa. Mutta lomailun ohessa aloitin myös tutkimukseni aineiston keruun eli kenttätyöt maaseudun yhteisöissä, joissa asuin muutaman viikon eri puolilla Suomea.
Olen vielä hieman pyörällä päästäni. Sanoja on paljon, samoin tunteita ja ajatuksia, mutta ne eivät vielä ole kypsiä jaettavaksi. Seuraavaksi listaankin joitain osin melko konkreettisia asioista, joita olen yhteisöissä tehtyn ja kokenut.
Kentällä pääsin oppimaan erilaisten puutarhojen ja kasvien hoidosta, revin uskomattomat määrät vieraslajeja (ja koin voimattomuutta niiden edessä), istuin usein valmiiseen ruokapöytään ja osallistuin talkoisiin. Ole tehnyt sanaristikoita, maannut auringossa, saunonut, tutustunut uusiin kissoihin ja juonut tavallista enemmän kahvia. Valvonut ja kirjoittanut, PALJON. Olen saanut auttaa muita mutta kokenut itsekin huolenpitoa ja välittämistä, jollaista en osannut odottaa. Olen kunnostanut ikkunoita ja rappusia, kitkenyt kasvimaata. Nostanut perunaa ja istuttanut taimia. Tutustunut maaseutuun, hiekkateihin, autiotaloihin ja metsiin. Käynyt monenlaisia keskusteluja. Ennen kaikkea tutustunut ihmisiin, tapoihin elää, jakaa ja ajatella. Olen myös oppinut itsestäni, ihmisenä ja etnografina.
Olen pohtinut ja keskustellut paljon tutkijuudesta. Mikä roolini on yhteisöissä, millaisia rajoja vedetään ja toisaalta miten rajat hämärtyvät, kun asuu ja elää muiden kanssa. Mietin paljon sitä, miten minä itse vaikutan yhteisöihin, miten perustelen itselleni ja muille erilaisia valintojani. Kerran istuin iltapalapöydässä muutaman muun kanssa ja huoneeseen astui yövieraita. Minut esiteltiin tulijoille suoraan tutkijana, joka ”tutkii meitä”. Jäin miettimään tätä vielä pitkään jälkeenkin päin. Millainen etuoikeus ja luottamuksen osoitus on tulla otetuksi vastaan tällaisessa asetelmassa, ja miten itse voin olla sen luottamuksen arvoinen.
Elokuussa keskityn rahoituksen hakemiseen ja kirjallisuuden lukemiseen, ennen paluuta kentälle.
Mikäli sinulla herää ajatuksia tai kysymyksiä, voit olla minuun yhteydessä: suvi.e.salminen@utu.fi.
