17.6.2026
Alkusanat
Ei enää kauaa siihen hetkeen, kun saan alkaa keskittyä kokonaisvaltaisesti väitöskirjatutkimuksen tekemiseen. Ainakin jonkin aikaa. Kesäkuun viimeisenä päivänä päättyvät päivätyöni arkistotutkijana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa ja edessä on jotakin aivan uutta (kiitos Samuli Paulaharjun sekä Emil ja Lempi Hietasen rahastot). Näissä alkusanoissa kerron hieman tutkimuksesta ja itsestäni.
Tarkastelen etnologisessa ja etnografisessa väitöskirjatutkimuksessani yhteisöasumista suomalaisella maaseudulla. Aikamme murrokset ajavat pohtimaan uudenlaisia tapoja järjestää elämää ja arjen puitteita. Lähestynkin tutkimusaihetta etenkin sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmista.
Tavoitteenani on selvittää, mitä yhteisöllisyys käytännössä merkitsee tutkimukseen osallistuvissa yhteisöissä ja miten se näkyy arjen käytänteissä. Kerään suurimman osan tutkimusaineistosta kenttätöissä kahdessa tai kolmessa yhteisöissä, joissa jo toteutetaan tai suunnitellaan yhteisöllistä asumista. Olen kiinnostunut myös erilaisista yhteisöasumiseen liittyvistä ilmiöistä, kuten talkoista, yhteisöviljelystä ja osuuskunnista.
Uskon tutkimuksen lisäävän ymmärrystä yhteisöasumisesta sekä kestävän ja oikeudenmukaisen siirtymän että maaseudun elinvoiman säilyttämisen näkökulmista. Ilmastokriisin ja luontokadon edessä on edistettävä vaihtoehtoisia tapoja tuottaa ruokaa. Ehkä erilaiset yhteisöllisemmät tilat ovat olennainen osa tulevaisuuden maaseutua. Toivon tutkimuksen auttavan hahmottamaan, minkälaisiin tarpeisiin maaseudun yhteisöasumisesta voidaan hakea vastauksia nyt ja tulevaisuudessa, lisäävän ymmärrystä erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista asua, omistaa ja rakentaa yhteisöjä.
Olen etnologi ja vuoden 2026 alusta myös väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Asun Turussa, mutta vietän suuren osan vapaa-ajastani sukutilallamme Liedon asemalla. Lapsena vietimme paljon aikaa isoäitini hoivissa tilalla, jossa silloin vielä viljeltiin viljaa ja pihapiirissä pyöri eläimiä vuohista hanhiin. Varhaislapsuudessani päärakennuksen ”vanhusten puolella” asuivat myös isoisovanhempani. Nykyisin tilalla asuu vakituisesti enää isoisäni, kissa ja muutama kana. Äitini ja tätini kanssa hoidamme osan puutarhan ja talon töistä sekä kasvatamme pienimuotoisesti erilaisia kasviksia. Koen intohimoa maanparannukseen (oma puutarhaplänttini on savisella peltomaalla) ja olen kiinnostunut uusintavasta viljelystä. Mietimme paljon sukutilan tulevaisuutta, enkä haluaisi sen olevan yksi monista hiljentyvistä maatiloista.
Tässä blogissa kerron tutkimuksen etenemisestä ja pohdinnoistani sen aikana.
– Suvi