Otsikko saattaa johtaa harhaan. Vaikka kuukausi oli ohi kuin huomaamatta, aika tuntui ennemminkin kuukausilta. Yritin lomailla jokaisessa mahdollisessa välissä – kyykin päiviä mustikassa, lämmitin rantasaunaa ja uin Aurajoessa. Odotin tuoksuherneiden kukintaa, keräsin satoa puutarhasta ja vietin aikaa läheisten kanssa. Mutta ihmeellisimpänä asiana aloitin kenttätyöt, joissa vietin muutaman viikon eri puolilla Suomea.
Olen vielä hieman pyörällä päästäni. Kyse ei ole siitä, etteikö sanoja olisi, niitä on paljon, samoin tunteita ja ajatuksia, mutta ne eivät vielä juuri ole kypsiä jaettavaksi. Seuraavaksi listaankin joitakin konkreettisia asioista, joita olen yhteisöissä tehtyn. Pääsin oppimaan lisää erilaisten puutarhojen ja kasvien hoidosta, revin uskomattomat määrät vieraslajeja (ja koin toisinaan voimattomuutta niiden edessä), saunoin ja istuin usein valmiiseen ruokapöytään. Ole tehnyt sanaristikoita, maannut auringossa, tutustunut uusiin kissoihin ja juonut tavallista enemmän kahvia. Valvonut ja kirjoittanut, PALJON. Olen saanut auttaa muita, mutta kokenut itsekin huolenpitoa ja välittämistä, jollaista en osannut odottaa. Olen kunnostanut ikkunoita ja rappusia. Nostanut perunaa ja istuttanut taimia. Tutustunut suomalaiseen maaseutuun, hiekkateihin, autiotaloihin ja luontoon. Käynyt monenlaisia keskusteluja. Ennen kaikkea tutustunut ihmisiin, tapoihin elää, jakaa ja ajatella. Olen oppinut itsestäni, ihmisenä ja etnografina.
Olen pohtinut ja keskustellut paljon tutkijuudesta. Mikä minun roolini on yhteisöissä, millaisia rajoja vedetään ja toisaalta miten rajat hämärtyvät, kun asuu ja elää muiden kanssa. Mietin, miten minä itse vaikutan yhteisöihin, miten perustelen itselleni ja muille erilaisia valintojani. Kerran istuin iltapalapöydässä muutaman muun kanssa ja huoneeseen astui yövieraita. Minut esiteltiin heille suoraan tutkijana, joka ”tutkii meitä”. Jäin miettimään tätä vielä pitkään jälkeenpäin. Millainen etuoikeus ja luottamuksen osoitus on tulla otetuksi vastaan tällaisessa asetelmassa, ja miten itse voin olla luottamuksen arvoinen.
Elokuussa keskityn rahoituksen hakemiseen ja lukemiseen, ennen paluuta kentälle.
Mikäli sinulla herää ajatuksia tai kysymyksiä, voit olla minuun yhteydessä: suvi.e.salminen@utu.fi.