Kakkaa tositarkoituksella – Rokotetutkimuksen jäljillä Beninissä
Mistä on kyse, kun suomalainen lääketieteellinen tutkimus lähettää 800 matkailijaa osallistumaan rokotetutkimukseen Beniniin? Mitä tapahtuu tässä mikrobien ja matkailijoiden kulttuurien kohtaamisessa? Mitä antropologisesti kiinnostavaa asetelmassa on?
Suomalais-kansainvälinen tutkimusryhmä lähettää 800 suomalaista länsi-Afrikkaan, Beniniin osallistumaan ripulirokotetutkimukseen. Kokeen on tarkoitus testata rokotteen turvallisuutta ja tehoa ehkäistäkseen bakteerien aiheuttamaa ripulia. Rokotetta testataan alueella, jolla bakteereja on henkilöillä, joilla ei ole vastustuskykyä niitä vastaan. Tutkittavat viettävät kaksi viikkoa turisteina Grand Popon (“Iso Takapuoli”) kylässä, jolloin rokotteen teho on koetuksella.
Suomalaisten tutkijoiden lisäksi mukana ovat myös ruotsalainen lääkeyritys ja Bill ja Melinda Gatesin säätiö, jotka ovat rahoittaneet tutkimusta. Toteuttajien joukossa on myös suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus Villa Karo, joka järjestää tutkimukseen osallistuville matkailijoille vierailuja paikallisiin kulttuurikohteisiin ja tapahtumiin: kouluihin, vodun-seremonioihin, orjuuden muistomerkille, taidemarkkinoille ja käärmetemppeliin, jotta matka olisi heille muutakin kuin altistus bakteereille.
Elina Oinas (sosiologia, HY), Katriina Huttunen (kehitysmaatutkimus, HY) ja minä (sosiologia, TY) olemme tutkineet rokotetutkimuksen toteutusta ja haastatelleet matkalle lähteneitä rokotetutkimukseen osallistujia heidän kokemuksistaan. Olemme viettäneet yhteensä neljä kuukautta Grand Popon kylässä seuraamassa tutkimusta ja sen vaikutusta kylään. Rokotetutkimus jatkuu vielä vuoden, ja tulemme seuraamaan sitä loppuun saakka.
Kansainvälinen lääketieteellinen tutkimus
Tutkimuksemme kiinnittyy lääketieteen ja terveyden antropologisen tutkimuksen perinteeseen. Lääketiedettä ja terveyttä tutkineet sosiaalitieteilijät ovat tutkineet kehittyvissä maissa tehtäviä lääkekokeita 2000-luvun alusta lähtien tavoitteenaan ymmärtää, miten ja miksi kansainväliset lääketieteelliset tutkimukset ovat siirtyneet länsimaista globaaliin etelään.
Ennen kuin lääkkeet ja rokotteet hyväksytään myyntiin ja jaettavaksi, ne tulee testata ns. sokkoutetun tutkimuksen keinoin. Näissä tutkimuksissa puolet osallistujista saavat kokeellista tuotetta, puolet lumetta, ja tutkimuksen loppuvaiheissa niihin osallistuvien populaatioiden tulee olla suuria. Globaaliin etelään siirtymisen taustalla on ollut lääketeollisuutta sääntelevien kansainvälisten lakien ja ohjeiden muutos, joiden mukaan eristyksessä ja laitoksissa olevilla ei saa enää tehdä lääketutkimusta. Lisäksi tilanteeseen vaikuttaa vaatimus isoista otannoista sekä mahdollisuus tehdä tutkimusta halvemmalla. Lääketeollisuus on etsinyt uusia tutkimuspopulaatioita mm. Kiinasta, Intiasta ja eri puolilta Afrikkaa. Kun lääketutkimusta tehdään yli kulttuuristen, rakenteellisten ja tiedollisten rajojen, haasteilta ei ole helppo välttyä.
Monitieteistä yhteistyötä
Lääketieteen tutkijat ovat tiedostaneet etteivät he usein ymmärrä yhteisöjä, joiden parissa he tekevät tutkimusta, ja tekevät siksi nyt yhteistyötä sosiaalitieteilijöiden kanssa. Klassinen esimerkki lääketieteen ja antropologian yhteistyöstä on kuru-nimisen taudin leviämissyyn löytyminen. 1960-luvulla ryhmä lääkäreitä pyrki ymmärtämään, mikä oli tämä mystinen sairaus, joka sairastutti valikoivasti Papua Uudessa Guineassa asuvia naisia ja lapsia. Vastaus löytyi alueella työskenteleviltä antropologeilta. He tiesivät, että yhteisöissä, joiden parissa kurua esiintyi, esiintyi myös kannibalismia. Yhdessä he ratkaisivat kurun taustan: kyseessä on Creutzfeldt-Jakobin taudin (hullun lehmän taudin) kaltainen sairaus, joka levisi ruokia tekeviltä naisilta lapsille.
Yhteistyötä tekeville sosiaalitieteilijöille on avautunut mahdollisuus muuttaa lääketieteen ja terveyden epätasa-arvoisen jakautumisen taustalla olevia valtarakenteita sisältäpäin ja edistää sosiaalisesti vastuullista terveydentutkimusta. Tutkiessaan näitä yhteistyöprojekteja, monia antropologeja ja sosiologeja on inspiroinut Marilyn Strathernin antropologinen työ tiedontuotannosta ja etiikasta. Strathernin työ on korostanut lääketieteellisen tutkimuksen sosiaalista rakentumista: tiedontuotanto on sosiaalista työtä, joka nojaa arvoihin, perinteisiin ja rakenteisiin ‘tieteellisen puhtauden’ sijaan. Erityisesti tieteelliset kiistat ja erimielisyydet tekevät eri arvomaailmat, ajattelutavat ja koulukunnat näkyviksi — näiden tutkimiselle on haettu avuksi käsitteitä tieteen ja teknologian tutkimuksen alalta.
Kokeellinen vaihe on ensimmäinen askel lääkkeiden ja rokotteiden elinkaaressa. Oma vaiheensa tässä kaaressa ovat toimet, joilla ne saadaan (tai ei saada) yleiseen käyttöön. Osa tutkijoista on määritellyt lääkekokeet ja rokotetutkimukset valtateoreetikko Michel Foucaultin termein biopolitiittisiksi keinoiksi, joilla valta kietoutuu populaatioiden terveyden hallintaan. Tämä korostaa sitä, kuinka lääkkeet ja rokotteet päätyvät (tai eivät) kansallisiin terveydenhuolto-ohjelmiin. Ei ole itsestäänselvää että kehittyvien maiden asukkailla on mahdollisuus saada lääkkeitä joita heillä on testattu. Monia tutkijoita onkin motivoinut kirjoittaa epäoikeudenmukaisuudesta, jota kokeissa voi syntyä. Yhteistä kaikille on oman positionaalisuuden pohtimisen välttämättömyys – raja sisälle pääsyn, tieteellisen itsenäisyyden, kriittisen näkökulman ja hyödyllisyyden välillä on hiuksenhieno.
Suomalaiset Beninissä
Rekrytoidessaan suomalaisia matkailijoita, rokotetutkimus Beninissä on poikkeuksellinen kansainvälisten lääketieteellisten tutkimusten parissa. Kun kansainvälistä tutkimusta tehdään kehittyvissä maissa paikallisilla populaatioilla, haasteena on taata osallistujien itsenäinen ja harkittu päätös osallistua tutkimukseen olosuhteissa, joissa paikallinen terveydenhuolto on heikko. Useimmiten paikalliset vapaaehtoiset osallistuvatkin tutkimukseen, sillä osallistuessaan he saavat parempaa terveydenhoitoa kuin mitä he saisivat muutoin.
Parantumisen sijaan suomalaiset tutkijat ja tutkittavat Beninissä ennemminkin sairastuvat altistuessaan uusille ja erilaisille mikrobeille. Sairastamisesta huolimatta monilla on päällimmäisenä kokemuksena halu olla mukana toteuttamassa tärkeänä pidettyä tutkimusta sekä kiinnostus Afrikkaa kohtaan. Grand Popon alueen köyhyys herätti suomalaisissa syyllisyyden ja auttamisen halun tunteita sekä tietoisuuden omasta etuoikeudesta. Sosiaalitieteilijöille tämä bakteerien ja ripulin kietoutuminen globaaliin eriarvoisuuteen avaa täysin uuden tutkimuslinjan ihmisten ja mikrobien yhteiselon tutkimukseen, mikro-bio-politiikkaan.
Kirjoittaja: Salla Sariola
Julkaistu aiemmin: https://antroblogi.fi/2017/12/rokotetutkimuksen-jaljilla-beninissa/