Anekauppaa vai ilmastotekoja? Vapaaehtoisen päästökompensaation kysyntä, tarjonta ja laatu Suomessa -artikkeli on tehty Finnwatch nimisen kansalaisjärjestön toimesta. Finnwatchin tarkoituksena on tutkia suomalaisen yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia. Kyseisen kansalaisjärjestön tavoitteena on edistää muun muassa ekologista, taloudellista ja vastuullista liiketoimintaa. Finnwatch pyrkii raporteissaan tuomaan esille esimerkiksi yritysten toimintaan liittyviä ihmisoikeusongelmia ja ympäristövaikutuksia. Artikkelin tarkoituksena on mielestäni lisätä tietoisuutta vapaaehtoisten päästökompensaatioiden vaikutuksista ihmisille ja ympäristölle. Lisäksi artikkelin tavoitteena on lisätä raportoinnin läpinäkyvyyttä ja tietoisuutta hankkeiden aiheuttamista negatiivisista vaikutuksista, joita päästökompensaatioita käyttäviltä yrityksiltä on itseltään vaikea saada.
Vapaaehtoiset päästökompensaatiot
Päästöjen kompensoinnilla tarkoitetaan tiettyyn päästömäärään liittyvän ilmastohaitan kumoamista siten, että omia kasvihuonekaasupäästöjä vastaava määrä päästöjä vähennetään tai hiilidioksidia ilmakehästä sidotaan toisaalla. Tarkoitus on muuttaa päästöjä aiheuttava toiminta hiilineutraaliksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana yksityiset henkilöt ja yritykset ovat aloittaneet vapaaehtoisesti kompensoimaan omia ilmastopäästöjään. Arvioiden mukaan vapaaehtoisten päästömarkkinoiden koko on noin 100 miljoonaa tonnia vuodessa. Edellä mainittu luku vastaa kaksinkertaisesti Suomen kokonaispäästöjä. Suosituimpia vapaaehtoisia päästökompensaatiohankkeita ovat olleet metsähankkeet, uusiutuvan energian hankkeet, jätteenkäsittelyä koskevat hankkeet sekä kotitalouksien energiatehokkuutta parantavat hankkeet. Tässä kirjoituksessa nostan konkreettisesti esille Intian Jorethangin kaupungin vesivoimalahankkeesta aiheutuneita haasteita paikalliselle väestölle ja ympäristölle. Artikkeli sopii erityisesti sellaisille henkilöille ja yrityksille, jotka ovat pohtineet omien päästöjen kompensoimista. Vapaaehtoiset kompensaatiohankkeet eivät aina todellisuudessa vastaa sitä mitä luvataan, ja tämän vuoksi myös epäonnistuneita hankkeita on nostettava esille, jotta kiinnostus yhteisten pelisääntöjen luomiselle avaisi julkista keskustelua sääntelyn tarpeellisuudesta.
Sääntelemättömyyden ongelmat
Ympäristöministeriön tilaaman selvityksen mukaan päästökompensaatioiden todellisia vaikutuksia tulisi tarkastella julkisella ohjauksella ja luomalla yhteiset kriteerit alalle. Selvityksen mukaan uutta kansallista lainsäädäntöä ei kuitenkaan tarvita vapaaehtoisille päästökompensaatioille. Kansallisen lainsäädännön luomista pidetään hankalana, koska EU asettaa jäsenvaltioille tarkat ehdot esimerkiksi kuluttajalainsäädännön osalta. EU:n ilmastopolitiikan muuttumisen myötä on odotettavissa tarkempaa ohjausta esimerkiksi harhaanjohtavaan markkinointiin liittyen. Päästökompensaatioihin liittyvä sääntelemättömyys on aiheuttanut negatiivisia haittavaikutuksia niillä alueilla, joissa hankkeita on toteutettu. Esimerkiksi Jorethangin kaupungissa paikallisella väestöllä ja hankkeen toteuttajilla olivat erilaiset käsitykset hankkeen ehdoista. Paikalliselle väestölle annettiin mielikuva hankkeen työllistävästä vaikutuksesta. Lisäksi asukkaille oli luvattu laaja terveydenhuolto ja ilmaista sähköä. Kompensaatiohankkeen sopimusasiakirjoista on kuitenkin nähtävissä, että mainitut edut oli tarkoitettu ainoastaan osavaltiolle. Päästöjen kompensoimisen uskottavuus horjuu, koska toiminta on sääntelemätöntä ja hankkeiden laatu vaihtelevaa. Lisäksi päästökompensaatiohankkeissa on syntynyt sellaisia ongelmia, joihin ei ole osattu varautua hanketta suunniteltaessa. Vesivoimalahanke haluttiin toteuttaa kansainvälisen rahoituksen saamiseksi, vaikka alueen soveltuvuudesta ei tehty riittäviä selvityksiä. Jorethangin kaupungin osalta hanke aiheutti muun muassa maaperän eroosiota, ekosysteemin vähenemisen, tulvia ja monia muita luonnolle ja paikalliselle väestölle aiheutuvia pysyviä haittavaikutuksia. Ongelmaksi ovat muodostuneet vastuukysymykset aiheutettujen vahinkojen osalta.
Ihmisoikeuksien toteutuminen
Päästökompensaatiohankkeiden edellytetään noudattavan ihmisoikeuksia kaikessa toiminnassaan. On kuitenkin huomioitava se, että vapaaehtoisilla kompensaatiohankkeilla vaikutetaan aina jollakin tavalla paikalliseen väestöön. Parhaimmassa tapauksessa päästökompensaatiohankkeet työllistävät paikallisia ihmisiä ja takaavat näille yhteisöille esimerkiksi paremman energiansaannin ja puhtaamman ilman. Näiden edellä mainittujen tavoiteltavien hyötyjen lisäksi, hankkeilla saatetaan aiheuttaa ongelmia paikalliselle väestölle. Jorethangin vesivoimahankkeessa alueen maanomistajilta ostettiin maata huomattavaan alihintaan ja maanomistajat joutuivat odottamaan korvauksia kohtuuttoman pitkään. Jorethangin kaupungin kohdalla vesivoimalahanke aiheutti lisäksi joen kuivumisen, mistä aiheutui lukuisia ongelmia paikalliselle väestölle. Suurimmat ongelmat liittyivät joen kuivumisen aiheuttamaan kalakannan häviämiseen, ilmaston lämpenemiseen joen läheisyydessä ja sitä kautta paikallisten elinkeinotoiminnan häiriintymiseen. Kompensaatioita ostavat yritykset eivät ole yleensä erityisen tarkkoja siitä, millaista kompensaatiota ne hankkivat, ja usein ainoastaan sertifikaatti katsotaan riittäväksi laadun takeeksi. Kuitenkin edellä esitettyjen esimerkkien valossa voidaan todeta, että pelkästään ilmastovaikutukseen keskittyminen ei ole riittävä tapa mitata kompensaatiohankkeen onnistumista ja laatua. Jos kompensaatiohankkeen lopputuloksena on aiheutettu paikalliselle väestölle enemmän haittaa kuin hyötyä, voidaan kysyä, kenen etuja kompensaatiohankkeissa todellisuudessa ajetaan. Ihmisoikeuksien arviointiin ja toteutumiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta esimerkiksi elinkeinotoiminnan ja terveellisen ympäristön kysymyksiin suhtauduttaisiin vakavasti.
Yhteenveto
Politiikantutkija Robbie Watt on kiteyttänyt hyvin vapaaehtoisten päästökompensaatioiden ongelman ytimen. Kuluttajat sekä elinkeinonharjoittajat olettavat, että heidän maksamansa kompensaatiomaksu takaa järjestelmän aukottoman toimimisen. Lähtökohtaisesti päästökompensaatioita käyttävät tahot kuvittelevat, että kompensaatio todellisuudessa toteutuu kerrotulla tavalla. Wattin mukaan kyse on kuitenkin niin sanotusta kompensaatiofantasiasta. Kompensaatiofantasialla tarkoitetaan sitä, että järjestelmään luotetaan koska sen halutaan toimivan. Kukaan ei halua ottaa vastuuta ja kyseenalaistaa vapaaehtoisten päästökompensaatioiden todellisia vaikutuksia, sillä se voisi tuoda esille seikkoja, joita kuluttajat ja yritykset eivät halua saada selville. Onko vapaaehtoisten päästökompensaatioiden tavoite kuitenkin vain puhdistaa niiden tahojen ilmastohäpeää, jotka eivät ole todellisuudessa valmiita tekemään konkreettisia muutoksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?
— Ilmastoryhmä 2
Lähteet:
Anekauppaa vai ilmastotekoja? Vapaaehtoisen päästökompensaation kysyntä, tarjonta ja laatu Suomessa. Finnwatch 4/2021.
Vapaaehtoisten päästöjen hyvittäminen tehostuisi julkisella ohjauksella, ei lakeja säätämällä. Edilex 12.8.2021.