Mistä tapauksessa oli kyse?
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) sai vuonna 2020 käsiteltäväkseen kuuden portugalilaisen nuoren tekemän ilmastovalituksen 33 Euroopan ihmisoikeussopimuksen jäsenvaltiota vastaan, joista Suomi oli yksi. Valittajien mukaan valtiot olivat laiminlyöneet sitoumuksiaan Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanossa, sillä valtiot eivät olleet sopineet päästövähennyksistä, joilla lämpötilan nousu pysyy alle 1,5 celsiusasteen tavoitteessa. Valittajat katsoivat puutteellisten ilmastotoimien olevan uhka valittajien hengelle ja terveydelle. Valittajien kotimaassa Portugalissa onkin koettu ilmastonmuutoksen vaikutuksia maastopalojen ja helleaaltojen muodossa. Nuoret korostivat myös sitä, miten ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat etenkin lasten ja nuorten sekä tulevien sukupolvien ihmisoikeuksia.
Valittajat vetosivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen (yleissopimus) artiklan 2 turvaamaan oikeuteen elämään sekä artiklan 8 turvaamaan oikeuteen nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Nuorten mukaan kansainvälisiin ilmastosopimuksiin sitoutuneet jäsenvaltiot eivät olleet ryhtyneet näiden sopimusten mukaisiin toimiin, vaikka ilmastonmuutos vaarantaa artiklan 2 ja artiklan 8 mukaiset oikeudet elämään. Valittajat vetosivat myös syrjinnän kieltävään 14 artiklaan ja katsoivat jäsenvaltioiden syrjineen heitä heidän ikänsä perusteella. Valittajien mukaan jäsenvaltioiden liian vähäiset ilmastotoimet vaarantavat nimenomaisesti lasten ja nuorten oikeudet artiklojen 2 ja 8 perusteella.
EIT:n suuri jaosto päätti kuitenkin 9.4.2024 jättää valituksen käsittelemättä, koska tapaus ei täyttänyt artiklan 35 mukaisia tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Päätöksen mukaan vastaajavaltioilla (pl. Portugali) ei ollut asiassa niin sanottua ekstraterritoriaalista toimivaltaa, sillä valittajat eivät olleet kyseisten valtioiden lainkäyttövallan piirissä. Ekstraterritoriaalisella toimivallalla tarkoitetaan tilannetta, jossa valtion oikeudellinen toimivalta ulotetaan valtioalueen ulkopuolelle. EIS:n artiklan 1 mukaan jäsenvaltioiden tulee kuitenkin taata vain lainkäyttövaltaansa kuuluville yleissopimuksessa määritellyt oikeudet ja vapaudet. Suuri jaosto ei katsonut perustelluksi laajentaa artiklan 1 mukaista alueellista toimivaltaa. Valitus oli näin ollen jätettävä tutkimatta muiden vastaajavaltioiden osalta. Valitus jätettiin tutkimatta myös Portugalin osalta, sillä valittajat eivät olleet turvautuneet mihinkään kansallisiin oikeussuojakeinoihin Portugalissa artiklan 35 edellyttämällä tavalla.
Valitus näin ollen kaatui lopulta prosessuaaliseen mahdottomuuteensa. Oliko valituksella ikinä tosiasiallista mahdollisuutta menestyä ja jos ei, olisiko sillä pitänyt olla?
Mitä tapaus kertoo yleissopimuksen ongelmakohdista?
Valitus oli alusta alkaen hyvin poikkeuksellinen. Ei vain siksi, että vastaajavaltioita oli suuri joukko, mutta myös siksi, että aiheena oli EIT:ssa ensimmäistä kertaa ilmastonmuutos. EIT:lle tarjottiin valituksen myötä mahdollisuus arvioida, seuraako ihmisoikeussopimuksesta suoria velvoitteita kasvihuonepäästövähennyksiin. Vaikka oikeudellinen tiedeyhteisö piti epätodennäköisenä, että EIT johtaisi suoria velvoitteita ilmastotoimiin ihmisoikeussopimuksesta, olisi EIT voinut jäsenvaltioiden positiivisten toimintavelvoitteiden nojalla määrätä artikloissa 2, 8 ja 14 turvattujen oikeushyvien toteutumisen. Edellä todetusti valitus kuitenkin kaatui toimivaltakysymykseen. Valittajien mukaan EIT:n olisi tullut vahvistaa ekstraterritoriaalinen toimivalta, sillä ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat globaalisti. Toimivallan rajoittaminen alueellisesti ei näin ollen palvele kansainvälisesti asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamista.
EIT kuitenkin katsoi, että yleissopimuksen tehtävänä ei ole tarjota yleistä ympäristönsuojelua. Artiklan 1 lavea tulkinta ja ekstraterritoriaalisen toimivallan vahvistaminen edellyttäisi radikaalia poikkeamista yleissopimuksen perusperiaatteista. EIT:n näkökulmasta valittajien vaatiman ekstraterritoriaalisen toimivallan hyväksyminen vaarantaisi jäsenvaltioiden oikeusturvan ja laajentaisi jäsenvaltioiden velvollisuudet koskemaan käytännössä kaikkia maailman ihmisiä. Yleissopimuksesta tulisi tällöin maailmanlaajuinen ilmastosopimus, eikä tämä ole EIT:n mukaan tarkoituksenmukaista.
EIT on kuitenkin aikaisemmin soveltanut yleissopimusta ekstraterritoriaalisesti, esimerkiksi tapauksissa, joissa kyseessä on ollut aseellinen konflikti. On näin ollen jokseenkin yllättävää, että EIT teki portugalilaisten nuorten tapauksessa niinkin tiukan prosessuaalisen linjauksen. Valtion riittämättömät ilmastotoimet eivät vaikuta yksin valtion rajojen sisällä. Ekstraterritoriaalisen toimivallan tunnistaminen ilmastovalituksissa mahdollistaisi ilmastotoimien laajemman täytäntöönpanon, sen sijaan, että jäsenvaltioiden kansalaiset joutuvat erikseen ilmastonmuutoksen uhatessa hakemaan tunnustusta oikeuksilleen.
Ilmastovalitukset voivat kuitenkin menestyä – mutta miten tehokkaasti?
EIT antoi 9.4.2024 myös kaksi muuta ratkaisua, joissa se otti kantaa ilmastonmuutokseen. Toisessa näistä EIT katsoi Sveitsin hallituksen rikkoneen yleissopimuksen alaisia ihmisoikeuksia riittämättömien ilmastotoimien takia. Tapauksessa sveitsiläinen kansalaisjärjestö nosti valituksen Sveitsin hallitusta vastaan, sillä järjestön mukaan Sveitsin epäonnistuneet ilmastotoimet vaarantavat heidän terveyttään. Ratkaisu on oikeudellisesti sitova ennakkotapaus, joka toimii mallina siitä, miten oman hallituksen voi menestyksekkäästi haastaa oikeuteen ilmastovirheiden vuoksi.
Vaikka kyseinen EIT:n ratkaisu on merkityksellinen taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, on epävarmaa, johtaako ratkaisu todellisiin muutoksiin muissa jäsenvaltioissa. On huomioitava, että Sveitsin tapauksessa koko oikeusprosessi kansallisine oikeusasteineen kesti yhteensä kahdeksan vuotta. Näin ollen, vaikka ratkaisu toimisi inspiraationa tuleville ilmastovalituksille, portugalilaisten nuorten tapaus osoittaa, miten yleissopimuksen sisältämät prosessuaaliset rajoitteet saattavat hidastaa todellista muutosta jäsenvaltioiden ilmastotoimissa.
Lähteet
Duarte Agostinho and Others v. Portugal and 32 Other States, Climate case chart, 2020.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta ensimmäiset ilmastonmuutokseen liittyvät ratkaisut: Sveitsi rikkonut ihmisoikeuksia. Helsingin Sanomat, 2024.
Hartmann, Jacques – Willers, Marc, Protecting rights through climate change litigation before European courts. Journal of Human Rights and the Environment, Vol. 13 No. 1, March 2022, pp. 90-113.
Heri, Corina, Climate Change before the European Court of Human Rights: Capturing Risk, Ill-Treatment and Vulnerability. European Journal of International Law, Vol. 33 No. 3, August 2022, pp. 925-951.
HUDOC Press Release, The Court has declared inadmissible the applications lodged against Portugal and 32 other States on the issue of climate change. ECHR 089 (2024).
Rautiainen, Pauli: Portugalilaiset lapset ja nuoret haastoivat Suomen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ilmastonmuutoksen vastaisten toimien laiminlyönneistä, Perustuslakiblogi, 2020.
Ilmastotiimi