Ilmastonmuutos on merkittävä uhka ihmiskunnalle. Ihmisen toiminnan seurauksena maapallon keskilämpötila on noussut huomattavasti viimeisen sadan vuoden aikana, mikä on johtanut merkittäviin muutoksiin ilmakehässä, merissä, lumi- ja jääpeitteissä sekä maan pinnalla. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät jo nyt sään ääri-ilmiöinä sekä ekosysteemin muutoksina. Pitkäaikaisista vaikutuksista ei kuitenkaan voida olla varmoja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportin mukaan ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset ovat merkittävästi suuremmat kuin nykyisin havaitaan. Ilmastonmuutos ei siten ole vain nykyisten sukupolvien ongelma. Se on ennen kaikkea tulevien sukupolvien kohtaama haaste. Siksi on välttämätöntä toimia nyt ennen kuin on liian myöhäistä.
Juridisesti on vaikeaa määritellä, mitä tulevilla sukupolvilla ja niiden oikeuksilla tarkoitetaan. Tulevalla sukupolvella viitataan yleisesti niihin ihmisiin, joiden elämään päätöksillämme on vaikutusta. Oikeudellisen ajattelun kannalta on ongelmallista, ettei tulevaisuuden ihmisillä ole vielä hahmotettavissa olevaa identiteettiä tai oikeussubjektin asemaa. Oikeudet rajataan perinteisesti koskemaan vain eläviä ihmisiä. Tätä lähtökohtaa pidetään huonosti yhteensopivana tulevien sukupolvien oikeuksien suojaamisen näkökulmasta.
Kansainvälisissä ympäristösopimuksissa ja -julistuksissa on lähes poikkeuksetta asetettu kestävän kehityksen tavoitteita, joihin kytkeytyy myös kysymyksiä tulevien sukupolvien aseman ja oikeuksien turvaamisesta. Useat kansainväliset sopimukset, EU-oikeus ja kansallinen lainsäädäntö sisältävät mainintoja tulevista sukupolvista. Varsinkin EU-jäsenyys kytkee Suomen perusoikeustarkastelun tuleviin sukupolviin. EU:n perusoikeuskirjan johdannossa unionin perusoikeuksien todetaan tuovan mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia myös tulevia sukupolvia kohtaan.
Suomen perustuslaissa tai muussa lainsäädännössä ei ole suoraan säännelty tulevien sukupolvien oikeuksia. Perustuslakimme useilla säännöksillä on kuitenkin nähtävissä liittymäkohtia ylisukupolvisuuteen. Huomattavin niistä on perustuslain (PL) 20 §:n ympäristöperusoikeus. PL 20.1 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Suomen on katsottu viittaavan perustuslaissa epäsuorasti tuleviin sukupolviin perinnön käsitteen välityksellä. Tällaisen ihmisoikeuden subjekteina voidaan pitää lain esitöiden mukaan myös tulevia ihmissukupolvia. Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa on korostettu, että ympäristöperusoikeus tarkoittaa yli sukupolvien ulottuvaa vastuun ottamista ympäristöstä.
Ympäristöperusoikeus voidaankin nähdä keskeisenä välineenä tulevien sukupolvien oikeuksien turvaamisessa. Se velvoittaa kaikkia ihmisiä toimimaan vastuullisesti ja huolehtimaan ympäristöstä niin, että se säilyy elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. PL 20.2 §:ssä korostetaan myös julkisen vallan vastuuta ympäristönsuojelussa. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Ilmasto-oikeudenkäynnit ovat nousseet keskeiseen rooliin taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Ne ovat olennainen osa tulevien sukupolvien oikeuksien turvaamista. Oikeudenkäynneillä pyritään varmistamaan se, että tulevat sukupolvet perivät kestävän ja terveen planeetan. Perustuslakien säännökset tulevista sukupolvista ovat olleet keskeinen arviointikohde ilmasto-oikeudenkäynneissä. Argumenttina toimii usein se, että riittämättömät kansalliset ilmastotoimet vaarantavat perustuslaissa tuleville sukupolville turvatut oikeudet.
Vuonna 2022 käytiin Suomen ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa ilmasto-oikeudenkäynti, kun Suomen luonnonsuojeluliitto ry ja Greenpeace Norden valittivat valtioneuvoston ilmastovuosikertomuksesta. Muutoksenhakijoiden mukaan ilmastovuosikertomuksessa ei annettu lain vaatimaa arviota siitä, mitä lisätoimia tarvitaan ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Valtioneuvosto oli muutoksenhakijoiden mielestä vähintäänkin toiminut passiivisesti jättäessään säädetyn päätöksen tekemättä. Tapaus kytkeytyy PL 20 §:n ympäristöperusoikeuteen ja PL 21 §:n oikeusturvaperusoikeuteen.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) katsoi, ettei valtioneuvoston ilmastovuosikertomusta voitu pitää valituskelpoisena hallintopäätöksenä. Lisäksi suomalaisessa oikeuskäytännössä vallitsevan periaatteen mukaan viranomaisten passiivisuus ei lähtökohtaisesti synnytä valituskelpoista ratkaisua. Poikkeuksellisesti asianosaisen oikeusturva tai perusoikeuksien turvaamisvelvoite saattavat kuitenkin edellyttää valitusoikeutta myös tilanteessa, jossa varsinaista hallintopäätöstä ei ole tehty. KHO kuitenkin totesi, ettei tilanne vaatinut poikkeusta pääsäännöstä.
Vähemmistöön jääneet oikeusneuvokset katsoivat, että valtioneuvoston ilmastovuosikertomus sisälsi kannanoton lisätoimen tarpeellisuudesta, jota voidaan pitää valituskelpoisena päätöksenä. Enemmistön näkemys kuitenkin voitti. Näin ollen suomalaisessa oikeuskäytännössä ilmastovuosikertomusta ei pidetä valituskelpoisena hallintopäätöksenä. KHO kuitenkin totesi, että valtioneuvoston päätösmenettelyn lainmukaisuuden arvioiminen voi tulla tuomioistuimen tutkittavaksi, mikäli päätöksen tekemättä jättäminen johtaa ilmastolain vastaiseen lopputulokseen. Näin ollen tulevien sukupolvien oikeudet kyllä turvataan, mikäli valtioneuvoston päätökset eivät palvele ilmastolain tavoitteita.
Ilmasto-oikeudenkäynneillä ei yleensä pyritä saamaan yksittäistä etua, vaan vaikuttamaan laajasti valtion ilmastotoimiin. Jokaisella on vastuu siitä, että tulevat sukupolvet perivät elinkelpoisen planeetan. Ilmastonmuutoksen torjunta ja tulevien sukupolvien oikeuksien puolustaminen ovat välttämättömiä askeleita kohti tätä päämäärää. Vaikka Suomen ensimmäinen ilmasto-oikeudenkäynti ei menestynyt, luo se perustan ilmastolain muutoksenhaulle. On todennäköistä, että tulevaisuudessa myös Suomessa turvaudutaan enemmän ilmasto-oikeudenkäynteihin tulevien sukupolvien oikeuksien turvaajina.
Lähteet
Mutanen, Anu: Tulevien sukupolvien oikeuksien turvaaminen suomalaisessa valtiosääntöoikeudessa. Lakimies 7–8/2023, s. 1080–1108.
Autio, Jaakko – Utter, Robert: Ilmasto-oikeudenkäynnit – Voiko tuomioistuin toimia, jos poliitikot eivät sitä tee? Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikertomus 2023, s. 21–25.
Ilmastotiimi