Israel on mutkikkaiden historiallisten ja geopoliittisten olosuhteiden synnyttämä valtio, joka on viime aikoina – ei toki suinkaan ainoana – kamppaillut populismin nousun ja demokratian heikentymisen aiheuttavien uhkakuvien kanssa. Artikkelissaan ”Populist Constitutionalism and the Judicial Overhaul in Israel” oikeustieteen parissa Israelissa työskentelevät apulaisprofessori Yaniv Roznai ja professori Amichai Cohen selventävät ja tarkastelevat vuonna 2023 Israelin oikeusministerin esittelemää laajaa lainsäädäntöpakettia, joka vaikuttaisi laajasti Israelin oikeuslaitokseen. Lisäksi he valottavat Israelin synkkänä maalautuvaa poliittista ilmapiiriä laajemminkin.
Roznai ja Cohen onnistuvat hahmottamaan monimutkaisen ja haastavan institutionaalisen, sosiaalisen sekä etnisten ryhmien välisen yhdistelmän, joka tarjoaa populistiselle vallantavoittelulle oivan kasvupohjan. Kirjoittajat yhdistävät populismin nousun ennen kaikkea maassa vallitsevaan turvattomuuden tunteeseen ja huoleen kansallisesta turvallisuudesta. Israelin demokraattiset rakenteet ovatkin nyt voimakkaan paineen alla, kun oikeisto pyrkii valtapelissään muokkaamaan maan demokraattista ympäristöä ja heikentämään oikeuslaitoksen riippumattomuutta.
Israelin institutionaaliseen rakenteeseen liittyvät heikkoudet mahdollistavat osaltaan populistisia tavoitteita. Yksi siihen kuuluvista keskeisistä ongelmista on eri poliittisten tahojen välisten vallanjakomekanismien sekä keskinäisen valvonnan puute. Valta on keskittynyt suhteettomasti pienelle päättäjien ryhmälle, joka koostuu hallitsevien koalitiopuolueiden johtajista. Tämä valikoitunut ryhmä käyttää merkittävää määräysvaltaa sekä Knessetissä (Israelin parlamentti) että hallituksessa tiukan koalitiokurin alaisena.
Suomalaiselle oikeustieteilijälle kenties erityisen kiinnostavana hahmottuvat Israelin perustuslain muoto – tai tarkemmin sen puute sekä yksilöille taattujen perusoikeuksien harvinaisen vähäinen määrä. Varsinaisen perustuslain sijaan sen asemaa pitää ajan mittaan annetut peruslait (”basic laws”), joissa ei ole nimenomaisia säännöksiä perusoikeuksista ja institutionaalisista valtuuksista. Tämä epäselvyys tekee demokraattiset normit alttiiksi populistien manipuloinnille, sillä selkeiden perustuslaillisten suuntaviivojen puuttuessa demokraattiset normit ovat alttiimpia populistisen oikeiston tavoitteille. Tilannetta pahentaa entisestään näiden peruslakien muutosprosessin äärimmäinen joustavuus. Joustavuus mahdollistaa lakien muuttamisen usein ja nopeutettujen menettelyjen avulla. Tämän johdosta valtaapitävät voivat muuttaa peruslakeja mielensä mukaisesti ajaen samalla lyhyen aikavälin poliittisia etuja.
Edellä mainitut tekijät eivät kuitenkaan yksinään riitä selittämään populistisen oikeiston vahvaa asemaa. Israelilaisen yhteiskunnan polarisoitunut luonne, jota leimaavat syvät etniset jakolinjat muodostavat hedelmällisen maaperän populistisen retoriikan nousulle, jossa jo ennestään olemassa olevia etnisiä jännitteitä hyödynnetään poliittisen edun saamiseksi. Vuonna 2018 hyväksytty kansallisvaltiolaki on esimerkki siitä, miten etnisyyteen liittyvät näkökohdat voivat muokata lainsäädäntötavoitteita. Laki, jossa korostettiin valtion juutalaista luonnetta ja sivuutettiin samalla merkittävän vähemmistön muodostavien arabikansalaisten oikeudet, lietsoi jännitteitä ja murensi luottamusta demokraattisiin instituutioihin.
Yksimielistä suhtautumista demokratiaan ja sen tarjoamiin osallistumisen mahdollisuuksiin ei suinkaan löydy juutalaisväestönkään joukosta. Historiallisen jakolinjan vaikutukset eurooppalaistaustaisten etuoikeutetumpien aškenasijuutalaisten ja syrjittyjen Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta tulevien mizrahijuutalaisten välillä on nähtävissä tilastoissa yhä edelleen. Toisaalta taas esimerkiksi nopeasti kasvava ortodoksijuutalaisten ryhmä suhtautuu jo lähtökohtaisestikin kielteisemmin nykydemokratian ajamiin arvoihin ja näkee sen irtautuvan uskonnollisista perinteistä.
Palataan takaisin nykyhetkeen ja oikeuslaitokseen vaikuttavaan uudistukseen. Ehdotettu uudistuspaketti, joka koostuu neljästä keskeisestä osatekijästä, edustaa pyrkimyksiä vahvistaa toimeenpanovallan valta-asemaa ja toimii eräänlaisena malliesimerkkinä siitä, miten oikeuslaitoksen riippumattomuutta pyritään romuttamaan. Ensinnäkin niin kutsutun “ohituslausekkeen” käyttöönotto antaisi Knessetille valtuudet saattaa uudelleen voimaan korkeimman oikeuden pätemättömäksi julistamat säädökset. Tässä yhteydessä myös keskitetty tuomioistuinvalvontamalli rajoittaisi korkeimman oikeuden valtuuksia julistaa lakeja peruslakien vastaisiksi ja edellyttäisi tällaisten päätösten tekemiseen ylivoimaista enemmistöä. Lisäksi peruslait itsessään olisivat immuuneja oikeudelliselle uudelleentarkastelulle, mikä vahvistaisi entisestään hallituksen valtaa. Toiseksi oikeuslaitoksen valintakomitean kokoonpanon muutokset antaisivat hallitukselle suuremman määräysvallan oikeuslaitoksen nimittämisessä, mikä heikentäisi oikeuslaitoksen puolueettomuutta. Kolmanneksi ministerien oikeudellisten neuvonantajien asema muutettaisiin poliittisiksi nimityksiksi, mikä vaikuttaisi heidän riippumattomuuteensa ja yhdenmukaistaisi heidän roolinsa puoluepolitiikan edistämisen kanssa.
Edellä mainittuun uudistuspakettiin kuuluu lisäksi neljäntenä laki, joka estää Israelin tuomioistuimia harjoittamasta hallituksen ja ministeriöiden päätösten oikeudellista valvontaa päätösten kohtuuttomuuden perusteella. Laki hyväksyttiin Knessetissä viime heinäkuussa. Tammikuussa 2024 Israelin korkein oikeus kuitenkin äänesti niukalla äänten enemmistöllä lain kumoamisen puolesta todeten, että se vahingoittaisi Israelin asemaa demokraattisena valtiona. Oikeusministeri ja lain pääarkkitehti Yariv Levin kiirehti syyttämään tuomioistuinta siitä, että se otti tuomiollaan käsiinsä kaikki ne valtuudet, jotka demokratiassa on jaettu kolmen hallinnonhaaran kesken.
Vaikuttaakin siltä, että Israelissa käydään kamppailua vallan jakautumisen rintamalla. Korkeimman oikeuden ottama aktiivinen rooli oikeuksien turvaamisessa ja vallan tasapainottamisessa hiertää oikeistoa ja ruokkii populistista narratiivia. Voitaneen todeta, että huomion kärkipiste on viime kuukausina siirtynyt Gazan sotaan. Selvää kuitenkin on, että lainsäädäntöpaketti on esimerkki laajemmasta demokraattisesta rappeutumisesta ja vallan tavoittelemisesta, joihin liittyvät ristiriidat tulevat väistämättä eteen valtion sisäisesti.
Lähteet
Roznai, Yaniv – Cohen, Amichai. Populist Constitutionalism and the Judicial Overhaul in Israel. Israel Law Review 56 (3) 2023. s. 502-520.
Boddy, Alexis. Israel Supreme Court strikes down key component of proposed judicial reforms. Jurist 1.1.2024. https://www.jurist.org/news/2024/01/israel-supreme-court-strikes-down-key-component-of-proposed-judicial-reforms/. Luettu 11.4.2024.
Khalil, Shaimaa – Ahmadi, Abbas Ali. Israel Supreme Court strikes down judicial reforms. BBC News 1.1.2024. https://www.bbc.com/news/world-middle-east-67859177. Luettu 11.4.2024.
Demokratiatiimi