Syyskuussa 2023 Kalifornian osavaltio haastoi oikeuteen useita maailman suurimmista öljy-yhtiöistä. Oikeusjuttu koskee viittä yhtiötä, jotka ovat Shell, Chevron, BP, Exxon Mobil ja ConocoPhillips. Kalifornian osavaltio väittää kanteessaan, että 1950-luvulta alkaen öljy-yhtiöt ovat vähätelleet tarkoituksella fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia riskejä, vaikka yhtiöt ovat tienneet, että heidän tuotteensa todennäköisesti vaikuttaisivat ilmaston lämpenemiseen. Lisäksi yhtiöt ovat johtaneet yleisöä harhaan sitoutumisestaan päästöjen vähentämiseen, ylpeillen vähäisillä investoinneilla vaihtoehtoisiin polttoaineisiin. Samalla he ovat saaneet ennätykselliset voitot planeettaa lämmittävien fossiilisten polttoaineiden tuotannosta.
Fossiilisten polttoaineiden tuottajia vastaan on aikaisemminkin nostettu samankaltaisia oikeusjuttuja muiden USA:n osavaltioiden toimesta. Kalifornian tapauksen on kuitenkin katsottu olevan USA:n tähänastisen historian merkittävin öljy- ja kaasuteollisuutta koskeva oikeusjuttu. Syynä tähän on muun muassa se, että Kalifornia on merkittävä kaasun ja öljyn tuottaja, ja sen oikeusministeriöllä on kokemusta muilta osavaltioilta jäljiteltyjen oikeustapausten vireillepanosta. Lisäksi Kalifornia on etulinjassa kärsimässä ilmastonmuutoksen aiheuttamista ääri-ilmiöistä. Kalifornian osavaltio on esittänyt satojen miljoonien vahingonkorvausvaatimuksen öljy-yhtiöille sekä rahaston perustamista tulevien osavaltiolle aiheutuvien ympäristövahinkojen korvaamiseksi.
Vielä on aikaista sanoa, miten oikeusjuttu päättyy, mutta Kalifornian osavaltion mahdollisuuksia ja keinoja menestyä voidaan arvioida esimerkiksi Jessica A. Wentzin ja Benjamin Frantan vuonna 2022 julkaiseman Liability for Public Deception: Linking Fossil Fuel Disinformation to Climate Damages -artikkelin avulla. Artikkelin tarkoituksena on tutkia, miten fossiilisten polttoaineiden tuottajia vastaan nostettujen vahingonkorvauskanteiden kantajat voivat osoittaa syy-seuraussuhteen fossiilisten polttoaineiden tuottajien toiminnan ja ihmisille aiheutuvan vahingon välillä. Vastausta etsitään aiemmista oikeustapauksista, joissa on haettu vahingonkorvausta niin tupakan, lyijymaalien, kuin opioidien tuottajilta. Näihin tapauksiin aion seuraavaksi syventyä.
Tupakkakanteissa 40 osavaltiota, kuntaa, terveysvakuutusyhtiötä sekä ammattiliittojen vakuutusyhtiötä nostivat 1990-luvulla sarjan oikeusjuttuja tupakkayhtiöitä vastaan vaatien korvausta kustannuksista, jotka olivat seurausta tupakkatuotteiden aiheuttamasta kansanterveyskriisistä. Julkinen häiriö oli yksi useista oikeusteorioista, johon oikeusjutuissa vedottiin. Julkinen häiriö on teko, ehto tai asia, joka on laiton, koska se häiritsee suuren yleisön oikeuksia. Kantajat väittivät, että vastaajat olivat aiheuttaneet häiriötä ja rikkoneet lakeja tarkoituksellisesti levittämällä harhaanjohtavaa tietoa ja johdattamalla yleisöä harhaan tupakkatuotteiden terveysvaikutuksista.
Vuonna 1998 alueen pääsyyttäjät 52 osavaltiosta solmivat 246 miljardin dollarin sopimuksen neljän suurimman tupakkayhtiön kanssa. Koska osapuolet tekivät sopimuksen, väitettä julkisesta häiriöstä ei käsitelty. Oli kuitenkin selvää, että kantajien esittämät todisteet tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta ja salaamisesta olivat ratkaisevia sovinnon syntymisen kannalta. Kantajat pyrkivät osoittamaan syy-seurausyhteyden dokumentoimalla vastaajien harhaanjohtavien kampanjoiden kokonaisvaikutuksen yleisöön. Lisäksi he esittivät todistusaineistoa, josta selvisi, että tupakkayhtiöiden harhaanjohtavat mainokset olivat itse asiassa kannustaneet tupakkatuotteiden käytön aloittamista ja jatkamista.
Lyijymaaleja koskevissa oikeusjutuissa paikallishallinnot ja Rhode Islandin osavaltio nostivat 2000-luvun alussa julkisen häiriön perusteella kanteita lyijymaalin valmistajia vastaan, pyrkien saamaan korvauksia vanhan lyijymaalin poistamisesta ja lyijymyrkytyksen hoidosta. Kantajat korostivat valmistajien virheellistä mainontaa ja riskien salaamista. Jotkut kantajat onnistuivat luomaan syy-seuraussuhteen valmistajien toiminnan ja aiheutuneen vahingon välille. Oikeudenkäynnissä todettiin, että kantajien ei tarvinnut todistaa yksittäistä luottamusta mainoksiin, vaan sen sijaan tuomioistuin keskittyi vastaajien toiminnan ja aiheutuneen vahingon väliseen yhteyteen.
Viime vuosikymmenen aikana monet osavaltiot ja paikallishallinnot ovat nostaneet julkisen häiriön oikeusjuttuja lääkeyhtiöitä vastaan, syyttäen niitä opioidien virheellisestä markkinoinnista ja pyytäen korvauksia hallituksen kärsimistä kustannuksista. Kantajat väittävät, että lääkeyhtiöt ovat aiheuttaneet julkisen häiriön korostamalla opioidien hyötyjä ja piilottelemalla niiden haittoja. Vaikka suurin osa oikeudenkäynneistä on edelleen kesken, jotkin tapaukset ovat johtaneet yritysten hyväksi päätettyihin oikeusjuttuihin, kun syyttäjät eivät ole kyenneet osoittamaan riittävää syy-seuraussuhdetta. Toisissa tapauksissa syyttäjät ovat tarjonneet tarkempaa näyttöä siitä, että lääkärit ovat luottaneet väärään tietoon ja että yritysten markkinointikäytännöt ovat vaikuttaneet opioidien väärinkäyttöön ja riippuvuuteen. Näissä tapauksissa lopputulos on ollut kantajien hyväksi.
Voidaan katsoa, että julkiseen häiriöön vetoaminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi laajoissa USA:n oikeusjutuissa. Koska Kalifornian osavaltion ja isojen öljy-yhtiöiden oikeusjutussa on myös kyse siitä, että yhtiöitä syytetään harhaanjohtavasta markkinoinnista ja merkityksellisten tietojen piilottamisesta, voidaan tapauksessa katsoa olevan aihiota vedota julkiseen häiriöön. Ratkaisevaksi tekijäksi jää syy-seuraussuhteen todistaminen, johon Kalifornian osavaltio tarvitsee vakuuttavia todisteita. Todisteena voisi toimia esimerkiksi vuosittaiset otteet siitä, miten fossiilisten polttoaineiden käyttö ja maapallon lämpeneminen ovat kehittyneet suhteessa toisiinsa.
Syy-seuraussuhteen todistamista keventää se, että ainakin yllä läpikäydyissä oikeustapauksissa suhteen ei ole tarvinnut olla täysin varma. Tuomioistuin on saattanut nojata harhaanjohtavan markkinoinnin kokonaisvaltaiseen vaikutukseen yleisössä. Fossiilisten polttoaineiden vaikutusta voisi selvittää esimerkiksi tutkimuksen avulla, jossa selvitettäisiin, olisivatko kuluttajat käyttäneet fossiilisia polttoaineita, jos olisivat tienneet niiden oikeista haittavaikutuksista maapallolle. Jos vastaus on ei, voidaan tulkita, että fossiilisten polttoaineiden käyttäjiä olisi vähemmän, jos niiden haittavaikutuksista olisi tiedetty oikeassa laajuudessaan. Tällöin polttoaineiden aiheuttamat haitat ympäristön lämpenemisen kannalta olisivat myös todennäköisesti pienemmät.
Nähtäväksi jää, miten tapaus ratkeaa. Jos esiteltyihin oikeusjuttuihin on nojaamista, Kalifornian osavaltiolla voi katsoa olevan mahdollisuus voittaa, jos se onnistuu tarjoamaan tarpeeksi kattavat todisteet syy-seuraussuhteelle, mahdollisesti julkiseen häiriöön vedoten.
Lähteet
Jessica A. Wentz & Benjamin Franta, Liability for Public Deception: Linking Fossil Fuel Disinformation to Climate Damages. Environmental Law Reporter (2022).
California Sues Giant Oil Companies, Citing Decades of Deception. The New York Times (2023).
Ilmastotiimi