Artikkelissaan The Contribution of Urgenda to the Mitigation of Climate Change Benoit Mayer käsittelee Urgenda-tapauksen vaikutusta muihin ilmasto-oikeudenkäynteihin ja ylipäätään ilmastonmuutoksen hillintätoimiin. Urgenda-ratkaisua on pidetty eräänlaisena läpimurtona ilmasto-oikeudenkäynneille ja ilmasto-oikeuden toteutumiselle, mutta Mayer käsittelee tapausta hieman kriittisemmästä näkökulmasta. Hän kyseenalaistaa esimerkiksi tuomioistuinten asettamien ilmastotavoitteiden asianmukaisuutta ja tällaisten tavoitteiden kykyä edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevia toimia. Mayer on sitä mieltä, että Urgenda on saattanut aiheuttaa jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Artikkelin pohjalta herääkin kysymys siitä, kuinka suuri rooli tuomioistuimilla tulisi olla ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Urgenda v. Alankomaat -tapauksessa Haagin aluetuomioistuin hyväksyi kansalaisjärjestö Urgendan nostaman kanteen Alankomaiden valtiota vastaan, jossa järjestö katsoi, etteivät Alankomaiden valtion hyväksymät päästövähennystavoitteet olleet riittäviä suojelemaan kansalaisia ilmastonmuutokselta. Vuonna 2019 myös Alankomaiden korkein oikeus vahvisti kyseisen päätöksen. Osapuolet olivat asiassa yksimielisiä esimerkiksi siitä, millaisia haittavaikutuksia ilmastonmuutoksella on sekä siitä, kuinka Pariisin sopimuksen mukaista tavoitetta maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisesta tulee noudattaa.
Alankomaiden hallitus kuitenkin vetosi argumenteissaan myös siihen, kuinka maan osuus globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä on niin pieni, ettei sen päästövähennystoimilla ole konkreettista vaikutusta ilmastonmuutoksen torjuntaan. Korkein oikeus kuitenkin katsoi argumentin olevan epäolennainen, sillä jokaisen valtion on muun muassa YK:n ilmastosopimusjärjestelmän keskeisten määräysten nojalla vastuu osallistua päästövähennyksiin omien kykyjensä mukaisesti. Alankomaiden katsottiin toiminnallaan rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 2:n mukaista oikeutta elämään sekä artikla 8:n mukaista oikeutta yksityis- ja perhe-elämään. Täten Alankomaat velvoitettiin vähentämään päästöjä vähintään 25 % vuoden 2020 loppuun mennessä vuoden 1990 tasosta.
Urgendan on katsottu olevan yksi merkittävimmistä ilmasto-oikeudenkäynneistä, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun tuomioistuin määräsi valtiolle kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteen ihmisoikeuksien perusteella. Sen oletettiin olevan myös hyvä esimerkki ja antavan inspiraatiota tuleville ilmasto-oikeudenkäynneille. Artikkelissaan Mayer arvioi sitä, millä tavalla Urgenda on todellisuudessa edistänyt ilmastonmuutoksen torjuntaa, niin kansallisella kuin globaalilla tasolla. Mayerin mukaan Urgendan tavoite on saavutettu ennemminkin ulkopuolisten olosuhteiden myötä kuin niiden toimenpiteiden avulla, joihin hallitus on ryhtynyt päätösten täytäntöönpanemiseksi. Esimerkiksi vierasjätteen hävittäminen Alankomaista johtikin maailmanlaajuisten päästöjen vähenemisen sijasta lievään kasvuun, sillä jätettä siirrettiin vain muiden valtioiden kaatopaikoille. Myöskin koronapandemia edesauttoi tavoitteen saavuttamista, sillä sen myötä esimerkiksi matkustamisesta aiheutuneet päästöt vähenivät merkittävästi. Muutokset torjunnan edesauttamiseksi eivät siis välttämättä ole olleet erityisen pysyviä.
Lisäksi Mayerin käsityksen mukaan tuomareilla ei ole aikaa eikä asiantuntemusta suunnitella tarpeeksi kattavaa politiikkaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Päästövähennystavoitteet ovat huono korvike tälle, sillä ne asetetaan suhteellisen lyhyellä aikavälillä ja jo olemassa olevista toimintatavoista irrotettuna. Vaikka tuomioistuimilla ja ilmasto-oikeudenkäynneillä on epäilemättä oma, merkittävä roolinsa valtioiden saattamisessa vastuuseen ilmastotoimistaan, tällaisten tavoitteiden asettaminen ja muu poliittinen päätöksenteko on Mayerin näkemyksen mukaan parempi jättää poliittisten elinten tehtäväksi. Verrattuna tuomioistuinten asettamiin tavoitteisiin, tavoitteet, joihin valtiot sitoutuvat ilmastosopimusten nojalla voidaan toteuttaa myös paljon joustavammin ja pidemmällä aikavälillä, jolloin hätiköidyiltä päätöksiltä vältytään. Ongelmana tuomioistuinten asettamien tavoitteiden saavuttamisessa on myös se, ettei niiden noudattamisen varmistamiseksi ole kunnollisia mekanismeja.
Ilmasto-oikeudenkäyntien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa kasvaa jatkuvasti, minkä takia onkin tärkeää Mayerin lailla pohtia myös niiden mahdollisia ongelmakohtia, jotta niiden toimivuutta ja kannattavuutta voidaan kehittää entistä enemmän. Vaikka Urgendan kaltaiset ilmasto-oikeudenkäynnit eivät välttämättä vielä ole johtaneet erityisen suuriin, konkreettisiin päästöjä vähentäviin vaikutuksiin, on niiden saama julkisuus jo erinomainen keino vaikuttaa kansalaisten mielipiteeseen sekä luoda painetta toimivien päästövähennystoimien laatimiselle. On kuitenkin hyvä, että ilmasto-oikeudenkäyntien rooli taistelussa ilmastonmuutosta vastaan tulee tulevaisuudessa olemaan entistä suurempi, eikä tämänkaltaisten päätösten pitäisi olla vain poliittisten päätöksentekijöiden käsissä, vaikka keinoja tuomioistuinten asettamien tavoitteiden saavuttamiselle tuleekin vielä kehittää.
Lähteet
Benoit Mayer, The Contribution of Urgenda to the Mitigation of Climate Change, Journal of Environmental Law, Vol. 35 No. 2, September 2023, pp. 167-184.
Urgenda Foundation v. State of the Netherlands, Climate Change Litgation Database.
Ilmastotiimi