Lait ovat aina olleet ihmiskeskeisiä. Filosofisesti ja tieteellisesti on oletettu eläimiltä puuttuvan muun muassa identiteetti, kyky tehdä moraalisia valintoja ja jopa tietoisuus. Vaikka Euroopassa on paljon eläinsuojelua koskevia lakeja, ovatko ne riittäviä? Eläimet on tunnetusti nähty oikeudellisesti esineinä. Ne eivät ole oikeussubjekteja kuten luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt. Ne eivät siis voi olla oikeuksien tai velvollisuuksien kohteita. Tommy elää New Yorkin osavaltiossa ja muistuttaa todella paljon meitä ihmisiä. Hän on tietoinen olemassaolostaan ja siitä, että hänellä on menneisyys. Ihmiset voivat myös luovuttaa Tommylle verta, jos veriryhmä täsmää. Tommy on kuitenkin vangittu, vaikka hän ei ole tehnyt rikosta. Koska kyseessä on simpanssi, hän on osa autojen, roskakorien ja klemmareiden ryhmää. Eräs kuuluisa apinoidentutkija oli todennut, että ilman ihmisten egoa kaikki ihmisensukuiset olennot olisivat osa yhtä ja samaa sukua. Pitäisikö asioiden olla toisin? Pitäisikö myös Tommylla ja muilla eläimillä olla perusoikeuksia? Miten tämä voidaan perustella? Muun muassa näitä kysymyksiä käsittelee Bart Driessen artikkelissaan Fundamental Animal Rights in European Law (2017). Bart Driessen työskentelee Euroopan unionin neuvostossa ylempänä oikeusavustajana. Hän on tämän artikkelin lisäksi kirjoittanut myös muita oikeudellisia artikkeleita, erityisesti Euroopan unioniin liittyen. Tässä blogitekstissä selvitän tiivistetysti, mitä hän artikkelissaan kertoo eläinten perusoikeuksiin liittyvästä kysymyksestä, ja millaisia ongelmia kysymykseen liittyy.
Kokonaiskuva ja aiheen tärkeys
Driessen käsittelee eläinten perusoikeuksia koskevaa aihetta lähinnä Euroopan unionin oikeuden näkökulmasta, mutta hän poikkeaa hieman myös Yhdysvaltojen oikeuteen. Hän joutuu Euroopan oikeuteen liittyvän keskustelun yhteydessä poikkeamaan myös muihin tieteenaloihin, kun hän esimerkiksi kertoo erilaisista eläimiä koskevista tutkimuksista, joiden tarkoituksena on todistaa, että eläimet ovat älykkäitä, empaattisia ja niin edelleen. Teksti sisältää paljon filosofisia näkökulmia esimerkiksi sen yhteydessä, kun Driessen selvittää syitä olla myöntämättä ja syitä myöntää eläimille perusoikeuksia. Hänen mukaansa kysymys siitä, kuuluisiko eläimille myöntää perusoikeuksia on moraalifilosofian keskiössä kiihkeästi keskusteltu aihe. Driessen kertoo esimerkiksi yhteiskuntasopimuksiin liittyvistä teorioista. Näiden teorioiden mukaan oikeus ja valtio ovat sopimuksen tuloksia. Nämä teoriat perustuvat oletukseen, että vain ihmisolennot voivat olla sopimuksen osapuolia. Filosofit Rousseau, Locke, Hobbes ja Rawls ovat muun muassa kehitelleet oikeudenmukaisuusteorioita ja teorioita valtion laillisuudesta ja luonnontilasta. Driessen esittelee heidän ajatuksiaan artikkelissaan ja arvioi niitä. Eläinten perusoikeudet ovat tärkeä aihe myös kestävän kehityksen ja ilmaston kannalta. Driessen kertoo, että esimerkiksi maatilan eläimet ovat taloudelliselle rakenteellemme tärkeitä. Ihmisten oikeus vapauteen kidutuksesta ei kilpaile taloudellisten etujen kanssa niin kuin osa eläinten oikeuksista. Lihantuotanto ja munateollisuus ovat muun muassa syitä sille, miksi eläimillä ei ole perusoikeuksia. Taloudellisesti on esimerkiksi kannattavampaa murskata kananpojat eläviltä, koska ne eivät kykene munimaan. Myös ihmisorjuus nähtiin aikoinaan tärkeänä osana taloudellista rakennetta. Tästä oli kuitenkin mahdollista myöhemmin luopua, joten miksi ei myös vähitellen esimerkiksi lihantuotannosta? Lihantuotanto on yksi suurimmista kasvihuonekaasujen lähteistä. Eläinten perusoikeudet voisivat täten myös ehkäistä ilmastonmuutosta, kun esimerkiksi naudanlihaa ei tuotettaisi enempää, kuin mikä on välttämätöntä. Kestävän kehityksen tarkoituksena on muun muassa säilyttää biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemien toimivuus. Eläinten perusoikeuksien avulla olisi mahdollista myös ylläpitää biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta ja erityisesti juuri lajimonimuotoisuutta.
Eläinten perusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä
Perusoikeuksien myöntäminen eläimille ei ole kovin yksinkertaista. Siihen liittyy monia erilaisia kysymyksiä ja haasteita. Driessen käsittelee näitä artikkelissaan. Hän myös aloittaa eläinten perusoikeuksiin liittyvän keskustelunsa kertomalla, mistä lähtien eläimiä on pidetty oikeudellisesti esineinä. Tiivistettynä vastaus on, että eläimiä ryhdyttiin pitämään omaisuutena ja esineinä, kun ihmiset siirtyivät varhaiseen maatalouteen. Ensimmäisenä kysymyksenä on, suojellaanko eläimiä tarpeeksi tehokkaasti eläinsuojelulaeilla? Driessen kertoo tästä artikkelissaan. Vastaus kuitenkin on lyhyesti selitettynä, että nämä lait eivät riitä, sillä ne vain asettavat velvoitteita ihmisille ennemmin kuin myöntäisivät oikeuksia eläimille. Miten sitten eläinten perusoikeudet ovat perusteltavissa, ja miten on mahdollista kumota vastaväitteet? Driessen pyrkii parhaansa mukaan kumoamaan erilaisia tavallisesti tässä yhteydessä esitettyjä vastaväitteitä. Jotta voidaan ymmärtää osaa vastaväitteistä, on tärkeää ensin tietää syyt sille, miksi on olemassa ihmisoikeuksia ja ihmisille kuuluvia perusoikeuksia. Tässä yhteydessä Driessen kertoo erilaisista perusteluista sille, miksi ihmisillä on näitä oikeuksia, mutta eläimillä ei ole. Hän myös esittää vastaväitteenä erilaisia tieteellisiä tutkimuksia, jotka ovat todistaneet jotkin näistä väitteistä vääriksi. Hän myös nostaa esiin kysymyksen, pitäisikö eläinten olla asianosaiskelpoisia. Tärkeä kysymys on myös, mitä seurauksia tällaisilla eläinten perusoikeuksilla olisi, ja millaisia näiden oikeuksien kuuluisi olla? Driessen esittää ehdotuksia eläinten perusoikeuksiksi. Maailman eläinjärjestö on esitellyt niin kutsutut ”viisi vapautta”, joita Driessenin mukaan esimerkiksi voisi hyödyntää tässä tilanteessa. Lisäksi hän esittää ehdotuksen ”kuudenneksi vapaudeksi”. Kysymys herää, miten nämä kuusi vapautta voidaan tunnistaa? Myös tätä hän pyrkii avaamaan artikkelinsa lopussa. Vaikka Euroopan eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö on vähentänyt suurimpia liiallisuuksia eläinten kaltoinkohtelusta, tämä ei riitä. Eläinoikeuksien vastustajat liioittelevat ja aiheuttavat paniikkia. Tämä ei Driessenin mukaan voi toimia sivuraiteena sille, mikä olisi oikea tapa toimia. Ehkä jonain päivänä näemme sen, ettei eläimillä ole perusoikeuksia, yhtä kauheana asiana kuin sen, että edelleen olisi laillista omistaa ihmisorjia.
— Ryhmä ekosysteemipalvelut ja eläinoikeudet
Lähteet:
Driessen, Bart, Fundamental Animal Rights in European Law. European Public Law 23 (3) 2017, s. 547–585.