Degrowth-käsite on viime vuosina tarjonnut valtavirrasta poikkeavan vaihtoehdon nykyajan jatkuvan talouskasvun paradigmoille. Juurtuen erityisesti ympäristölliseen kestävyyteen sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja hyvinvointiin, degrowth kannattaa demokraattisesti ohjattua tuotannon ja kulutuksen uudelleenjakoa teollistuneissa maissa ja pyrkii laajemmin haastamaan myös yhteiskunnan jäsenien kulutustottumuksia ja elämäntapavalintoja. Artikkelissa “What is Degrowth? From an Activist Slogan to a Social Movement” Federico Demaria, François Schneider, Filka Sekulova ja Joan Martinez-Alier tarkastelevat degrowth-termin alkuperää, sisällöllistä merkitystä, lähteitä ja strategioita laajemmassa yhteiskunnallisen muutoksen kontekstissa.
Alun perin aktivistien käyttämänä iskulauseena kehittynyt degrowth on muovautunut ajan kuluessa kattavaksi sosiaalisen liikkeen tulkinnalliseksi viitekehykseksi, jonka avulla pyritään laajaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Degrowth ei ajatusmallina sitoudu vain yhteen filosofiseen arvopohjaan tai virtaukseen, vaan ammentaa useista ekologisista ja sosiaalisista ajattelusuunnista, kuten feminismistä, poliittisesta ekologiasta sekä pyrkimyksestä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Syvimpänä liikkeen ideologiassa on tietynlainen yhteinen tavoite ekososialistiseen ideaaliin pyrkimisessä, johon voidaan pyrkiä sekä yksilötasolla että laajemmin yhteiskunnan tasolla.
Degrowth haastaa ajatuksen pysyvän kasvun mahdollisuudesta ja sen sijaan pyrkii demokraattisesti ohjattuun, uudelleenjakavaan tuotannon ja kulutuksen vähentämiseen teollisuusmaissa ympäristönkestävyyden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisten yleisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Liike haastaa markkinaehtoisen politiikan vallitsevaa näkökulmaa yhteiskunnassa, korvaten sen idealla niin sanotusta niukasta runsaudesta. Liike pyrkii muun muassa energian ja materian kulutuksen vähentämiseen, kiinnittämällä huomiota maapallon biologisiin rajoitteisiin. Yksittäisten yhteiskunnan jäsenten tasolla niukka runsaus voi merkitä erilaisia elämäntapamuutoksia, kuten autoilun vaihtamista pyöräilyyn, yhteisasuntoon muuttoa tai lihan syönnin lopettamista. Ympäristönäkökantojen lisäksi degrowth edustaa myös tavoitetta syvemmän demokratian rakentamiselle sekä pyrkimystä yhteiskunnan varallisuuden oikeudenmukaiseen uudelleenjakoon, niin globaalisti kuin myös yksittäisten maiden eri sukupolvien välillä. Oikeudenmukaisuusajattelu ulottuu myös laajemmin tavoitteeseen vähentää eriarvoisuutta, korjata menneitä vääryyksiä, edistää tasapuolista resurssien jakoa ja estää köyhyyttä esimerkiksi perustamalla lainsäädännöllisiä minimistandardeja.
Artikkelissaan kirjoittajat puhuvat tietynlaisista degrowthin lähteistä, jotka luovat liikkeen arvopohjaa. Näihin lähteisiin lukeutuvat muun muassa ekologia, kehityksen ja kasvun kriittinen katsonta, bioekonomia sekä oikeudenmukaisuuden tavoittelu. Erityisesti ekologia vaikuttaa olevan yksi liikkeen kantavista teemoista – sen näkökannalta degrowth-liike tarkastelee ekosysteemiä ja kaikkia sen osia arvokkaina ja suojeltavina, eikä vain hyödyllisten ympäristöresurssien tai -palveluiden tarjoajina. Samalla liike kuitenkin korostaa ekologisten järjestelmien ja teollisen tuotannon ja jatkuvan kehityksen välistä kilpailuasetelmaa. Erityisesti green growth -ajattelumalli on kirjoittajien mukaan ristiriidassa todellisen kestävän yhteiskuntamallin kanssa, sillä niiden tarjoama “ekotehokkuus” esimerkiksi uudenlaisen teknologian mahdollistamana voi todellisuudessa johtaa kulutuksen tai tuotannon lisääntymiseen, teknologian häivyttäessä tuotannon ja kulutuksen todelliset rajat. Vaikutus voi näin ollen olla päinvastainen tarkoitetusta. Degrowth-ajattelun niukan runsauden ajatus pyrkiikin ekosysteemien säilyttämiseen, vähentämällä niihin ja luontoon kohdistuvaa painetta erilaisten taloudellisten tavoitteiden ajamina. Bioekonomian kannalta taas degrowth keskittyy tuotannon resurssien ja jätevirtojen hallintaan.
Degrowth siis kyseenalaistaa nykyajan jatkuvan kasvun ja ylikulutuksen vallitsevaa trendiä ja pyrkii sen sijaan tarjoamaan ihmisille ekososialistista ideologiaa siitä, miten elämän tarkoituksen ja ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta luonnon kanssa läheisempi yhdessäelo ja materialistisista tottumuksista eroon pääseminen ovat kestävä tapa elää. Liike pyrkii vastaamaan modernin yhteiskunnan kasvavaan tarpeeseen löytää enemmän merkitystä ja tyydytystä elämään ilman materialismin vaatimuksia. Tavoitteena on muuttaa käsitys ihmisistä taloudellisina toimijoina, joita ohjaa vain oman edun tavoittelu ja hyödyn maksimointi. Degrowth-liikkeen joidenkin kannattajien päätavoitteista onkin yksilöiden arvojen ja käyttäytymisen muuttaminen. Yksilötasolla yhteiskunnan jäsenille tarjotaan helposti toteutettavia käytännön keinoja, joiden avulla he voivat alkaa harjoittaa vapaaehtoista yksinkertaisuutta elämässään, jolloin he elävät paremmin ja kestävämmin vähemmällä, samalla hidastaen elämäntahtiaan. Samalla ajatuksena on, että ylijäänyt aika on kohdistettavissa esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin ja poliittiseen osallistumiseen, kuten myös liikunnalle ja hengellisyydelle, jotka eivät ole ympäristöä kuluttavia ja sille haitallisia toimia.
Degrowth on siis ajatusmallina laaja ja useita eri nykymaailman ongelmakohtia kattava kokonaisuus. Kirjoittajat toteavatkin, että degrowth-ajattelun taustalla on pyritty tunnistamaan sosiaalisia ongelmia ja näiden syntytekijöitä, joihin tulisi erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta kiinnittää huomiota. Degrowth ei siis ole ainoastaan kritiikkiä talouskasvua kohtaan, vaan se yhdistää erilaisia ajatusvirtauksia ja pyrkii muodostamaan käytännön toimintamalleja näiden toteuttamiseksi. Muutokseen pyritään erilaisia strategioita hyödyntäen, vastustavasta aktivismista uudenlaisten vaihtoehtojen rakentamiseen. Degrowth-ajattelussa “kestävää kehitystä” pidetään oksymoronina, ja sen sijaan liike pyrkiikin luomaan uudenlaista elämäntyyliä ja ajattelutapaa siihen, mistä hyvä elämä muodostuu. Samanaikaisesti merkittävässä roolissa on nykyistä talouspainotteista yhteiskuntamallia vastustava aktivismi, joka ilmenee muun muassa kampanjoina infrastruktuurin laajentumista vastaan, erilaisina mielenosoituksina ja boikotteina.
Degrowth-liikkeen moninaisuus voikin kirjoittajien mukaan johtaa myös jännitteisiin ja konflikteihin, kuitenkin samalla toimien myös luovuuden ja innovaation lähteenä. Laaja kannanottopohja tarjoaa alustan useiden eri sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten ongelmakohtien esiin tuomiselle, mutta samalla liikkeen ydinajatus voi jäädä viestimättä. Kuitenkin monipuolinen yhdistelmä erilaisia toimintastrategioita paikallisella, kansallisella ja globaalilla tasolla luovat merkittäviä mahdollisuuksia vaikuttaa ja luoda kestävää muutosta. Liikettä ylläpitää sitoutuminen vuoropuheluun ja yhteistyöhön, tunnustaen rakentavan keskustelun arvon sen jatkuvaan kehitykseen.
Kirjoittajien kuvaama degrowth edustaakin rohkeaa visiota yhteiskunnan uudelleen ajattelusta ajankohtaisten ympäristöllisten ja sosiaalisten haasteiden edessä. Haastaessaan kasvun hegemoniaa ja edistäessään syvempää demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta, degrowth pyrkii tarjoamaan polun kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta, johtaen yleiseen hyvinvointiin sekä yksilön että laajemmin yhteiskunnan näkökannalta. Yksi degrowth-liikkeen tärkeimpiä anteja voidaan katsoa olevan sen voimakas muistutus siitä, kuinka tärkeää on kyseenalaistaa juurtuneita oletuksia ja tutkia vaihtoehtoisia polkuja yhteiskunnan vaurauden ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi.
Lähde
Demaria, Federico et al.: What is Degrowth? From an Activist Slogan to a Social Movement. Environmental Values, Volume 22, Number 2, April 2013, pp. 191-215.
Taloustiimi II