Kun puhumme tänä päivänä kestävästä kehityksestä, keskustelu kääntyy usein rajoittavien ilmastotoimien sijasta vihreään kasvuun, vihreään teknologiaan ja vihreisiin investointeihin, vain muutamia mainitakseni. Talouskasvun valjastaminen kestävän kehityksen välineeksi on tämän vuosisadan suuri trendi. Kestävään kehitykseen liittyvien negatiivisten uutisten keskellä on toki helpottavaa kuulla, ettei meidän välttämättä tarvitse tinkiä nykyisestä kasvujohteisesta elämäntavastamme. Mutta onko todella näin?
Donella Meadows, Jorgen Randers ja Dennis Meadows lähestyvät jatkuvan kasvun ja maapallon kantokyvyn välistä suhdetta raportissa Kasvun rajat: 30 vuotta myöhemmin. Se on päivitetty versio alkuperäisestä, vuonna 1972 julkaistusta Kasvun rajat -raportista. Kolmikko hyödyntää raportissa tietokonemallinnuksia, joiden avulla pyritään selvittämään, miten erilaiset kehityssuunnat, kuten väestönkasvu tai saasteiden lisääntyminen, suhteutuvat paitsi toisiinsa, myös maapallon kantokykyyn. Donella Meadows on yhdysvaltalainen ympäristötieteilijä, Dennis Meadows yhdysvaltainen tutkija ja systeemihallinan emeritusprofessori ja Jorgen Randers puolestaan norjalainen ilmastostrategian emeritusprofessori ja tulevaisuudentutkimuksen asiantuntija. Kaikki kolme kuuluivat MIT:n ryhmään, joka tuotti Rooman klubille tietokonemallin Maailma3, johon alkuperäinen Kasvun rajat -teos perustuu. Keskityn seuraavassa tarkastelemaan raportin lukua 4, jossa esitellään Maailma3-tietokonemalli ja sen avulla tehtyjä skenaarioita tulevaisuuden kehityssuunnista.
Maailma3-tietokonemallin avulla kirjoittajat haluavat vastata ennen kaikkea seuraavaan kysymykseen: ”Kuinka maailman kasvava väestö ja aineellinen talous vaikuttavat maapallon rajalliseen kantokykyyn ja sopeutuvat siihen tulevina vuosikymmeninä?”. Malliin on yhdistetty kasvuun liittyviä teorioita ja aineistoja, ja sen avulla voidaan tuottaa skenaarioita maailman kehityksestä. Mallissa huomioidaan väestön, teollisuuspääoman, pysyvien saasteiden ja viljellyn maan määrä, ja ne muuttuvat erilaisten virtausten myötä. Esimerkiksi väestö muuttuu syntymien ja kuolemien seurauksena. Mallin tarkoituksena on auttaa ymmärtämään, miten nykyinen järjestelmä on taipuvainen käyttäytymään.
Kirjoittajat ovat päätyneet mallin perusteella siihen, että kasvava yhteiskunta ja maapallon kantokyky voivat kohdata toisensa neljällä eri tavalla. Ensimmäinen vaihtoehto on jatkuva kasvu, jossa yhteiskunta kasvaa keskeytyksettä, sillä kasvun rajat ovat kaukana tai ne kasvavat nopeammin kuin väestö. Toinen vaihtoehto on, että yhteisön kasvu pysähtyy juuri kasvun rajojen alapuolelle. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei kuitenkaan ole enää mahdollinen, sillä yhteiskunta on jo ylittänyt maapallon kantokyvyn. Näin ollen on suunnattava katse vaihtoehtoihin 3 ja 4. Vaihtoehdossa 3 yhteiskunta ylittää maapallon kantokyvyn, mutta kykenee sopeutumaan tilanteeseen, eikä suurta ja pysyvää vauriota aiheudu. Vaihtoehdossa 4 kantokyky ylitetään niin vakavasti ja pysyvästi, että väestö ja talous heikkenevät nopeasti ja seuraa ns. romahdus. Raportissa pyritään selvittämään, johtaako nykypolitiikka vaihtoehtoon 3 vai 4, ja mitä voitaisiin tehdä, jotta se johtaisi vaihtoehtoon 3.
Mielestäni on erityisen oivaltavaa, että mallissa on huomioitu myös tiedonsaannin viivästymien vaikutus. Sitäkin kiinnostavampaa on se, kuinka suuri merkitys tiedonsaannin nopeudella on. Esimerkiksi aikaisemmin esittelemäni skenaario 2 ei toteutunut, sillä yhteiskunta sai tietoa maapallon tilasta viiveellä, eikä sillä ollut mahdollisuutta reagoida saatuun tietoon tarpeeksi nopeasti. Viive tiedonsaannissa voi olla tulevaisuudessa esteenä myös vaihtoehdon 3 toteutumiselle, sillä raportin mukaan keskeinen syy ylilyönnille on nimenomaan palautteiden viivästyminen, eli yhteiskunnan kyvyttömyys reagoida ajoissa varoitusviesteihin, joita ympäristö lähettää. Tällaisia viestejä ovat esimerkiksi luonnonvarojen hupeneminen ja kasvavat saasteet.
Maailma3-mallin antama kuva tulevaisuudesta on synkkä. Vaikka vaihtoehto 3 on edelleen mahdollinen, Maailma3-mallissa skenaarioiden tyypillisin lopputulos on vaihtoehto 4. Esimerkkinä mainittakoon kaksi kirjoittajien mallin avulla tekemää skenaariota. Ensimmäisessä skenaariossa malliin asetettiin realistiset luvut maapallon nykytilasta. Tässä skenaariossa yhteiskunta ei yritä tehdä muutoksia toimintaansa, vaan jatkaa kasvua samalla tavalla kuin ennenkin. Skenaarion lopputuloksena oli uusiutumattomien luonnonvarojen kriisi, joka puolestaan johtaisi vaihtoehtoon 4. Toisessa skenaariossa kirjailijat olettivat, että maailmassa on kaksi kertaa enemmän löytymättömiä luonnonvaroja kuin skenaariossa 1. Suurempien luonnonvarojen seurauksena kasvu voi jatkua pidempään, mutta tästäkin huolimatta kasvun raja ylittyy ja yhteiskunta romahtaa. Tässä skenaariossa syynä on maailmanlaajuinen saastekriisi, joka on seurausta voimakkaasta kasvusta.
Kyseisten skenaarioiden perusteella voidaan todeta, ettei nykyisellä linjalla jatkaminen ole vaihtoehto. Kasvua on hillittävä, jos haluamme välttää vaihtoehdon 4. Raportissa jopa todetaan, että vaihtoehdosta 4 seuraava romahdus tulee olemaan sitä suurempi, mitä suurempaa sitä edeltävä kasvu on. Jatkuva kasvun tavoittelu on yksi keskeisimmistä syistä siihen, että olemme liukumassa kohti vaihtoehtoa 4.
Vaikka ylilyönnit eivät automaattisesti johda romahdukseen, raportin perusteella on helppo todeta, että romahdus voidaan estää ainoastaan aktiivisella ja nopealla toiminnalla. Luvun loppuun kirjoittajat ovat koonneet ne Maailma3-malliin ohjelmoidut oletukset, joiden takia skenaariot päätyvät lähes aina romahdukseen (eli vaihtoehtoon 4). Toisin sanoen romahdus voidaan välttää, jos kyseiset yhteiskunnassa vallitsevat oletukset käännetään päälaelleen. Yksi vallitseva oletus on, että väestö ja talous kasvavat. Näin ollen romahduksen välttäminen edellyttää, että väestön- ja talouskasvua hidastetaan.
Kirjoittajat onnistuvat osoittamaan raportissa tietokonemallinnusten avulla harvinaisen havainnollistavasti ja yksiselitteisesti, kuinka tärkeää ja kiireellistä suunnan kääntäminen todella on. Yksittäiset toimet eivät riitä, vaan yhteiskunnan on kyettävä muuttamaan suuria kehityssuuntia. Raportin ensimmäinen versio 1970-luvulla aloitti uudenlaisen laajamittaisen keskustelun kestävästä kehityksestä, eikä sen ajankohtaisuus ole vuosikymmenten saatossa kadonnut, päinvastoin. Raportti toimii mielestäni hyvänä pohjana myös oikeudelliselle keskustelulle kestävästä kehityksestä ja selkeyttää kestävään kehitykseen liittyvän sääntelyn tavoitteita.
Lähteet
Meadows, Donella – Randers, Jorgen – Meadows, Dennis, Kasvun rajat: 30 vuotta myöhemmin. Gaudeamus 2005.
Taloustiimi II