Vaihtojakso Shanghaissa

Tekijä: Matti Liikala

Olen 24-vuotias tietotekniikan opiskelija Turun Yliopistosta. Suoritan kaksoistutkintoa Turun ja Fudanin yliopistojen välisessä ohjelmassa (http://future.utu.fi/). Suoritan ohjelmaan kuuluvan vaihtojakson syyslukukaudella 2016. Kirjoitan tätä blogia vaihtojaksostani, sopeutummisestani Shanghain kulttuuriin ja opiskelukokemuksistani Fudanin yliopistossa.

Opiskelua, väärinymmärryksiä ja samalla aallonpituudella tasapainottelua

Jaahas, on kai aika lopettaa hiljaiselo tälläkin saralla ja pistää tuumasta toimeen. Voisin listata tähän kaikenmoisia tekosyitä blogin kirjoittamattomuuteen, mutta taidan olla liian laiska. Ja kappas, sieltähän se syy taisi tullakin. Joka tapauksessa on aika analysoida vähän täkäläistä kulttuuria ja ihmisten toimintamalleja, sekä miten ne poikkeavat omistani.

Opiskelijakulttuuri

Opiskelu ja opiskelijakulttuuri ovat täällä Suomeen verrattuna kuin vieraalta planeetalta. Jos joku asia on tullut selväksi, niin lukemista riittää alakoulusta yläasteeseen asti. Siinä missä Suomessa selviää luovuutta logiikkaa käyttämällä, on täällä tärkeää, että asiat muistetaan prikulleen oikein ja ulkoa opettelu on hyväksi. Kilpailu on myöskin kovaa, koska kilpailijoitakin on valtavasti enemmän. Hyvänä esimerkkinä tämä linja jossa itse opiskelen, hakijoita on kuulemani mukaan satoja tuhansia (faktojen tarkastaminen on joskus vähän hankalaa, kun täkäläinen merkistö ei ihan vielä suju täydellisesti, joten suokaa pienet virheet arvon lukijat) ja vain 40 pääsee vuosittain sisään. Kavereiden kertomukset pääsykokeisiin lukemisesta eroavat vähän omistani, en ainakaan muista viettäneeni kuukausia nenä kiinni kirjoissa ja nukkuneeni vain muutamia tunteja vuorokaudessa.

Nukkumattomuudesta ja unettomuudesta päästäänkin ketterästi seuraavaan havaintoon, jota olen opiskelutavoissa täällä huomannut. Itse olen aina tottunut tekemään asiat tehokkaasti pakettiin ja siirtymään seuraavaan tehtävään, taikka viettämään vapaa-aikaa. Täällä olen huomannut asennoitumisen olevan hieman eriävä. Siinä missä kotosalla on tapana erotella työaika vapaa-ajasta, tykätään täällä yhdistää nämä molemmat. Samalla kun tehdään töitä, saattaa kännykällä pyöriä peli tai video. Jostain kumman syystä vaikuttaa siltä, että tämä vielä onnistuu, toisin kuin itse uppoutuisin alta aikayksikön elokuvan pauloihin. Ei siis ole ihme, että joskus kävellessäni yhdentoista aikaan illalla luokkahuoneen ohi, saatan nähdä samat kaverit kuin aamulla edelleen tekemässä koulutehtäviä.

Edellä mainituista asioista voidaankin päätellä, ettei opiskelijoiden vapaa-ajan toimintakaan ole täysin yhtenevää siihen, mihin kotimaassa on tottunut. Suomessa opiskelijariennot saattavat melko helpostikin lipsahtaa rankan alkoholinkäytön puolelle ja ulkona ollaan pikkutunteihin asti. Suomalaiselle teekkarille tulikin hieman yllätyksenä, että luokkakavereista moni ei ole koskenutkaan alkoholiin ja juuri yksikään ei ole ollut humalassa. Oli ehdottomasti positiivista nähdä, miten luokkakavereiden kanssa vuokratussa juhlatilassa ensimmäisen viiden minuutin aikana karaoke pauhasi täysillä ja balladeja tulkittiin samalla antaumuksella kuin Suomessa kuulee vasta seuraavan vuorokauden puolella, lukuisien rohkaisuryyppyjen jälkeen.

Ihmiset

 

Pääosin ympäri maailmaa kaikki on veistetty jotakuinkin samalla pohjalla ja yhteinen sävel löytyy melko helposti, Kiinakaan ei tässä asiassa ole poikkeus. On kuitenkin vahvoja kulttuurieroja, joihin tottuminen on vienyt aikansa.

Alussa hieman hämmennystäkin tuottanut asia oli, että sanan ”ei” käyttö ei ole soveliasta ja sitä vältellään viimeiseen asti. Mikäli siis ei tiedetä jotain asiaa, tai ei olla aivan varmoja, keksitään kysymykselle jokin vastaus. Onhan se nyt paljon kiltimpää kertoa, että etsimäsi paikka löytyy seuraavasta kadunkulmasta vasemmalta viidensadan metrin päästä, kuin olla kertomatta mitään! Pientä ylimääräistä kävelyä tämä voi tuottaa, mutta tuleepahan paikat vähän paremmin tutuksi. Toinen Kertomus kyseisestä aiheesta tapahtui reissun alkupäässä. Kerroin edellisessä tekstissäni, juna-asemasta josta lähdimme kavereiden kanssa reissuun. Sain silloin vastauksen, että kyseinen asema kuuluu pienimpiin Shanghain asemista. Jälkikäteen tarkastettuna Wikipedia kuitenkin osasi kertoa kyseisen aseman olevan koko Aasian suurin, että semmosta. Toisen kulttuurin epäkohteliaisuus on toisen kohteliaisuus, maassa maan tavalla ja mitä näitä nyt on.

Toinen asia minkä jo etukäteen tiesin, mutta en ajatellut sen vaikuttavan itseeni näin paljon on sarkasmin ymmärtämättömyys. Minut ja vitsieni tason tuntevat ihmiset varmaan ymmärtävät, ettei meikäläiselle ole aivan helppoa ollut pidellä sarkastisia vitsejä ihan vain omana tietona. Suuremmilta väärinymmärryksiltä nyt kuitenkin ollaan vältytty ja kaverit osaavat jo olla huomioimatta huonoimmat letkautukseni (vähän niin kuin kotosallakin).

Sellaiset analyysin puolikkaat tällä kertaa! Työn alla tässä on jo muutamia kirjoituksia niin paikallisesta ruuasta, (Ai että, siitä vasta riittää kerrottavaa) kuin kokemuksista muualta päin Kiinaa. Jospa tällä kertaa onnistuisin kirjoittamaan vähän nopeammin lisää!

img20161113175214

Tiesittekö, että paikallisesta postimyynnistä saa tilattua myös alpakoita? Tämä kaveri tiesi.

Loma, tässä vaiheessa? No ehkä pari päivää!

Ensimmäinen loma, “mid-autumn festival” olikin edessä heti toisen viikon puolivälissä. Päätimme Antin, Tepon ja kahden paikallisen luokkakaverimme kanssa viettää tämän kolmen päivän loman vieraillen kahdessa naapurikaupungissa (Hangzhou ja Suzhou).

Hangzhou

img20160914204710Aloitimme matkan Hangzhouhun keskiviikkona koulupäivän jälkeen iltaa vasten junalla. Pelkkä juna asema sai taas ihmettelemään aivan mahdottomasti. Kaksi kertaa Helsinki-Vantaan lentokentän kokoisella juna-asemalla ensimmäinen kysymys suustani olikin ”Onko tämä nyt Shanghain pääasema?”. Vastauksena sain naurahduksien saattelemana tiedon, että kyseessä oli Shanghain viidestä asemasta pienimpiin kuuluva asema. Vaan herran jestas sentään, noustiinkohan me peräti kolmanteen kerrokseen ennen kuin löydettiin oikea portti jolta nousta, ja välissä piti vielä läpivalaista kaikki tavarat ja antaa vartijan huitoa metallinpaljastimella. Päästiin vielä näkemään asema täpötäynnä loma-aikojen kunniaksi, voi juku miten paljon sakkia.

En voinut olla vertailematta junaliikenteen toimivuutta meille kaikille suomalaisille niin rakkaan nimeltä mainitsemattoman yhtymän toimintaan. Kaikki liput olivat loppuun myyty ja sakkia oli niin kuin jossain oltaisiin jaeltu muoviämpäreitä. Tämän kaiken seurauksena junamme myöhästyi noin kolme varttia, joskus Suomessa olen saattanut loma-aikaan joutua odottamaan hieman kauemmin. Odotellessa opetin paikallisia ystäviäni lausumaan r-kirjainta suomalaisittain, ai että kun oli hauskaa, molemmilla osapuolilla.

West Lake

img20160915110418West Lake, monen kiinalaisen runon ja tarinan tapahtumapaikka (Päällimmäisenä ”Legend of the White Snake”) on ehdottomasti Hangzhoun tärkein nähtävyys. Sateesta huolimatta päätimme suunnata sinne ja kyllä kannatti. Muutaman viikon betonimaiseman katselun jälkeen puutarha järvimaisemassa oli erittäin tervetullut. Sateen yllättäessä löysimme pienen kahvilan. Sisätilan puutteessa ystävällinen henkilökunta pystytti meille päivänvarjon toimittamaan sateenvarjon virkaa. Tunnelma tämän sateenvarjon alla oli äärimmäisen miellyttävä ympärillä vallitsevan rankkasateen keskellä ja jäi varmasti kaikkien matkalaisten mieleen lämpimänä muistona.

img20160915114317

Teehetki sateessa.

Sade oli kyllä tällä kierroksella meidän pelastuksemme. Lomien aikaan nämä turistikohteet ovat kuulemma aivan tupaten täynnä, tällä kertaa kuitenkin sakkia oli paikoittain ainoastaan saman verran kuin wappuna Turun taidemuseonmäellä. Sateen takia päätimme ottaa venekyydityksen järven poikki, tästäkin huolimatta kierroksemme kesti yli viisi tuntia, joten päätös oli varmasti oikea.

img20160915144422

Näkymät West Laken toisella rannalla sijaitsevasta pagodasta eivät olleet hullummat.

Suzhou

img20160916104827

Niin paljon bonsai-puita.

Illalla suuntasimme taas juna-asemalle ja junaan kohti Suzhouta. Toisen oikein miellyttävän, suomalaisen silmään naurettavan edullisen hotelliyön jälkeen suuntasimme tutkiskelemaan, mitä annettavaa Suzhoulla oli tälle poppoolle. Ensimmäisenä vuorossa oli vanha kaupunki ja yksi Suzhoun kuuluisista puutarhoista. Puutarhassa oli paljon mielenkiintoisia klassisia kiinalaisen puutarhan elementtejä, joihin oli miellyttävä tutustua, vaikkakin itselleni paikka esittäytyi ehkä vähän liikaa vain tavanomaisena turistikohteena.

img20160916114801

Löysin itselleni sopivan kulkuneuvon, jostain syystä kaverit eivät suostuneet moottoriksi, vaikka käsiparejakin olisi ollut riittävästi…

img20160916112044

虎丘 (Tiger Hill)

img20160916140938

Sword pond, pohjalla pitäisi ilmeisesti olla melkoisesti miekkoja.

Vihdoinkin, jos jotain halusin tällä reissulla nähdä niin ehdottomasti vanhaa buddhalaismunkki-kulttuuria. Olkoonkin että kyseessä oli turistirysä, joka oli vielä suurimmaksi osin jouduttu uudelleenrakentamaan kulttuurivallankumouksen jäljiltä. Tiikerikukkulan (karkea käännös) ehdottomasti kuuluisin kohde on huipulla komeileva pagoda (Yunyan pagoda), Kiinan oma kalteva torni.

img20160916141848

img20160916150432Itselleni kuitenkin parhaiten mieleen jäi kukkulan toisella puolella avautuva bambumetsä. Olimme jo suuntaamassa pois, kun Tepon kanssa jäimme haikailevasti katselemaan metsän suuntaan, jossa mutkitteli pieni kävelytie. Katseemme huomioitiin ja koukkasimme metsän kautta. Matti ja Teppo sai kuin saikin tahtonsa läpi ja päästiin tallaamaan haikailemaamme polkua. Metsästä löysimme tunnelmallisen pihapiirin, jossa oli meidän lisäksemme vain muutama muu harhailija sekä (meidän onneksemme) yksinäinen Pipan (kiinalainen luuttu) soittaja. Hetken oltiin kuin menneisyydessä.

Zhouzhuang

img20160916201259Halusimme vielä mahduttaa yhden kohteen tälle nopealle lomareissullemme Suzhoussa, Tätä varten otimme linja-autokyydin Kunshaniin ja Varasimme itsellemme huoneet majatalosta. Saavuimme paikalle iltasella ja majatalosta soiteltiin että missäs sitä kuhnitaan? Nopean puhelun jälkeen paikallisten kavereidemme kanssa olikin majatalon isäntä matkalla hakemaan meitä, siitä vaan pojat Mersun takapenkille ja menoksi (Ja jos äiti ehti laskea, että ei tavalliseen autoon mahdu viittä kyytiläistä niin ei hätää, kuskimme halusi minun istuvan etupenkille koska olen ”valtavan pitkä”, Eli ainakin meikäläiselle riitti vyö! Kaverit selvisivät myös naarmuitta).

img20160916204441Majatalon väen ystävällisyys ei suinkaan loppunut vielä tähän, vaan majatalon tomera emäntä esitteli meille paikkoja ja opasti vielä ihan muinaisen kaupungin sisälle asti ja kertoi mihin kannattaa mennä katselemaan. Tämä öinen vesikaupunki oli kyllä jotain, juuri sellaista mitä vanhoista elokuvista on nähnyt. Iltasella haahuillessamme löysimme valaistun järven poukaman siltoineen ja näimme vielä kuunkin.

Seuraavana aamuna heräsimme kukonlaulun aikaan emäntämme koputuksiin. Olimme kertoneet haluavamme mennä tutkiskelemaan kaupunkia aamutuimaan, joten saimme pyynnöstämme herätyksen seitsemän maissa. Vielä pyjamaan pukeutuneena emäntä saattoi meidät jälleen kerran oikealle reitille.

img20160917075043

Söimme aamiaista pienessä ravintolassa, tilaa ei ollut mutta se ei estänyt ravintolan pitäjää, vaan meidät ohjattiin keittiöön ja tilaa järjestettiin keittiön nurkassa olevaan pöytään, eihän meitä voinut odotuttaa! Pyörimme hetken aikaa sokkeloisessa kaupungissa ja päätimme ottaa venekyydin tämän pienen vesikaupungin läpi. Veneen airoon saimme iloisen vanhan herrasmiehen, joka alkoi heti kertoa kaupungin historiaa intoa puhkuen, suomalaisten seikkailijoiden onneksi mukana oli myös paikalliset ystävämme tulkkeina. Kun ensimmäinen silta ilmestyi näkökenttäämme, puhkesi kuljettajamme lauluun, nopean hämmästyksen jälkeen nautin laulusta täysin rinnoin. Näitä lauluja jatkui koko matkan ajan, jokainen lauluista oli osoitettu sillalle, jota olimme alittamassa.img20160917085621

Tämä kirjoitus oli lähinnä kertaus nopeasta lomareissustamme lähikaupunkeihin. Vaikka näitä postauksia ei nyt ihan hirveällä syötöllä ole tänne ilmestynyt, niin koitan parantaa tapani ja kirjoitella vähän useammin. Seuraavassa kirjoituksessa aikomukseni on keskittyä vähän enemmän sopeutumiseeni paikalliseen kulttuuriin ja arkeen kiinalaisessa yliopistossa. Toivottavasti Suomessa kaikki on ennallaan, täällä ainakin elämä maittaa!

ps. pahoittelut kuvien sommittelusta, julkaisun aikaan täällä oli jo melkoisen myöhä, koitan jaksaa palata vielä myöhemmin..

Pallon toisella puolen, viimeinkin

kansi

Täällä sitä nyt ollaan, kolikon kääntöpuolella. Reilu viikko tässä on jo ehtinyt vierähtää ja kyllä edelleen ovesta ulos astuessa pää pyörii kuin väkkärä. Tämän kokoiseen kaupunkiin mahtuu jos jonkinlaista ihmeteltävää. Tässä päivityksessä käyn läpi alkureissun  tekemisiäni ja käsittelen muutamia tässä vaiheessa kiinnostukseni herättäneitä asioita.

Papereita, papereita kaikkialla

img_20160830_071426

Näkymä asuntoni parvekkeelta, 20. kerros tuntuu melko hulppealta korkeudelta opiskelija-asunnolle.

Jos ennen reissua sai täytellä papereita, niin kyllä se täälläkin päässä onnistui. Heti lentokentältä otetusta taksista ulos hypättyämme oli vastassamme meille yliopiston osoittamat ystäväoppilaat. Esittelyjen jälkeen nämä avoimesti suomalaisuutta kohtaan uteliaat uudet ystävämme saattoivat meidät rekisteröitymään yliopistolle. Ensimmäinen päivä menikin melko pitkälti rinkkojen kanssa jonotellessa erilaisille tiskeille, jotta saatiin vaadittavat paperityöt alta pois ja dormin avainkortit käteen. Noin kolmenkymmenen tunnin lähes yhtäjaksoisen valvomisen jälkeen tuntui sängyn noin 2 senttimetriä paksu patjakin pehmeältä.

 

Seuraavana päivänä aikaisin ylös ja kohti uusia seikkailuja, ensimmäiset neljä päivää voikin melko pitkälti tiivistää kahteen toimenpiteeseen, jonottaminen sekä lomakkeiden täyttely (rekisteröitymistä, pankkitiliä, puhelin- ja nettiliittymää…). Tämä kaikki oli kuitenkin suurimmaksi osin meille kaikille huvittava kokemus ja pääsimmekin heti kättelyssä tutustumaan miten asiat oikein hoidetaankaan tässä maassa. Tiesin että kielimuuri tulee vastaan, mutta monessa tilanteessa tulkki tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ilman uusien paikallisten ystäviemme tulkkausta jonottaisimme varmaan vielä tänäänkin. Onneksi kiinan kurssit alkoivat ja jatkuvat kaksi kertaa viikossa jouluun asti, eiköhän päivittäinen sanasto jo ala tästä pikkuhiljaa sujua.

img_20160830_093148

Muutamia tällaisia nurmikenttiä löytyy kampukselta. Paikalliset kaverit osasivat kertoa, että näin suuret nurmikentät ovat Shanghaissa harvinaisia, lähes nähtävyyksiä maan neliöhinnan takia.

img20160908161657

Yksi kampusalueen ehdottomasti suurimmista nähtävyyksistä on Guanghua Tower, maailman korkein yliopistorakennus.

Yksi kampusalueen ehdottomasti suurimmista nähtävyyksistä on Guanghua Tower, maailman korkein yliopistorakennus.

Liikenne tutuksi

img_20160903_100323

Uusi pyörä löytyi kätevästi kampuksella toimivalta pyöräkauppiaalta käytettynä. Värikin sopii käyttäjälle kuin banaaninkuori kengän alle.

Ensimmäisen viikon kävelymäärä oli tälle tietotekniikan opiskelijapoppoolle liikaa, joten viikonloppuna päätimme ostaa polkupyörät. Täällä välimatkat ovat sen verran pitkät että pelkästään kampuksella polkupyörä tulee enemmän kuin tarpeeseen ja kun käytetystä pyörästä ei paljoakaan tässä maassa joutunut maksamaan, niin miksikäs ei!

 

Vaan voi herranjestas millainen liikennekulttuuri. Ei ole pieni poika Rymättylän perunamaiden keskeltä tottunut tällaiseen. Liikennehän Kiinassa on käytännössä oikeanpuoleinen, mutta olen tullut johtopäätökseen että se ei tällä pallonpuoliskolla tarkoita aivan samaa kuin kotopuolessa. Vastaantulijasta ei koskaan pysty tiedostamaan halutaanko sitä tällä kertaa oikealta vai vasemmalta ohi, liikennevalot tuntuvat vaikuttavan vain autoihin ja kävelijöihin, ei mopoihin. Myöskään oikealle käännyttäessä ei tarvitse huomioida liikennevaloja. Jostain kumman syystä tämä kaikki kuitenkin toimii ja yhtäkään yhteentörmäystä en ole vielä nähnyt. Nopeasti ollaan me ujot suomalaispojatkin omaksuttu tämä liikenne ja uiskennellaankin jo täällä liikenteen joukossa kuin vähän normaalista poikkeavat kalat.

 

Pudong

Viikonloppuna oli aika tutustua kiinalaiseen rakennustaitoon, missäs muuallakaan kuin vain parissa kymmenessä vuodessa pystyyn pykätyssä pilvenpiirtäjäkeskittymässä. Kaksi luokkakaveria oppainamme lähdimme metrolla seikkailemaan kohti Pudongia. Silmien yheispinta-ala joka pojalla kolminkertaistui, kun pienet muurahaiset kiipesivät metro-onkalosta maan pinnalle. Oli siinä ihmeteltävää ja päänpyörittelyä, niskahan tässä kaupungissa taittuu kun pitää kokoajan ylöspäin kurkotella.
img20160903174018img20160903164930

Ylös oli päästävä. Heti pienen ympärille kuikuilun jälkeen aloimme oppaidemme avustuksella selvittelemään mihin näistä torneista päästäisiin nopeasti käymään. Vastaus oli Oriental Pearl Tower, hassu avaruusaluksen näköinen torni, jonka vain tämän maan asukkaan mieli voi keksiä, ja vielä toteuttaa. Yleisestikin on nostettava hattua Shanghain arkkitehdeille, rakennukset ovat toinen toistaan villimmän näköisiä ja yöllä vasta se sirkus tosissaan alkaakin.

img20160903211156

”Tyhjän päällä” ensimmäinen kerta kaikelle.

img20160903211659  img20160910201735

 

 

 

 

 ”Great firewall”

Vaikka Kiinan kuuluisin muuri on jo satoja vuosia ollut kuuhunkin asti näkyvä Kiinan muuri, on sille viime vuosikymmeninä muodostunut varteenotettava kilpailija, Kiinan palomuuri. Kiinan valtiolle on huomattavan tärkeää, että mahdollisimman hallitusti suurin osa Kiinan ja kiinalaisten tiedoista on ja pysyy Kiinan sisällä. Lähes kaikki palvelut, jotka sisältävät henkilökohtaisten tietojen ylläpitoa ulkomailla on estetty ja niille on kehitetty paikallinen vastine. Tunnetuimpia näistä palveluista ovat esimerkiksi Facebook, Google ja Netflix. Kuitenkin myös monet työskentelyssä ja opiskelussa itse käyttämäni palvelut ovat pois käytöstä, esimerkkinä näistä Dropbox ja Github. Ensimmäinen mielipiteeni asiasta oli ”järjetöntä” mutta eräs Kiinassa jo hieman pidemmän aikaa viettänyt ystäväni sai lauseellaan minut miettimään asiaa myös toiselta kantilta.

”Mutta miksikäs ei estäisi tiedon liikkumista ulkomaille, jos palveluiden korvaamiseen riittää resurssit, ja Kiinallahan riittää.”

Pienenä yllätyksenä tulikin (vaikka palomuurin olemassaolo olikin tiedossa) omien opiskelu ja työskentelytapojen muuttaminen, aina avun tarjonnut Google vaihtui suosiolla Bingiin ja pilvipalvelimella olevat tiedostot siirtyivät hetkellisesti vähän kauemmas käden ulottuvista. Tässä onkin ensimmäinen vinkki muille Kiinan vaihdosta kiinnostuneille, suosittelen ottamaan selvää estoista sovelluksissa, joita hyödynnätte opiskelussanne.

img20160910164631

Paikalliset ”kalastamassa”. Tämä on ehkä erikoisimpia kalastusmuotoja johon olen koskaan törmännyt. Pato auki ja haavi käteen! Ainakin ämpäreissä oli tavaraa joten näyttää toimivan.

img20160909160342

Paikallisen hissivalmistajan nimestä ei mahtipontisuutta puutu. (”Shanghai Tremendous Force Elevator Ltd.”)

img20160910153307

Myös sähköjohdot osoittautuivat varsinaiseksi nähtävyydeksi hämmästyneelle pojalle maaseudulta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tästä julkaisusta tuli nähtävästi melkoista tajunnan virtaa, toivon että lukijat kuitenkin pysyivät kärryillä. Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, eikä tätä kaikkea millään saa mahtumaan yhteen julkaisuun. Lupaan jatkossa kirjata itselleni ylös viikkojen tapahtumia, jotta tärkein päätyisi tänne blogiin ja sisältö olisi fiksummin jäsenneltyä. Kiitos kun jaksoit kuitenkin loppuun asti!

Alkusanat – kohta mennään!

Puolisen vuotta sitten istahdin pöydän äärelle, jännitystä riitti oikein kiitettävä määrä vatsanpohjalle asti. Toisella puolella pöytää oli muutama Turun Yliopiston edustaja ja neuvotteluhuoneen näytön jakoi edustaja Fudanin yliopistosta sekä vielä kolmas työmatkalla oleva Turun Yliopiston edustaja. En enää muista tarkkoja yksityiskohtia, mutta ajatukset ulosastuessani muistan selkeästi; ”Hyväksytty kaksoistutkinto-ohjelmaan, ensi syksynä Shanghaihin!”

Siitä alkoikin sitten järjestelyt melko nopeasti, apurahahakemuksia, kurssivalintoja sekä seikkailuja kiinalaisten nettisivujen kalligrafisessa viidakossa.  Kun pakan päälle asetetaan vielä opinnot ja työharjoittelu uudessa työpaikassa, oli kesä melko äkkiä paketoitu. En voi valehdella, etteikö muutama kirosana viisumihakemuksia täytellessä ja rokotuksia hankkiessa olisi karannut suupielestä. Tässä kohtaa osaan jo neuvoa tulevia Kiinaan (ja miksei muuallekin) vaihtoon lähteviä, älkää jättäkö mitään viimetinkaan. Tämän kesän ehdottomasti parhaimpia opetuksia oli unohtaa ”Tässä on vielä reilusti aikaa”-asenne. Vaikka tällä hetkellä tuntuukin siltä, että papereita on tullut täytettyä ainakin yhden sademetsän puun edestä, nyt rinkka pakattuna, huomisella päivämäärällä varustetut lentoliput pöydällä, mielentila on kaikkea muuta kuin turhautunut, kohta mennään!

Tulen kirjoittamaan tätä blogia sopeutumisesta paikalliseen kulttuuriin ja opiskelukokemuksistani Fudanin yliopistossa mahdollisimman usein vaihtojaksoni aikana. Pyrin myös täydentämään tekstiä mahdollisimman monilla kuvilla, jotta lukukokemuksen rinnalle saataisiin myös vähän silmäniloa. Toivon, että tämä blogi innostaa uusia opiskelijoita kiinnostumaan vaihdosta ja myös auttaa heitä valmistautumaan vaihtokokemukseen!

© 2024 Demystifying China

Theme by Anders NorenUp ↑