Ensimmäinen loma, “mid-autumn festival” olikin edessä heti toisen viikon puolivälissä. Päätimme Antin, Tepon ja kahden paikallisen luokkakaverimme kanssa viettää tämän kolmen päivän loman vieraillen kahdessa naapurikaupungissa (Hangzhou ja Suzhou).
Hangzhou
Aloitimme matkan Hangzhouhun keskiviikkona koulupäivän jälkeen iltaa vasten junalla. Pelkkä juna asema sai taas ihmettelemään aivan mahdottomasti. Kaksi kertaa Helsinki-Vantaan lentokentän kokoisella juna-asemalla ensimmäinen kysymys suustani olikin ”Onko tämä nyt Shanghain pääasema?”. Vastauksena sain naurahduksien saattelemana tiedon, että kyseessä oli Shanghain viidestä asemasta pienimpiin kuuluva asema. Vaan herran jestas sentään, noustiinkohan me peräti kolmanteen kerrokseen ennen kuin löydettiin oikea portti jolta nousta, ja välissä piti vielä läpivalaista kaikki tavarat ja antaa vartijan huitoa metallinpaljastimella. Päästiin vielä näkemään asema täpötäynnä loma-aikojen kunniaksi, voi juku miten paljon sakkia.
En voinut olla vertailematta junaliikenteen toimivuutta meille kaikille suomalaisille niin rakkaan nimeltä mainitsemattoman yhtymän toimintaan. Kaikki liput olivat loppuun myyty ja sakkia oli niin kuin jossain oltaisiin jaeltu muoviämpäreitä. Tämän kaiken seurauksena junamme myöhästyi noin kolme varttia, joskus Suomessa olen saattanut loma-aikaan joutua odottamaan hieman kauemmin. Odotellessa opetin paikallisia ystäviäni lausumaan r-kirjainta suomalaisittain, ai että kun oli hauskaa, molemmilla osapuolilla.
West Lake
West Lake, monen kiinalaisen runon ja tarinan tapahtumapaikka (Päällimmäisenä ”Legend of the White Snake”) on ehdottomasti Hangzhoun tärkein nähtävyys. Sateesta huolimatta päätimme suunnata sinne ja kyllä kannatti. Muutaman viikon betonimaiseman katselun jälkeen puutarha järvimaisemassa oli erittäin tervetullut. Sateen yllättäessä löysimme pienen kahvilan. Sisätilan puutteessa ystävällinen henkilökunta pystytti meille päivänvarjon toimittamaan sateenvarjon virkaa. Tunnelma tämän sateenvarjon alla oli äärimmäisen miellyttävä ympärillä vallitsevan rankkasateen keskellä ja jäi varmasti kaikkien matkalaisten mieleen lämpimänä muistona.
Teehetki sateessa.
Sade oli kyllä tällä kierroksella meidän pelastuksemme. Lomien aikaan nämä turistikohteet ovat kuulemma aivan tupaten täynnä, tällä kertaa kuitenkin sakkia oli paikoittain ainoastaan saman verran kuin wappuna Turun taidemuseonmäellä. Sateen takia päätimme ottaa venekyydityksen järven poikki, tästäkin huolimatta kierroksemme kesti yli viisi tuntia, joten päätös oli varmasti oikea.
Näkymät West Laken toisella rannalla sijaitsevasta pagodasta eivät olleet hullummat.
Suzhou
Niin paljon bonsai-puita.
Illalla suuntasimme taas juna-asemalle ja junaan kohti Suzhouta. Toisen oikein miellyttävän, suomalaisen silmään naurettavan edullisen hotelliyön jälkeen suuntasimme tutkiskelemaan, mitä annettavaa Suzhoulla oli tälle poppoolle. Ensimmäisenä vuorossa oli vanha kaupunki ja yksi Suzhoun kuuluisista puutarhoista. Puutarhassa oli paljon mielenkiintoisia klassisia kiinalaisen puutarhan elementtejä, joihin oli miellyttävä tutustua, vaikkakin itselleni paikka esittäytyi ehkä vähän liikaa vain tavanomaisena turistikohteena.
Löysin itselleni sopivan kulkuneuvon, jostain syystä kaverit eivät suostuneet moottoriksi, vaikka käsiparejakin olisi ollut riittävästi…
虎丘 (Tiger Hill)
Sword pond, pohjalla pitäisi ilmeisesti olla melkoisesti miekkoja.
Vihdoinkin, jos jotain halusin tällä reissulla nähdä niin ehdottomasti vanhaa buddhalaismunkki-kulttuuria. Olkoonkin että kyseessä oli turistirysä, joka oli vielä suurimmaksi osin jouduttu uudelleenrakentamaan kulttuurivallankumouksen jäljiltä. Tiikerikukkulan (karkea käännös) ehdottomasti kuuluisin kohde on huipulla komeileva pagoda (Yunyan pagoda), Kiinan oma kalteva torni.
Itselleni kuitenkin parhaiten mieleen jäi kukkulan toisella puolella avautuva bambumetsä. Olimme jo suuntaamassa pois, kun Tepon kanssa jäimme haikailevasti katselemaan metsän suuntaan, jossa mutkitteli pieni kävelytie. Katseemme huomioitiin ja koukkasimme metsän kautta. Matti ja Teppo sai kuin saikin tahtonsa läpi ja päästiin tallaamaan haikailemaamme polkua. Metsästä löysimme tunnelmallisen pihapiirin, jossa oli meidän lisäksemme vain muutama muu harhailija sekä (meidän onneksemme) yksinäinen Pipan (kiinalainen luuttu) soittaja. Hetken oltiin kuin menneisyydessä.
Zhouzhuang
Halusimme vielä mahduttaa yhden kohteen tälle nopealle lomareissullemme Suzhoussa, Tätä varten otimme linja-autokyydin Kunshaniin ja Varasimme itsellemme huoneet majatalosta. Saavuimme paikalle iltasella ja majatalosta soiteltiin että missäs sitä kuhnitaan? Nopean puhelun jälkeen paikallisten kavereidemme kanssa olikin majatalon isäntä matkalla hakemaan meitä, siitä vaan pojat Mersun takapenkille ja menoksi (Ja jos äiti ehti laskea, että ei tavalliseen autoon mahdu viittä kyytiläistä niin ei hätää, kuskimme halusi minun istuvan etupenkille koska olen ”valtavan pitkä”, Eli ainakin meikäläiselle riitti vyö! Kaverit selvisivät myös naarmuitta).
Majatalon väen ystävällisyys ei suinkaan loppunut vielä tähän, vaan majatalon tomera emäntä esitteli meille paikkoja ja opasti vielä ihan muinaisen kaupungin sisälle asti ja kertoi mihin kannattaa mennä katselemaan. Tämä öinen vesikaupunki oli kyllä jotain, juuri sellaista mitä vanhoista elokuvista on nähnyt. Iltasella haahuillessamme löysimme valaistun järven poukaman siltoineen ja näimme vielä kuunkin.
Seuraavana aamuna heräsimme kukonlaulun aikaan emäntämme koputuksiin. Olimme kertoneet haluavamme mennä tutkiskelemaan kaupunkia aamutuimaan, joten saimme pyynnöstämme herätyksen seitsemän maissa. Vielä pyjamaan pukeutuneena emäntä saattoi meidät jälleen kerran oikealle reitille.
Söimme aamiaista pienessä ravintolassa, tilaa ei ollut mutta se ei estänyt ravintolan pitäjää, vaan meidät ohjattiin keittiöön ja tilaa järjestettiin keittiön nurkassa olevaan pöytään, eihän meitä voinut odotuttaa! Pyörimme hetken aikaa sokkeloisessa kaupungissa ja päätimme ottaa venekyydin tämän pienen vesikaupungin läpi. Veneen airoon saimme iloisen vanhan herrasmiehen, joka alkoi heti kertoa kaupungin historiaa intoa puhkuen, suomalaisten seikkailijoiden onneksi mukana oli myös paikalliset ystävämme tulkkeina. Kun ensimmäinen silta ilmestyi näkökenttäämme, puhkesi kuljettajamme lauluun, nopean hämmästyksen jälkeen nautin laulusta täysin rinnoin. Näitä lauluja jatkui koko matkan ajan, jokainen lauluista oli osoitettu sillalle, jota olimme alittamassa.
Tämä kirjoitus oli lähinnä kertaus nopeasta lomareissustamme lähikaupunkeihin. Vaikka näitä postauksia ei nyt ihan hirveällä syötöllä ole tänne ilmestynyt, niin koitan parantaa tapani ja kirjoitella vähän useammin. Seuraavassa kirjoituksessa aikomukseni on keskittyä vähän enemmän sopeutumiseeni paikalliseen kulttuuriin ja arkeen kiinalaisessa yliopistossa. Toivottavasti Suomessa kaikki on ennallaan, täällä ainakin elämä maittaa!
ps. pahoittelut kuvien sommittelusta, julkaisun aikaan täällä oli jo melkoisen myöhä, koitan jaksaa palata vielä myöhemmin..
Vastaa