Kasvatustieteen päivien 2024 teemana on Osallisuus, yhdenvertaisuus ja ylirajaisuus koulutuksessa. Leikki ja leikillisyys tarjoavat mahdollisuuksia jokaisen osallistamiseen ja osallistumiseen sekä yhdenvertaisuuteen yli kulttuuristen, yhteiskunnallisten ja materiaalisten rajojen. Kutsumme sinut pohtimaan yhdessä meidän ja muiden tutkijoiden ja opettajien kanssa muun muassa sitä, miten tai millainen leikki tarjoaa lapsille osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja ylirajaisuutta niin informaaleissa kuin formaaleissa ympäristöissä.
Olemme tutkimuksissamme (esim. Hyvönen & Kangas, 2007; Siklander & Kangas, 2020; Siklander & Tornberg, 2024) määritelleet piirteitä tai tekijöitä, joita leikkiin sisältyy silloin kun siinä yhdistyy periaatteita leikin ja oppimisen tutkimuksista. Voidaan puhua leikillisestä oppimisesta tai vain hyvästä leikistä. Nuo piirteet muodostavat ohjenuoran opettajalle. Piirteet ovat toisiinsa liittyviä ja ne yhdistyvät lasten toiminnassa. Opettajan / kasvattajan tehtävänä on mahdollistaa näiden piirteiden toteutuminen, mutta siten että toiminta on lapsilähtöistä. Opettaja, joka yhdistää leikillisyyden ja pedagogiikan, tuottaa lapsille oppimisen iloa (Kangas, Siklander, Randolph, & Ruokamo, 2017).
Yksi piirteistä on yhteisöllisyys, jolla tarkoitetaan kolmea asiaa: 1) tunne yhteenkuuluvuudesta, jolloin lapset saavat kokea kuuluvansa samaan ryhmään, 2) yhteistyö, jolloin leikissä lapset sopivat erilaisista rooleista ja toimivat yhteistyössä toistensa kanssa rooliensa puitteissa, 3) yhteisöllinen oppiminen, joka tarkoittaa sitä että lapset muun muassa keskustelevat käsillä olevista teemoista, kysyvät ja vastaavat toisilleen, kyseenalaistavat esitettyjä tietoja, ehdottavat uusia ideoita tai ratkaisuja ja perustelevat näkökulmiaan. Näin lapset rakentavat yhdessä uutta tietoa ymmärryksensä ja kokemustensa pohjalta. Mitä erilaisimpia nuo tiedot ja kokemukset ovat, sitä herkullisemmaksi voi keskustelu yltyä. Lapset neuvottelevat myös leikin juonesta ja sen tapahtumista. Eräässä aineistossa (Siklander & Kinnunen, 2024), jossa lapset leikkivät kaupunkiympäristöissä, he pysähtyivät yllättäen kesken vaihdikkaankin leikin ja tulivat hyvin lähelle toisiaan neuvotteluhetkiin. Sitten leikki jatkui taas. Yhteisöllisyyden taitoja opitaan lapsena leikeissä ja näitä taitoja kutsutaan myös aikuisten työelämätaidoiksi.
Yksi hyvän leikin piirteistä on kehollisuus, josta kertoo myös mainitsemani lasten neuvotteluhetket. Se viittaa siihen, että tarvitsemme leikkimiseen koko kehoa, aisteja myöten. Vaikka istumisellekin on paikkansa, niin hyvässä leikissä oppimiseen ja leikkiin osallistuu koko keho. Aivot eivät ole vain päässä, vaan, hermoverkostoa on kaikkialla ja se pitää aktivoida päästä varpaisiin. Viime aikoina on mediassa ihmetelty sormien ohenemista, joka johtuu siitä ettei sormille ole annettu riittävästi monipuolisia tehtäviä. Kehollisessa leikissä harjaannutetaan myös sormia. Ulkoleikeissä olen nähnyt kuinka tytöt ja pojat halipainivat, pitävät toisiaan kädestä, hipsuttavat toisiaan tai harrastavat merimiespainia (Siklander & Kinnunen, 2024). Kehollisuus viittaa myös toiseen asiaan, joka liittyy Kasvatustieteen päivien teemaan: riippumatta kunkin lapsen kehon erityispiirteistä, kaikilla kehoilla on oikeus osallistua yhdenvertaisesti leikkiin. Leikki ja leikillisyys on maailmanlaajuista. Myös monet leikit, jotka tunnetaan oman kulttuurin viitekehyksessä, voivat olla yhtälailla yleisiä muissa kulttuureissa.
Kehollisuus liittyy läheisesti riskileikkeihin (Siklander, Ernst, & Storli, 2020), jotka ovat tutkimusten mukaan kasvattavia, opettavia ja kehittäviä. Kaiken lisäksi ne ovat lapsille mieluisia leikin muotoja. Riskileikkeihin lapset osallistuvat oman taito- ja tahtotasonsa mukaisesti. Kasvattajat mielellään kieltävät riskileikit, koska pelkäävät lasten loukkaantumista. Riskit eivät saa olla fataaleja, vaan sellaisia joissa lapset saavat harjoitella riskien hallintaa, ketteryyttä ja kaveruutta.
Nostan esille myös oivaltamisen merkityksen yhtenä hyvän leikin piirteitä. Lapset nauttivat kun saavat yhdessä etsiä, keksiä ja oivaltaa ja hyvän leikin tuleekin tarjota siihen mahdollisuuksia. Ongelmanratkaisut, luovat tehtävät, salapoliisiroolit toimivat leikillisyyden triggereinä eli sytykkeinä ja sitouttavat lapsia toimintaan ja mielikuvitteluun. Opettaja voi tarjota kehyskertomuksen, joka saa lapset suunnittelemaan leikin siten, että siinä harjoitellaan myös yhdenvertaisuuteen ja osallisuteen liittyviä taitoja ja tietoja.
Muita hyvän leikin piirteitä ovat tunteet, luovuus ja tarinallisuus. Kaikki mainitsemani ominaisuudet ovat osa opettajan ja lasten välistä vuorovaikutusta, mutta myös lasten kesken tapahtuvaa vuorovaikutusta sekä lasten ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Myös autenttisuus voi olla yksi piirre. Siinä lasten toiminnalla on jokin tosielämän merkitys. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessamme lapset ideoivat leikkikenttävälineitä ja leikkikenttävalmistaja sai ne oman suunnittelunsa pohjaksi. “Menevätkö nämä suunnitelmat oikeasti Lappsetille?” -Kyllä, ne menivät. Autenttisuuden kautta voidaan tarkastella myös jokaista lasta ja opettajaa aitona leikillisenä ihmisenä, homo ludensina.
Tavataan Turussa Kasvatustieteen päivillä 20204 21.11.-22.11.2024.
Katso teemaryhmä 16 https://kasvatustieteenpaivat2024.fi/teemaryhmat-ja-symposiumit ja jätä abstrakti.
Lapset leikkivät yhdessä luontoympäristössä (Co Secret Forest Playschool, Minnesota)
LÄHTEET
Hyvönen, P. & Kangas, M. (2007). From bogey mountains to funny houses: Children’s desires for play environment. Australian Journal of Early Childhood (AJEC), 32(3), 39–47. https://doi.org/10.1177/183693910703200307
Kangas, M., Siklander, P., Randolph, J., & Ruokamo, H. (2017). Teachers’ engagement and students’ satisfaction with a playful learning environment. Teaching and Teacher Education, 63, 274–284. https://doi.org/10.1016/j.tate.2016.12.018
Siklander, P. & Kangas, M. (2020). Leikillisyys esi- ja alkuopetuksessa: Miten sytyttää innostus oppimiseen? Teoksessa T. Kyrönlampi,. K. Mäkitalo, & M. Uitto (Toim.) Esi- ja alkuopetuksen käsikirja. PS-kustannus (pp. 223–241).
Siklander, P., Ernst, J., & Storli, R. (2020). Young children’s perspectives regarding rough and tumble play: A systematic review. Journal of Early Childhood Education Research, 9(2), 551–572. https://journal.fi/jecer/article/view/114146
Siklander, S., & Kinnunen, S. (2024). A cultural-historical study of affordances for agency when children play in the city environments in Rome. (in review) https://doi.org/10.35542/osf.io/ftuec (pre-print)
Siklander, S. & Tornberg, L. (2024). Leikillisyys lasten ja kasvattajan vuorovaikutuksessa varhaiskasvatuksessa [Payfulness in children’s and teachers’ interaction]. In T. Kyrönlampi & M. Koivula (eds.) Leikin lumoa – Käsikirja varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen [Enhancement of play – Handbook for early childhood and pre-primary education]. Santalahti.
Signe Siklander
Apulaisprofessori, dosentti
Oulun yliopisto, Kasvatustieteen ja psykologian tiedekunta
PlaPlaGa-tutkimusryhmä (Play Playfulness and Gamification)
* * *
In English
Playful teacher affords good play for children
The theme of the FERA Conference in Education 2024 is Inclusion, Equality and Transnationality in Education. Play and playfulness provide great opportunities for everyone to participate, as well as for equality across cultural, social and material boundaries. Together with us and other researchers and teachers, we invite you to ponder and discuss, among other things, how or what kind of play provides children with inclusion, equality and transnationality in both informational and formal environments.
In our studies (Hyvönen & Kangas, 2007; Siklander & Kangas, 2020; Siklander & Tornberg, 2024), we have defined the features or factors that play involves when it combines principles from the research of play and learning. We can talk about playful learning or just good or mature play. Those features form the guideline for teachers. The features are interrelated and are combined in children’s activities. The task of the teacher / educator is to afford the realization of these features, but in such a way that the activity is child-oriented. A teacher who combines playfulness and pedagogy brings children the joy and learning ((Kangas, Siklander, Randolph, & Ruokamo, 2017).
One of the features is collaboration, which means three things: 1) a sense of togetherness, where children get to feel like they belong to the same group, 2) co-operation, where children agree on different roles and co-operate with each other within their roles, 3) collaborative learning, which means that children, among other things, discuss the themes at hand, ask and answer each other, question the information presented, suggest new ideas or solutions, and justify their points of view. In this way, children build new knowledge together based on their understanding and experiences. The more diverse those knowledge and experiences are, the more delicious the conversation can become. Children also negotiate the plot of the game and its events. In one of the research (Siklander & Kinnunen, 2024), where children play in urban environments, they unexpectedly stopped in the middle of a game and came close to each other for moments of negotiation. Then the game went on again. Collaboration skills are learned as children in play and these skills are also called adult working life skills.
One of the features of good play is the embodiment, which is also indicated by the moments of negotiation of the children I mentioned. It suggests that we need to play with the whole body, including the senses. In a good play, the whole body participates in learning and playing. The brain is not just in the head, but the neural network is everywhere in the body and needs to be activated from head to toe.
Recently, the media has been wondering about the thinning of the fingers, due to the fact that the fingers have not been given enough versatile tasks. In body play, fingers are also trained. In outdoor games, I’ve seen girls and boys cuddling, holding hands, rubbing hands, or doing sailor wrestling (Siklander & Kinnunen, 2024). Embodiment is very present in play.
Embodiment also refers to another issue related to the theme of FERA conference: regardless of the specifics of each child’s body, all bodies have the right to participate equally in play. Play and play is global. Also, many games, known in the context of one’s own culture, can be equally common in other cultures.
Embodiment is closely related to risky play (Siklander, Ernst, & Storli, 2020), which according to studiesdevelop children in many ways. In addition, they are pleferred forms of play by children. Children participate in risky play according to their own skill and will level. Educators like to ban high-risk games because they are afraid of children being injured. The risks must not be fatal, but those in which children are allowed to practice risk management, agility and companionship.
I also highlight the importance of insight as one of the characteristics of good play. Children enjoy being able to search, invent and realise together, and good play should provide opportunities for doing so. Problem solving, creative tasks, detective roles act as triggers for playfulness and engage children in action and imagination. The teacher can provide a framework story (as a trigger or orientation) that makes children plan the play in such a way that it also practices skills and knowledge related to equality and inclusion.
Other aspects of good play are emotions, creativity, and narrativity. All the features I mentioned are part of the interaction between the teacher and the children, but also the interaction between the children and the environment and between the children. Authenticity can also be a feature. In it, children’s activities have a real-life meaning. For example, in one of our studies, children came up with playground equipment and the playground manufacturer got them as a basis for their own design. “Are these plans really going to Lappset?” – Yes, they’re gone. Through authenticity, each child and teacher can also be viewed as a genuine playful person, a homo ludens.
You are welcome to participate in the FERA Conference on Education 2024 in Turku from November 21st to 22nd, 2024. https://kasvatustieteenpaivat2024.fi/in-english
Abstract submissions are open until 12.9.2024 and related to playfulness, there is a theme group number 16 within the title Luova ja leikillinen opettajuus / Creative and playful teacher.
REFERENCES
Hyvönen, P. & Kangas, M. (2007). From bogey mountains to funny houses: Children’s desires for play environment. Australian Journal of Early Childhood (AJEC), 32(3), 39–47. https://doi.org/10.1177/183693910703200307
Kangas, M., Siklander, P., Randolph, J., & Ruokamo, H. (2017). Teachers’ engagement and students’ satisfaction with a playful learning environment. Teaching and Teacher Education, 63, 274–284. https://doi.org/10.1016/j.tate.2016.12.018
Siklander, P. & Kangas, M. (2020). Leikillisyys esi- ja alkuopetuksessa: Miten sytyttää innostus oppimiseen? Teoksessa T. Kyrönlampi,. K. Mäkitalo, & M. Uitto (Toim.) Esi- ja alkuopetuksen käsikirja. PS-kustannus (pp. 223–241).
Siklander, P., Ernst, J., & Storli, R. (2020). Young children’s perspectives regarding rough and tumble play: A systematic review. Journal of Early Childhood Education Research, 9(2), 551–572. https://journal.fi/jecer/article/view/114146
Siklander, S., & Kinnunen, S. (2024). A cultural-historical study of affordances for agency when children play in the city environments in Rome. (in review) https://doi.org/10.35542/osf.io/ftuec (pre-print)
Siklander, S. & Tornberg, L. (2024). Leikillisyys lasten ja kasvattajan vuorovaikutuksessa varhaiskasvatuksessa [Payfulness in children’s and teachers’ interaction]. In T. Kyrönlampi & M. Koivula (eds.) Leikin lumoa – Käsikirja varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen [Enhancement of play – Handbook for early childhood and pre-primary education]. Santalahti.
Signe Siklander
Associate professor, docent
University of Oulu, Faculty of education and psychology
PlaPlaGa research team (Play Playfulness and Gamification)