Seksuaaliterveysongelmat Suomen musliminaisten elämässä

Tiina-Kaisa Alakärppä

Seksuaalineuvonnan lopputyössäni ”Tutkimus Suomen muslimien seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä” usea musliminainen kertoi kivuliaiden yhdyntöjen olevan omaan seksuaaliterveyteen liittyvä ”ykkösongelma”. Moni nainen puhui myös seksuaalisen halun puutteestaan. Tämä ei kuulosta mitenkään erityiseltä, koska kivuliaat yhdynnät ja seksuaalisen halun puute ovat naisten seksiongelmista yleisimmät. Mutta mitä sitten, kun nämä ongelmat näyttäytyvät nimenomaan musliminaisten elämässä?

Islamin uskonto kieltää seksin avioliiton ulkopuolella, joten muslimeille kivuliaat yhdynnät ja seksuaalisen halun puute ovat ongelmia nimenomaan avioliitossa. Naisen ja miehen välille solmitussa muslimiavioliitossa seksin harrastaminen nähdään tärkeänä, jopa velvollisuutena. Usea musliminainen kertoi, että ”haluaisin haluta enemmän”, mikä voi myös liittyä seksin harrastamisen tärkeyteen. Muslimiavioliitossa ”naisella on oikeus, kuten miehellä, tulla tyydytetyksi. Jos jompikumpi haluaa seksiä, on toisella myös velvollisuus antaa sitä”. Tämän velvollisuuden vuoksi joidenkin musliminaisten mielestä seksin harrastaminen tuntuu välillä ”kotityöltä”. Imaami Anas Hajjarin mukaan lainopillisesti seksiä tulee harrastaa avioliitossa ainakin kerran ja jos näin ei tapahdu, on se peruste avioerolle. Hän sanoi, että profeetta Muhammadin sunnan mukaan seksiin tulisi kuitenkin myöntyä joka neljäs päivä, paitsi kun nainen ei saa harrastaa seksiä, esimerkiksi kuukautisten aikana. Hajjar kertoi säännöllisen seksielämän suojaavan aviorikoksilta.

Muslimit näkevät seksuaalisuuden henkilökohtaisena ja tiukasti yksityiseen elämään kuuluvana asiana, minkä vuoksi moni vastanneista musliminaisista oli jäänyt yksin ongelmiensa kanssa. Moni lopputyöhöni osallistunut musliminainen kertoikin, että ”en ole puhunut asiasta (ongelmasta) vielä kenellekään”. Lähes jokainen sanoi hakevansa seksuaaliterveyteen liittyvää tietoutta vain anonyymisti internetistä. Koska ongelmiin ei oltu haettu apua, suuri osa ei osannut kertoa ongelmiensa syitä ja osa vain pohti, että voisivatko esimerkiksi vaihdevuodet, kuivat limakalvot ja ympärileikkaus olla syynä kivuliaisiin yhdyntöihin. Lopputyöni mukaan ainoana poikkeuksena olivat enemmän lisääntymisterveyteen, kuten kuukautisiin ja synnytykseen, liittyvät ongelmat, joihin taas oli haettu apua. Heti, kun siirryttiin enemmän seksuaalisen nautinnon puolelle, ongelmista vaiettiin. Naiset kuitenkin halusivat saada apua myös näihin vaiettuihin ongelmiin.

Kun seksuaaliterveysongelmat näyttäytyvät musliminaisten elämässä, tulee ottaa huomioon islamin uskonnon seksuaaliopetukset ja niiden mahdolliset vaikutukset sekä muslimien seksuaalisuuteen että seksuaaliterveyteen liittyviin päätöksentekoihin. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa, jotta muslimien seksuaalista hyvinvointia voidaan edistää tulevaisuudessa. Tällä hetkellä tutkimusaihe on suurelta osin tutkimaton niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Tiina-Kaisa Alakärppä
Kirjoittaja on uskontotieteen tohtorikoulutettava, auktorisoitu seksuaalineuvoja (SSS) ja teologian maisteri.