Opettajan opetusta koskevat visiot eivät aina kohtaa arkipäivän todellisuutta

Käytännön opetustilanteet muodostuvat usein sekavista, nopeatempoisista ja intensiivisistä hetkistä. Usein tuntisuunnitelma ei ole toteutettavissa sellaisenaan tai oppilaat eivät omaksu annettuja ohjeita odotetusti. Myös niiden hetkien aikana opettajan tärkein tehtävä on tukea oppilaiden kasvua ja oppimista opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Silloin opettaja joutuu soveltamaan omaa osaamistaan ja tekemään sen pohjalta nopeita päätöksiä.

Väitöstutkimuksessani selvitän luokanopettajien pedagogisen ajattelun ja käytännön tiedon välisistä yhteyksistä huomiota vaativissa luokkahuonetilanteissa. Tutkimuksen avulla pyrin lisäämään tietoa ja ymmärrystä opettajien ajatteluprosesseista: miten ne muotoutuvat ja mitkä tekijät ohjaavat opettajia toimimaan luokkahuonetilanteissa. Toivottavasti tutkimus auttaa myös entistä paremmin ymmärtämään opettajan työtä ja sitä, miten opettajankoulutuksessa osattaisiin tulevia opettajia paremmin ohjata, jotta heillä olisi käytännöllisen tietämisen näkökulmasta mahdollisimman hyvät lähtökohdat toimia tulevassa työssään.

Alustavien tulosten pohjalta voidaan todeta, että opettajilla on paljon tietoa oppilaista ja opetettavista sisällöistä sekä pedagogisista ja didaktisista lähestymistavoista. Esimerkiksi, opetuksen aikana opettaja voi huomata, että opetettava asia kannattaisi esittää jollakin toisella tavalla, mutta hänellä ei ole riittävästi aikaa tai tarvittavia materiaaleja käytettävissä, jotta näin voisi toimia. Toisaalta opettaja saattaa hyvin tiedostaa kuka oppilas tarvitsee apua ensimmäisenä tai ketä kannattaa lähestyä tuntosarvet pystyssä, mutta nopeasti muuttuvat tilanteet saavat opettajan toimimaan toisin.

Vankasta tietopohjasta huolimatta käytännön opetustyö ei siis ole suoraviivaista, ja käytännöllisenkin tiedon joustava soveltaminen erilaisiin tilanteisiin vaatii jatkuvaa harjoittelua. Kiinnittämällä huomiota opettajien ajatteluprosesseihin voidaan kuitenkin paremmin ymmärtää, mitkä arkiset tekijät aidosti edesauttavat opettajia käyttämään ja kehittämään adaptiivista asiantuntijuuttaan.

Iina Männikkö
Kirjoittaja on kasvatustieteiden tohtorikoulutettava.