Kielikiistat ovat suomen kielen perusta

Mediassa näkee säännöllisesti mielipidekirjoituksia, kolumneja ja artikkeleja, joissa kiistellään suomen kielestä. Nämä tekstit ovat usein hyvin tunteisiin uppoavia. Niissä esimerkiksi suretellaan suomen kielen rappeutumista, pelätään englannin kielen valtaa, kommentoidaan virallisen kielenhuollon ratkaisuja ja ihmetellään uusia muotisanoja. Näihin keskusteluihin osallistuvat sekä tavalliset kielenkäyttäjät että kieliasiantuntijat. Kielikeskustelut suomen kielen asemasta, normistosta ja käytöstä eivät ole kielemme historiassa harvinaisia – pikemminkin yleisiä.

Monen nykyään vakiintuneen suomen kielen säännön tai ohjeistuksen taustalta löytyy kiivaskin kielikeskustelu. Esimerkiksi 1900-luvun alussa kielitieteilijät väittelivät kirjoittaa- ja kehottaa-tyyppisten verbien oikeinkirjoitusasuista Virittäjässä (Kotikielen Seuran suomen kielen tutkimusta käsittelevä aikakauslehti) ja 1930-luvun lopulla sentin lyhenteestä kiistelivät SKS:n kielivaliokunta (silloinen virallisluonteinen kielenhuolto-organisaatio) ja Suomen Standardisoimislautakunta (nykyinen Suomen Standardisoimisliitto SFS).

Edellä mainittujen ja monien muiden kielikiistojen perustelut usein pohjautuivat kieliasenteisiin ja käsityksiin kielestä. Vanhoissa kielikeskusteluissa joitakin kielen piirteitä pidettiin suomen kieleen ”luontuvampina”, ”miehuullisempina” ja ”rahvaan puhe-kielen mukaisina” ja toisia puolestaan ”vastenmielisinä” ja ”epärunollisina”. Subjektiiviset makuasiat kielestä nostetaan esille nykyisissäkin kielikeskusteluissa.

Mikä kielessä on, että se saa kielenkäyttäjät tunteikkaasti väittelemään? Yhtä yhtenäistä vastausta kysymykseen ei ole. Tunteita kielikeskustelut voivat herättää meissä siksi, että kieli on osa identiteettiämme. Kielen välityksellä ajatellaan, kuvitellaan ja ollaan vuorovaikutuksessa toisiin. Kielellä osoitetaan kuuluminen yhteisöihin ja kulttuureihin mutta samalla myös erotutaan toisista ihmisryhmistä. Tieteen akateemikko ja kielitieteilijä Kaisa Häkkisen sanoin: ”Loppujen lopuksi kieli on se, mikä tekee meistä ihmisiä.”

Kielenkäyttäjillä on lisäksi vahva käsitys siitä, mitä ”korrekti” kieli on. Erityisesti ”kirjakielestä” eli kirjoitetusta yleiskielestä ollaan hyvin normitietoisia. Tämä on myös koulussa ja äidinkielen opetuksessa vahvistettu näkökulma. Kaikki normista poikkeava helposti tuomitaan ja mielletään virheelliseksi.

Kielestä kiistellään ja tullaan tulevaisuudessakin kiistelemään, sillä kielenkäyttäjillä on omat asenteensa, käsityksensä ja ideologiansa kielestä ja siitä, minkälaista sen kuuluisi olla. Näin pienetkin kieltä koskevat muutokset aiheuttavat laajoja ja tunneperäisiä keskusteluja. Esimerkiksi suomen kielen lautakunnan lievennys alkaa tehdä – alkaa tekemään -ilmaisuun vuonna 2014 aiheutti kiihkeää keskustelua kielitieteellisen piirin ulkopuolella. Nämä kiistat ja keskustelut eivät toki määrää kielen kehityskulkua, mutta niistä ei ole haittaa ja niille on suotava tilaa. Kieli kuuluu käyttäjilleen ja muuttuu heidän ehdoillaan.

Henni Pajunen

Kirjoittaja on päätoiminen kieli-intoilija ja sivutoiminen tohtorikoulutettava.

Lähteet

Kolehmainen, Taru 2014: Kielenhuollon juurilla. Suomen kielen ohjailun historiaa. SKS, Helsinki.

Korhonen, Riitta – Maamies, Sari – Eronen, Riitta – Heikkilä, Elina – Kankaanpää, Salli – Moilanen, Raija – Piehl, Aino – Vaula, Sari – Viertiö, Annastiina 2015: Kielitoimiston kielioppiopas. Kotimaisten kielten keskus, Helsinki.

Laitinen, Lea 2004: Kieltosana ja kieletär: Yhden kielikiistan kulku ja ideologiat. Yhteistä kieltä tekemässä: näkökulmia suomen kirjakielen kehitykseen 1800-luvulla. S. 177–222. Toim. Katja Huumo, Lea Laitinen ja Outi Paloposki. SKS:n toimituksia 979. SKS, Helsinki.

Leiwo, Matti 2000: Suomen kieli 2000-luvulla: Voiko kielen kehitystä ennustaa? Kielikoulussa – kieli koulussa. AFinLAn vuosikirja 2000. S. 387–404. Toim. Paula Kajala ja Lea Nieminen. Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisuja no 58. Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA, Jyväskylä.

Omdal, Helge 2006: Language planning: Standardization. Sociolinguistics. An International Handbook of the Science of Language and Society. S. 2384–2394. Volume 3. 2^nd edition. Toim. Ulrich Ammon, Norbert Dittmar, Klaus J. Mattheier ja Peter Trudgill. Walter de Gruyter, Berlini.

Piippo, Irina – Vaattovaara, Johanna – Voutilainen, Eero 2016: Kielen taju: vuorovaikutus, asenteet ja ideologiat. Art House, Helsinki.

Tiittula, Liisa 1992: Puhuva kieli: suullisen viestinnän erityispiirteitä. Finn Lectura, Helsinki.