Roomalaisaikaiset herjaukset auttavat ymmärtämään vihapuhetta

Joonas Vanhala

”Victor on kullinimijä!” kirjoitti joku pompejilaisen talon seinälle noin kaksi tuhatta vuotta sitten. Tällaisia herjauksia tunnetaan niin roomalaisaikaisista kuin vielä vanhemmistakin
lähteistä. Viime aikoina tähän vihapuheen historiaan on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Historiallisia lähteitä tutkimalla pyritään ymmärtämään vihapuheen muotoja, motiiveja ja seurauksia eri kulttuureissa ja eri aikoina. Omassa väitöskirjatutkimuksessani tarkastelen roomalaisia herjauksia, jotka ovat merkittävä historiallista vihapuhetta edustava aineisto.

Antiikinaikaisen vihapuheen tutkimuksessa on monia haasteita kuten kulttuurinen ja ajallinen etäisyys, säilyneiden lähteiden hajanaisuus ja kysymys siitä, mitä voidaan tulkita vihapuheeksi. Meille on kuitenkin säilynyt monia roomalaisia lähteitä, jotka heijastelevat ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi herjaukset roomalaisessa komediassa, retoriikassa, runoudessa ja seinäkirjoituksissa.

Olen erityisesti kiinnostunut roomalaisen keisariajan herjauksista, joita tutkin Marcus Valerius Martialiksen (n. 40–104 jaa.) runojen ja Pompejin seinäkirjoitusten avulla. Martialikselta on säilynyt yli 1500 runoa, joiden joukossa on satoja pilkkakirjoituksia. Vuonna 79 jaa. tuhoutuneesta Pompejista tunnetaan tuhansia seinäkirjoituksia ja satoja herjauksia. Tarkastelen erityisesti, minkälaisia roomalaisessa kulttuurissa vallinneita stereotypioita ja ennakkoluuloja nämä herjaukset heijastelevat.

Pompejin ja Martialiksen herjauksissa korostuvat erityisesti seksiin, fyysiseen ulkomuotoon ja ruumiintoimintoihin liittyvät aiheet. Pompejin seinillä herjattiin esimerkiksi näin:

Nymphe on kullinimijätär. (CIL IV 1389)

Ampliatus, Icarus panee sinua perseeseen. Salvius kirjoitti tämän. (CIL IV 2375)

Euplialla on löysä vittu ja iso klitoris. (CIL IV 10004)

Secundus kakkaa täällä, kakkaa täällä, kakkaa täällä. (CIL IV 5244)

Martialiksen runoissa osansa herjauksista saavat juopot, varkaat, huonot lääkärit, epärehelliset aviopuolisot ja monet muut.

Se erehtyy, joka luulee Acerran haisevan eiliseltä viiniltä. Acerra juo aina aamuun asti. (Mart. 1,28)

Diaulus oli lääkäri, mutta nyt hän on haudankaivaja. Hän tekee haudankaivajana samaa, mitä teki lääkärinä. (Mart. 1,47)

Huomionarvoista on myös se, mitä teemoja Martialiksella ja Pompejissa ei esiinny. Esimerkiksi vallanpitäjiin, etnisiin ryhmiin tai uskonnollisiin aiheisiin liittyviä herjauksia ei ole juuri lainkaan. Politiikka ja uskonto olivat kuitenkin näkyvästi esillä roomalaisten arjessa ja etnisiä ennakkoluuloja esiintyy monissa muissa roomalaisissa lähteissä. Miksi näihin aiheisiin ei kiinnitetty huomiota kansanomaisissa herjauksissa?

Roomalaiset herjaukset osoittavat, että vihapuhe on sidoksissa aikansa asenteisiin ja kulttuuriseen kontekstiin. Vihapuhe on yleismaailmallinen ilmiö, mutta sen sisältö ja muodot vaihtelevat. Roomalaisten herjausten tarkastelu antaa mahdollisuuden arvioida, miten vihapuheeseen liittyvät sosiaaliset normit ovat muuttuneet tai pysyneet samoina länsimaisessa yhteiskunnassa antiikista nykypäivään, ja minkälaisia mekanismeja näiden normien taustalla piilee.

Joonas Vanhala

Kirjoittaja on latinalaisen filologian jatko-opiskelija, joka tutkii väitöskirjassaan roomalaisia herjauksia ja stereotypioita.

Lähteet:

CIL IV = Corpus inscriptionum Latinarum, vol. 4, Berolini 1871–.

M. Valerius Martialis, Epigrammata, toim. D. R. Shackleton Bailey, München – Leipzig 1990.

Martialiksen runojen ja Pompejin seinäkirjoitusten käännökset ovat omiani.