Jälki kääntäjästä, jota ei mainittu

Suomalaisen kirjallisuuden seura, lokakuu 2023

Pahvilaatikoiden kylkiin on kirjoitettu ”Tuhat laulujen vuotta”. Olen saanut arkistonjohtajalta luvan tutustua Aale Tynni-Haavion järjestämättömään aineistoon, ja avaan ensimmäisen laatikon nauhat. Kannen alta paljastuu hauras pino kellastuneita, lyijykynäsormenjälkien peittämiä suomennoksia ja alkutekstejä, lähes mustia hiussuortuvia ja jopa pieni naula. Laatikoiden läpikäyminen vaatii useita reissuja Helsinkiin, mutta löydökset vahvistavat epäilyni.

Aale Tynni kokosi Tuhat laulujen vuotta -antologiaan (1957, 1974, 2004) omia ja muiden kääntäjien suomentamia runoja esimerkiksi Maailmankirjallisuuden kultaiset kirjat -sarjasta (1930–1954). Suomennosten uudelleenkäyttö oli tavallista, eikä tietoja aiemmista kääntäjistä aina merkitty (Ivaska & Paloposki 2018). Tynni mainitsee runsaasti lähteitä, mutta listalta puuttuu useita Kultaisten kirjojen suomennoksia, kuten Toivo Lyyn käännös William Butler Yeatsin runosta ”The Lake Isle of Innisfree”. Pääosin Tynnin ja Lyyn suomennokset näyttävät erilaisilta.

Lyy: ”Innisfreen järvi” (1933), 2. säkeistö, 2 viimeistä säettä.

Siell’ yö on kimmel-kirkas ja päilyy päivän koi,

ja illoin varpuset pyrisee.

Tynni ”Innisfree” (1957)

Kimaltaa siellä keskiyö, ja purppuraa on koi,

ilta täynnä varpussiipien värinää.

Tynni ”Innisfreen järvisaari” (1974, 2004)

Siellä keskiyö on kimallusta, aamu purppuraa,

ja ilta on siipien värinää.

Käännösten väliltä paljastuu kuitenkin yhteyksiä, kun vertaan niitä alkutekstiin.

Yeats: ”The Lake Isle of Innisfree” (1890)

Ther’ midnight’s all a glimmer and noon a purple glow,

and evening full of linnet’s wings.

Purppuraisena hohtaa Yeatsin alkutekstissä keskipäivä, kun taas Tynni on päätynyt koihin ja aamuun ja Lyy päivän koihin. Voiko se olla sattumaa? Useissa muissa Lyyn ja Jaakko Tuomikosken suomennoksissa esiintyy jopa samoja säkeistön ensimmäisiä säkeitä kuin Tynnillä. Arkistoissa on pakko olla lisää todisteita käännösten välisistä yhteyksistä.

Useiden hauraiden papereiden alta paljastuu nippu, jonka päällä lukee Sisällysluettelo. Se muistuttaa antologian sisällysluetteloa, mutta mukana on suomentajia, joita Tynni ei mainitse. Myös Toivo Lyy. Löydän lisäksi Yeatsin alkutekstin, kaksi Tynnin suomennoksen versiota ja Lyyn käännöksen, jonka alle Tynni on kirjoittanut ”Oma käännökseni” merkiksi hylkäyksestä. Tynni siis tutustui Lyyn käännökseen, hylkäsi sen ja käänsi runon uudestaan. Suomennokseen vain unohtui Lyyn koi.

Onkohan nimeämättömistä kääntäjistä jäänyt jälkiä myös sinun kirjahyllyysi? Järjestän todistusaineiston vaippalehtien väliin takaisin laatikkoihin ja jätän arkistosalin pöydälle kasan klemmareita, tummia hiuksia ja pienen naulan.

Anne Turkia
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Tuhat laulujen vuotta -antologian kokoamisprosessista Turun yliopistolla käännöstieteen oppiaineessa Suomen kulttuurirahaston apurahalla.

Pääkuva: Kuva: Toivo Lyy, Tuntematon 1940, Aale Tynni, Salme Simanainen s.d.

Tutkimuskirjallisuus:

Laura Ivaska & Outi Paloposki (2018) Attitudes towards indirect translation in Finland and translators’ strategies: Compilative and collaborative translation, Translation Studies, 11:1, 33-46, DOI: 10.1080/14781700.2017.1399819