Oskari Lahtinen
Eräällä illallisella vajaa kaksi vuotta sitten esitin arvion, että ”woke” saavutti kliimaksin, eli ”peakkasi”, kun Elon Musk osti Twitterin. Aiheesta on tehty viime aikoina tutkivaa journalismia ja näyttää siltä, että olin arvioni suhteen jopa konservatiivinen.
Wokella tarkoitan kriittistä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja käytän termiä sen lyhyyden vuoksi, neutraaliksi tarkoitettuna. Siihen liittyvät asenteet määrittelen omassa tutkimuksessani
- ihmisten havaitsemiseksi ensi sijassa identiteettiryhmien jäseninä, joille ryhmien väliset valtasuhteet määrittävät positioita sortajina tai sorrettuina, sekä
- pyrkimyksiksi määritellä kuinka ihmisten tulisi puhua tai käyttäytyä näiden ryhmäjäsenyyksien perusteella.
The Economist -lehdessä esiteltiin 21.9.2024 ilmausten esiintyvyyteen perustuvaa näyttöä neljältä alueelta: mediassa, yliopistoilla, liike-elämässä sekä julkisessa keskustelussa. Yleisesti ottaen wokeina pidettyjen fraasien käyttö näyttää olleen yleisimmillään n. vuonna 2021. Poikkeuksina voi mainita 1) liike-elämän, jonne woke saapui ja josta se poistui myöhässä, 2) yliopistot, joiden tulevaisuus on yhä epäselvä, sekä mahdollisesti 3) Suomen, joka perinteisesti ottaa amerikkalaiset vaikutteet vastaan, kun siellä jo katsellaan muualle.
Oma tutkimukseni on määrittänyt kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ideoiden esiintyvyyttä kotimaassa. Testasin kahdessa tutkimuksessani mittaria näiden asenteiden kartoittamiseen. Mittari osoittautui psykometrisesti validiksi ja osoitti, että woke-asenteiden kannatus oli melko yleistä naisilla (n. kolme viidestä suhtautui positiivisesti) ja melko harvinaista miehillä (n. kuusi seitsemästä suhtautui negatiivisesti).
Tutkimus osoitti myös, että naiset, jotka pitivät itseään (hyvää tarkoittaen) wokeina, sanoivat keskimäärin kannattavansa laajaa kirjoa woke-asenteita ihonvärien korostamisesta kulttuurisen omimisen ja mikroaggressioiden vastustamiseen. Sen sijaan itseään wokeina pitävät miehet eivät keskimäärin kannattaneet juuri mitään näistä asenteista. Tämä sukupuoliero ideoiden kannattamisessa selittänee osin sitä, miksi julkisessa keskustelussa ihmisten on ollut haastavaa löytää yhteinen sävel siinä, onko wokea olemassa ja mitä se on. Wokea vastustaneet ihmiset vastustivat tutkimuksen asenteita sukupuoleen katsomatta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tutkittavien konservatiivisuutta ja liberaalisuutta. Sen aineisto tuottaa tietoa Suomessakin laajasti uutisoiduista eroista nuorten miesten ja naisten keskinäisestä eriytymisestä tällä akselilla. Ainakin omassa aineistossani erityisesti esiin nousi nuorten naisten voimakas liberaalius suhteessa koko muuhun aineistoon, kun taas nuoret miehet muistuttivat enemmän miehiä ylipäänsä. Sukupuolierot näkyivät silti selkeinä. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin, mahdollisesti tieteellisen julkaisun muodossa.
Tein tutkimukseni vuonna 2022 ja niiden antama kuva yliopistopopulaatioista saattaa jo nyt kaivata päivitystä. Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa wokeen liittyvien sensuuritapauksien määrä on viime vuosina ollut laskussa. Intersektionaalisuuden, valkoisuuden ja sorron kaltaisten käsitteiden esiintyminen kurssitarjonnassa on pysynyt suurin piirtein vakiona. On mahdollista, että nämä ideat tuottanut akateeminen maailma pitää niistä muita pidempään kiinni. Laajemmasta kulttuurista ne näyttävät kuitenkin olevan väistymässä.
Valkoinen etuoikeus -termin esiintyminen on New York Times -lehdessä pudonnut kolmessa vuodessa yhteen kuudesosaan vuodesta 2020. Demokraattipuolue on havainnut woke-näkemysten johtavan vaalitappioihin ja työntänyt ideat marginaaliin – Kamala Harriskin kuoppasi valintapuheessaan aiemmin suosimansa intersektionaalisen kielen ja puhui amerikkalaisuuden etuoikeudesta. Keskeisenä takaiskuna yhdysvaltalaisyliopistojen ”diversity, equity, and inclusion” -byrokratialle Yhdysvaltain korkein oikeus kielsi viime vuonna etnisyyteen perustuvat valintamenettelyt yliopistoissa. Useat yliopistot karsivat nyt DEI-osastojaan, ennen kuin ne ehtivät edes rantautua kunnolla Suomeen.
Sortoa korostava identiteettipolitiikka näyttää siis olevan laskeva trendi vasemmistossa. Oikeistossa woke-kritiikki sen sijaan on edelleen voimissaan. Oma tutkimuksenikin päätyi, naamakuvalla ja sitaatilla koristeltuna, Fox-kanavalle, joka esitteli tutkimusta uutisissaan ja keskusteluohjelmissaan.
Miljoonien seuraajien Youtube-tilit tekivät siitä videoita. Lopulta jopa New York Times kirjoitti tutkimuksesta. Huomion tasaannuttua sen altmetric-luku, indeksi, joka mittaa tutkimuksen medianäkyvyyttä, oli noussut yli 1100:n. Se on artikkelin julkaisseen journalin historian korkein luku ja hätyytellee myös Turun yliopiston kaikkien aikojen ennätystä.
Koska woke kulttuurisena ilmiönä on nyt kuitenkin laskusuunnassa, jään seuraamaan, kuinka paljon mittaria jatkossa käytetään. Pyyntöjä saada kääntää se ja käyttää sitä eri maissa on tullut melko paljon, joten on mahdollista, että mittarista kuullaan vielä.
Kirjoittaja Oskari Lahtinen on tutkimuksen lippulaiva INVESTissä työskentelevä psykologian erikoistutkija.
