Hannu Lehti & Markus Laaninen
Tyttöjen ja poikien välinen osaamiskuilu on Suomessa yksi suurimmista OECD-maiden keskuudessa. Tytöt saavat poikia parempia kouluarvosanoja erityisesti äidinkielessä ja menestyvät poikia paremmin lukutaidon PISA-testeissä. Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden mukaan tyttöjen ja poikien välinen osaamiskuilu on kuitenkin ollut pienempi standardoiduissa testeissä (kuten PISA) kuin kouluarvosanoissa.
Yhdeksi syyksi sukupuolten väliseen osaamiskuiluun kouluarvosanoissa on ehdotettu, että koulumaailmassa arvostetaan enemmän tytöille tyypillisempiä ei-kognitiivisia piirteitä. Nämä piirteet, kuten ahkeruus, itsekuri ja tunnollisuus, tuottavat kouluissa toivottua käyttäytymistä. Pojat ovat puolestaan keskimäärin vähemmän kiinnostuneita lukemisesta, he tekevät heikommin kotitehtäviä ja heidän itsesäätelyssä on heikompaa. Pojilla ilmenee myös enemmän oppimiseen vaikuttavia neurokehityksellisiä häiriöitä, kuten ADHD:ta sekä oppimisvaikeuksia.
Kognitiivisten kykyjen lisäksi myös ei-kognitiiviset piirteet voivat heijastua eri oppiaineiden arvosanoihin. Toisaalta, ei-kognitiiviset tekijät eivät oletettavasti vaikuta suoraan standardoitujen testien tuloksiin, koska nämä eivät ole opettajien arvioimina. Ei-kognitiiviset kyvyt ja piirteet voivatkin vaikuttaa siihen, että pojat saavat keskimäärin tyttöjä heikompia kouluarvosanoja suhteessa standardoitujen testien tuloksiin. Vertailemalla sukupuolten välisiä eroja PISA-tuloksissa ja kouluarvosanoissa voimme arvioida, saavatko pojat opettajilta heikompia arvosanoja kuin PISA-tulokset ennustavat.
Koulumaailmassa arvostettuja ei-kognitiivisia kykyjä on keskimäärin vähemmän oppilailla, joiden sosioekonominen tausta on matala. Koska poikien oppimistuloksissa on enemmän vaihtelua, voidaan olettaa, että sukupuolten väliset erot kouluarvosanoissa ovat suurimpia niiden oppilaiden keskuudessa, joilla on matala sosioekonominen tausta. Myös koulun oppilasaines voi vaikuttaa sukupuolten välisiin eroihin arvosanoissa.
Voidaan ajatella, että mitä suurempi osuus koulussa on oppilaita joiden sosioekonominen tausta on matala, sitä suurempia ovat myös sukupuolten väliset erot arvosanoissa. Täten koulun oppilaskoostumus olisi vahvemmin yhteydessä poikien koulunkäyntiin ja arvosanoihin verrattuna tyttöihin.
Mitä tutkimme?
Tutkimme tyttöjen ja poikien välistä eroa äidinkielen arvosanoissa ja sekä lukutaidon PISA-testeissä. Aineistoina hyödynsimme Suomen PISA-aineistoja vuosilta 2000, 2003, 2006, 2009, 2012 ja 2015. Lisäksi tarkastelimme äidinkielen arvosanoja toisen asteen yhteishaun rekistereistä samoilta vuosilta ja samoilta syntymäkohorteilta. Vertailumme kouluarvosanoissa ja PISA-testissä perustuu siis niiden syntymäkohorttien vertailuun, jotka suorittivat PISA-testit. Lisäksi vuoden 2000 PISA-aineiston osalta pystyimme hyödyntämään oppilaiden itseraportoimaa tietoa äidinkielen arvosanasta.
Ensimmäisenä tarkastelimme sukupuolten välistä osaamiskuilua äidinkielen arvosanoissa sekä lukutaidon PISA-testituloksissa. Toiseksi, tarkastelimme kuinka kiinnostus ja vaivannäkö oppimiseen sekä läksyjen tekeminen kytkeytyvät sukupuolten väliseen osaamiskuiluun. Kolmanneksi, tutkimme kuinka oppilaiden sosioekonominen tausta sekä koulun keskimääräinen sosioekonominen oppilaskoostumus ovat yhteydessä sukupuolten väliseen osaamiskuiluun.
Keskeisiä havaintoja sukupuolten osaamiskuilusta
Tulosten mukaan pojat saavat opettajien antamissa arvosanoissa heikompia tuloksia kuin mitä voisi päätellä heidän PISA-tulosten perusteella. Siten sukupuolten väliset erot olivat suurempia päättötodistuksen äidinkielen arvosanoissa kuin lukutaidon PISA- tuloksissa. Tämä esitetään kuviossa 1, jonka mukaan pojat menestyvät PISA-testin lukutaidon tehtävissä 0,56 keskihajontaa tyttöjä heikommin. Sen sijaan äidinkielen arvosanoissa pojat menestyvät 0,81 keskihajontaa tyttöjä heikommin. Sukupuolten välinen osaamisero on siis 0,25 keskihajontaa pienempi lukutaidon PISA-tuloksissa kuin peruskoulun päättötodistuksen äidinkielen arvosanoissa.
Kuvio 1. Lukutaidon PISA-tulosten ja äidinkielen arvosanojen erot poikien ja tyttöjen välillä sekä arvosanojen ja PISA-tulosten erotus sukupuolten välillä.
Ero tyttöjen ja poikien äidinkielen arvosanoissa selittyi osittain sillä, että poikien kiinnostus lukemiseen, panostus koulutöihin sekä tunnollisuus kotitehtävien tekemisessä oli tyttöjä heikompaa. Etenkin kiinnostus lukemiseen selitti poikien ja tyttöjen välistä eroa äidinkielen arvosanoissa.
Edellä mainitut koulutyöhön sitoutumiseen vaikuttavat tekijät, oppilaiden sosioekonominen tausta sekä PISA-testien tulokset selittivät 45 prosenttia sukupuolten välisestä osaamiskuilusta äidinkielen arvosanoissa. Loppuosa sukupuolten välisestä osaamiskuilusta liittyykin siis tekijöihin, joita emme kyenneet tässä tutkimuksessa mittaamaan. Näitä tekijöitä voivat olla esimerkiksi poikien ja tyttöjen erot käyttäytymisessä ja itsesäätelyssä.
Oppilaiden sosioekonominen asema ei kytkeytynyt sukupuolten väliseen osaamiskuiluun. Sen sijaan sukupuolten välinen osaamiskuilu äidinkielen arvosanoissa oli keskimäärin suurempi kouluissa, joissa oppilaiden keskimääräinen sosioekonominen koostumus oli matala (Kuvio 2). Koulun oppilaiden sosioekonominen koostumus ei ollut kuitenkaan yhteydessä tyttöjen ja poikien osaamisen eroihin PISA-tuloksissa. Nämä tulokset voivat heijastaa sitä, kuinka koulun ympäristö muokkaa vertaistensa normeja ja asenteita opiskeluun, mikä näyttäisi vaikuttavan enemmän poikiin kuin tyttöihin. Toisaalta koulun oppilaiden sosioekonominen koostumus voi vaikuttaa opettajien arvosteluun poikien kohdalla.
Kuvio 2. Poikien ja tyttöjen standardoidut äidinkielen arvosanat (Y-akseli) koulun oppilaiden sosioekonomisen koostumuksen mukaan (X-akseli).
Mitä nämä havainnot merkitsevät koulutukselle?
Tytöt sitoutuvat koulutöihin ja käyttäytyvät koulussa keskimäärin poikia paremmin. Tämä voi vaikuttaa tiedostamattomasti osaamisen arviointiin. Tietoisuus näistä ennakko-oletuksista voi auttaa vähentämään poikien epäedullista asemaa luokassa. Tämä koskee erityisesti niitä poikia, jotka ovat kouluissa, joissa oppilaiden sosioekonominen tausta on matala.
Jos arvosanoihin sisältyy ei-kognitiivisia tekijöitä, se voi heikentää poikien akateemista itseluottamusta ja rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan jatko-opintoihin. Heikommat arvosanat heikentävät poikien lukioon ja siten myös korkea-asteelle hakeutumista.
Laskimme, että mikäli poikien arvosanajakaumat vastaisivat PISA-testien jaukaumia, poikien arvosanat nousisivat äidinkielessä keskimäärin 7,2:sta 7,9:ään. Puolestaan matematiikan osalta nousua tulisi 7,5:stä 8,2:een.
Sukupuolten välisen osaamiskuilun kaventamiseksi tulisi pohtia, kuinka ei-kognitiivisten tekijöiden painoa vähennettäisiin osaamisen arvioinnissa. Näin voitaisiin tarjota oikeudenmukaisempi arviointi sukupuolesta tai sosioekonomisesta taustasta riippumatta.
Kun Suomi ja muut maat pyrkivät varmistamaan tasa-arvoa koulutuksessa, sukupuolten osaamiskuilun ymmärtäminen on avainasemassa. Arviointijärjestelmien kehittäminen ja motivoivien oppimisstrategioiden tukeminen voivat luoda ympäristön, jossa kaikkien oppilaiden potentiaali tunnistetaan tasa-arvoisesti.
Kirjoittajat:
Hannu Lehti, akatemiatutkija, Invest tutkimuskeskus ja lippulaiva, Turun yliopisto
Markus Laaninen, väitöskirjatutkija, Invest tutkimuskeskus ja lippulaiva, Turun yliopisto
Alkuperäinen tutkimus:
Lehti, Hannu & Laaninen, Markus (2024) The gender achievement gap in grades and standardised tests — what accounts for gender inequality? Frontiers in Sociology 9/2024.
