Peppi Saikku & Merita Mesiäislehto
Aktiivinen työvoimapolitiikka nähdään vahvasti pohjoismaisena luomuksena ja Suomi on usein seurannut muiden Pohjoismaiden esimerkkiä sen kehittämisessä. Työvoimapalvelujen siirtäminen kuntien järjestämisvastuulle vuoden 2025 alusta on saanut perustelunsa pitkälti Tanskasta ja sen työvoimapalvelujen kunnallistamisesta 2000-luvun alkupuolella. Edellisen hallituksen ”pohjoismainen työvoimapalvelumalli” lisäsi työnhakijoiden työnhakukeskusteluja ja -velvoitteita työnhakuun. Lyhytkestoiseksi jäänyt uudistus osatyökykyisiä työllistävästä Työkanava Oy:stä pohjautui ruotsalaiseen Samhall-konseptiin. Nykyisen hallituksen ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus on saanut vaikutteita Tanskasta.
Heikossa työmarkkina-asemassa olevien kohdalla Suomi on kuitenkin kulkenut omaa, muita Pohjoismaita tiukempaa tietä siinä, miten se huomioi yksilölliset palvelutarpeet ja erilaiset polut kohti työelämää (van Gerven ym. 2022). Perinteisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevina henkilöinä on nähty koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat NEET-nuoret, osatyökykyiset, maahanmuuttajat ja yli 55-vuotiaat henkilöt.
Kun muissa Pohjoismaissa työttömiä pyritään saamaan työmarkkinoille muokkaamalla sosiaaliturvaa joustavammaksi, Suomessa taloudelliset kannusteet työntekoon ymmärretään pääasiassa etuuksien tason alentamisena ja sanktioiden tiukennuksena. Tämä näkyy viimeaikaisissa työttömyysturvaan tehdyissä ja toimeentulotukeen ehdotetuissa muutoksissa. Ajatuksena on, että näin lisätään työttömien motivaatiota siirtyä pois sosiaaliturvaetuuksilta.
Työllistymisen esteet ovat moninaiset
Juuri päättyneessä pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittamassa hankkeessa ”How to increase labour market participation among vulnerable groups?” tuotettiin tutkittua tietoa Pohjoismaiden ratkaisuista heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistämiseen ja annettiin konkreettisia suosituksia päätöksenteon tueksi (Højbjerre et al. 2025). Hankkeen toteuttivat tanskalaiset HBS Economics ja VIVE yhteistyössä Bergenin yliopiston, Islannin yliopiston, Tukholman yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa.
Pohjoismaissa on noin 2,5 miljoonaa heikossa työmarkkina-asemassa olevaa henkilöä, jotka pyrkivät löytämään tiensä työelämään. Tutkimushankkeen tulokset osoittivat, että yksi ratkaisu ei sovi kaikille: tehokas työllisyyspolitiikka vaatii kokonaisvaltaista otetta. Toimissa tulee ottaa huomioon niin yksilölliset tekijät, taloudellisten kannusteiden ja motivaation merkitys, työnantajien ja työmarkkinoiden toiminta kuin julkisten palvelujen toimivuus.
Kaikissa Pohjoismaissa kohdataan samanlaisia haasteita työllistymisen edistämisessä. Näihin kuuluvat esimerkiksi tutkimustiedon puute tehokkaista työllistämistoimenpiteistä sekä työnantajien epävarmuus palkata heikossa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä. Hankkeen suositukset ovat kuitenkin osittain ristiriidassa Suomessa tällä hallituskaudella tehtyjen uudistusten kanssa. Tämä näkyy suhtautumisessa heikossa työmarkkina-asemassa oleviin ihmisiin ja siinä, millaisten toimien nähdään edistävän heidän työllistymistään.
Motivaatio ei synny vain taloudellisista kannusteista
Taloudellisten sanktioiden ja etuuksien leikkausten on osoitettu toimivan niille, joilla on työmarkkinoilla tarvittavaa työkykyä, osaamista ja kokemusta. Sen sijaan heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille on tärkeää, että kannustimet tukevat myös pienimuotoista työntekoa. Esimerkiksi Tanskassa vähäiseen työntekoon (2–10 tuntia viikossa) kannustetaan jättämällä huomioimatta työtulot sosiaaliturvaetuudessa. Lähes puolet tällaista vähäistä työtekoa tehneistä työllistyi kokopäivätyöhön kahden vuoden tarkastelujaksolla. Suomessa työttömyysturvan suojaosasta on luovuttu, mikä vähentää taloudellista kannustetta ottaa vastaan lyhyitä työkeikkoja – vaikka monelle siirtymä suoraan kokopäivätyöhön ei ole mahdollinen, osalle ei koskaan.
Motivaatio ei synny vain taloudellisista kannusteista. Suositukset korostavat luottamuksen ja itsenäisen toiminnan mahdollisuuksia motivaation kasvattajana henkilöillä, joille työllistyminen on erityisen vaikeaa. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi palvelujen yhteiskehittäminen ja vertaisryhmätoiminta. Ruotsissa ja Tanskassa NEET-nuorille on tarjottu mahdollisuutta itse päättää mitä palveluja he haluavat hankkia työllistymiseensä, annetulla budjetilla ja omatyöntekijän tukemana. Lähtökohtana on ajatus siitä, että jokaista ihmistä kunnioitetaan ja hänen kyvykkyyteensä luotetaan.
Työnhakijan ja omatyöntekijän välinen pitkäkestoinen suhde on myös keskeinen työllistymisen tukemisessa. Tällöin pystytään pureutumaan työllistymisen esteisiin ja poistamaan niitä yksilöllinen tilanne huomioiden. Tanskan Hjørringissa tehdyssä kokeilussa asiakasmääriä laskettiin noin 35–40 asiakkaaseen per työntekijä, mikä lisäsi asiakkaiden työntekoa ja siirtymiä pois etuuksilta. Suomessa työvoimapalveluissa asiakasmäärät ovat huomattavasti suurempia, eivätkä meneillään olevat säästötoimet lupaa tähän parannusta. Silti palvelujen merkitys työllistymisessä nostetaan toistuvasti esiin sosiaaliturvan leikkauksissa.
Suomi on perinteisesti seurannut muita Pohjoismaita aktiivisessa työvoimapolitiikassa, mutta nyt tämä linja on muuttumassa. Tanskan työvoimapalvelujen uudistuksessa tavoitellaan työttömien ja heitä auttavien työntekijöiden toimintavapauksien ja luottamuksen lisäämistä, kun taas Suomessa suuntana on sääntelyn kiristäminen, velvoitteiden lisääminen ja etuuksien leikkaaminen. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien kohdalla tutkimus ja muiden maiden kokemukset puhuvat päinvastaista: työllistymistä tukee luottamus, yksilölliset ratkaisut ja mahdollisuus edetä työmarkkinoille pienin askelin.
Kirjoittajat
Peppi Saikku työskentelee tutkimuspäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). Hän toimi Suomen vastaavana maa-asiantuntijana Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamassa How to increase labour market participation among vulnerable groups?- tutkimushankkeessa (2023-2025). Hän tutkii työttömien aktivointipolitiikkaa erityisesti monitasoisen hallinnan ja palvelujärjestelmän toimivuuden näkökulmista.
Merita Mesiäislehto työskentelee tutkimuspäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja on yhteiskuntapolitiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Hän toimi Suomen maa-asiantuntijana Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamassa How to increase labour market participation among vulnerable groups?- tutkimushankkeessa (2023-2025). Lisäksi hän johti Suomen kestävän kasvun rahoittamaa Osatyökykyisten palvelut, etuudet ja työhön osallistuminen -tutkimushanketta (2022-2024), jossa tuotettiin tietoa työkyvyn ja työhön osallistumisen yhteyksistä ja palvelujärjestelmän reunaehdoista erityisesti osatyökykyisten näkökulmasta.
Kirjallisuus
van Gerven M, Mesiäislehto M, Saikku P, Ollonqvist J, Malava T, Tuominen N. (2022) Eri poluilla työllisyyteen: Suomen sosiaaliturvajärjestelmän erityispiirteet ja ongelmakohdat kansainvälisessä vertailussa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:51
Højbjerre A, Jakobsen V, Thuesen F, Witt Rosenberg A, Lang Thomsen R, Stubkjær L, Celine Hardonk S, Einarsdóttir M, Korpi T, Saikku P, Mesiäislehto M. (2025) Increasing employment among vulnerable groups – Summary of insights and recommendations for the Nordic countries: Toward a more inclusive labour market in the Nordics 5. TemaNord 2025:533
