Läpinäkyvää lasten hankintaa
Gea ja Ellu kertovat omasta perheellistymisprosessistaan somessa auttaakseen muita samassa tilanteessa olevia sateenkaaripareja.
Naisparien lastensaanti on yleistynyt vuosina 2002–2016 rekisteröidyissä parisuhteissa etenkin korkeasti koulutetuilla, kertoo väitöskirjatutkija Maria Ponkilainen. Hänen väitöskirjansa käsittelee samaa sukupuolta olevien parien perhe-elämää ja etenkin lasten saamista.
Haastattelimme Geaa, joka julkaisee vaimonsa Ellun kanssa Instagramissa omaa tarinaansa lapsen hankkimisesta.
– Olen meidän perheellistymispolulla se sosiaalinen vanhempi, Gea kertoo. – Olen se, jonka tehtävä on jaksaa pitää perheellistymispalveluissa huolta siitä, että kohtelu on sitä, mitä sen kuuluu olla.
Gea ja Ellu ovat saaneet ensimmäisen lapsensa lahjasolujen avulla. HUSin alueella asumisesta huolimatta perhe hakeutui hoitoihin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, koska sitä suositeltiin Sateenkaariperheet ry:n valmennuksessa.
– Emme ennen valmennusta tienneet, että voisimme valita eri sairaanhoitopiirin.
Syy TYKSin valintaan oli hoitoon jonotuksen pituus. Gea kertoo parin päässeen ensikäynnille vain kolmen kuukauden odotuksen jälkeen.
Naisparien todennäköisyys saada lapsia on kasvanut, mutta vain korkeasti koulutetuilla
Maria Ponkilaisen väitöskirjan ensimmäinen artikkeli on hiljattain julkaistu amerikkalaisessa Demography -lehdessä. Artikkelissa vertaillaan naisparien lasten saamisen todennäköisyyttä koulutustasojen välillä vuosina 2002–2016 parisuhteensa rekisteröineillä pareilla Suomessa.
– Korkeasti koulutettujen lasten saaminen on lisääntynyt ja matalasti koulutettujen vähentynyt, Ponkilainen tiivistää.
Mistä tämä sitten voisi johtua?
– Luulen, että esimerkiksi lainsäädäntöön tai palvelujärjestelmiin tulleet muutokset ovat voineet vaikuttaa siihen, miten eri pareilla on mahdollisuus toteuttaa lapsihaaveitaan.
Gean ja Ellun Instagram-tili Sateenkaarevasti keskittyy jakamaan tietoa näistä mahdollisuuksista.
– Kun aloimme etsiä tietoa lapsen saamisesta, netistä löytyvät tiedot olivat kaikki yksityisestä terveydenhuollosta. Se tuntui ainoaltavaihtoehdolta ja alkoi muovata kuvaa siitä, mitä pitäisi tehdä saadakseen lapsen.
Sateenkaariperheet ry:n valmennus kuitenkin auttoi paria löytämään itselleen sopivamman vaihtoehdon, eli julkisen terveydenhuollon perheellistymispolun.
– Päätimme alkaa kertoa omista kokemuksistamme siksi, että julkisen polun tiedotus on epäselvää. Puhumme paljon myös lapsen hankkimisen kuluista. Yksityiseltä puolelta on helppo katsoa verkosta lapsen hankkimisen hintalappu, mutta julkisella hintaa on vaikea tietää tarkkaan, Gea sanoo.
– Meillä meni lopulta alle 600 euroa koko prosessiin raskaustesteineen! Hinnan tietäminen olisi madaltanut kynnystä käyttää julkisia palveluita.
Osa perheiden moninaisuudesta jää tutkimuksissa piiloon
Ennen vuotta 2019 naisparit voivat saada perheellistymispalveluita vain yksityiseltä puolelta. Ponkilaisen tutkimuksessa naisparien lastensaantia seurattiin vuoteen 2021 asti, joten Gean ja Ellun perhe ei vielä näy tutkimusaineistossa.
– Tutkimukseni perustuu tilastokeskuksen rekistereihin, joista tutkin rekisteröityjä parisuhteita. En siis voinut tutkia esimerkiksi avopareja, sillä he eivät näy rekistereissä, ellei heillä jo ole vähintään yksi yhteinen lapsi vuoden 2019 äitiyslain mukaisesti, Ponkilainen kertoo.
– On myös paljon muuta moninaisuutta, joka ei löydy rekistereistä.
Gea pohtii myös muita sateenkaarevan elämän osioita, jotka jäävät rekistereiden ulkopuolelle.
– Moninaiset perheet, kuten apilaperheet, polyamoriset perheet tai muut useamman vanhemman perheet jäävät varmasti näkymättömiin rekistereissä, sillä moni paikka rajaa vanhempien määrän kahteen. Korona-aikana tämä oli hankalaa moninaisille perheille, kun moni paikka rajasi, että tilaisuuksiin saa osallistua vain kaksi vanhempaa. Sama näkyy varmasti myös rekistereissä.
Ponkilaisen artikkeli on luettavissa Demography-lehdessä. Tutustu myös suomenkieliseen Tietoa päätösten tueksi -artikkeliin.
Gean ja Ellun perhettä voi seurata Instagramissa ja Tiktokissa.
Leave a Reply