Kaikkoavatko kansainväliset opiskelijat?

Ensi syksynä yliopistot mittaavat kansainvälisten koulutusohjelmiensa houkuttavuutta uudenlaisessa tilanteessa. Korkeakoulut alkavat periä lukukausimaksuja kaikilta EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Muutos on periaatteellisesti suuri Suomen ilmaisessa koulutusjärjestelmässä.

Lukukausimaksuja on jo aiemmin kokeiltu Suomessa. Ensimmäisen kerran maksuja saattoi periä vuonna 2010, jolloin tehtiin maksullisen koulutuksen mahdollistava lakimuutos. Korkeakouluilla ja opinto-ohjelmilla oli tuolloin vapaus valita osallistuvatko ne kokeiluun. Innostus jäi laimeaksi eivätkä osallistuneet korkeakoulut ja ohjelmat kokeneet maksujen tuomaa taloudellista hyötyä merkittävänä, jota tosin osin selittänee sen pienimuotoisuus¹. Nyt tehtävä lakimuutos on pakottava, sillä syksystä 2017 alkaen korkeakoulujen tulee periä vähintään 1 500 euron maksu tarjoamastaan kansainvälisestä opinto-ohjelmasta EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Käytännössä maksut ovat esimerkiksi Turun yliopistossa 8 000-16 000 euroa lukuvuotta kohden.

Korkeakouluissa odotetaan jännittynein mielin lukukausimaksujen vaikutusta kansainvälisten opiskelijoiden hakijamääriin. Se ei ole ihme, sillä vertailuesimerkkiä hakijamäärien laskusta ei tarvitse hakea kaukaa. Naapurimme Ruotsin otettua kansainvälisten opiskelijoiden lukukausimaksut käyttöön 2010-luvun alussa, maa koki hakijamäärän romahduksen juuri EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tulleiden opiskelijoiden osalta. Ennen vuoden 2011 lukukausimaksujen voimaantuloa, Ruotsiin tuli EU:n ulkopuolelta yli seitsemän tuhatta opiskelijaa, kun seuraavana vuonna määrä laski alle puoleentoistatuhteen². Naapurissa nähdään kuitenkin valoa tunnelin päässä, sillä hakijamäärät ovat kasvaneet maltillisesti ja nyt lähes tuplaantuneet suurimmasta notkahduksesta².

Lukukausimaksut vaikuttavat suhteellisesti merkittävään osaan kansainvälisistä opiskelijoista. Suomeen tulevista uusista ulkomaisista tutkinto-opiskelijoista 78 % tulee EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta³. Mikäli Suomessa koetaan Ruotsin kaltainen opiskelijakato, on epävarmaa saadaanko kaikkia opinto-ohjelmia edes käyntiin ensi syksynä.

Mahdollista opiskelijakatoa tukee myös se, että juuri EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta Suomeen tulleille opiskelijoille opintojen kustannukset on tärkeä valintakriteeri³. Kustannusten noustessa, lukukausimaksujen muodossa, voi valinta suuntautua muualle.

Minkälaisia vaikutuksia hakijamäärien laskulla voi sitten olla korkeakouluyhteisöön? Viimeisimmän kansainvälistymisstrategian keskeinen tavoite on aidosti kansainvälisen korkeakouluyhteisön luominen⁴. Korkeakouluissa opiskelevat kansainväliset opiskelijat ovat avainasemassa tarjoamassa kansainvälistymismahdollisuuksia koko korkeakouluyhteisölle. Vaarantuuko siis samalla ministeriön tavoite aidosti kansainvälisestä korkeakouluyhteisöstä?

Kansainvälisten ohjelmien houkuttelevuus siis testataan ensi syksynä: onko kansainvälisille opiskelijoille tarjottava koulutus riittävän houkuttelevaa maksullisena vai jäävätkö opinto-ohjelmat ilman opiskelijoita?

Suvi Jokila

¹Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2014. Korkeakoulujen lukukausimaksukokeilun seuranta ja arviointi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä.
²Lähde: http://monitor.icef.com/2015/12/swedens-international-student-numbers-up-for-the-first-time-since-2011/
³Garam, I. 2015. Teemana ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat suomalaisissa korkeakouluissa. Mitä tiedämme tilastojen ja tutkimusten perusteella. CIMOn taustamuistio.
⁴OPM. 2009. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009–2015. Opetusministeriön julkaisuja 2009: 21.

Kuvituskuva: Pixabay