Kohti merkityksellisempää kulttuurienvälistä kasvatusta korkeakouluissa
Journal of Praxis in Higher Education -lehdessä hiljattain ilmestynyt teemanumeromme From ‘intercultural-washing’ to meaningful intercultural education: Revisiting higher education practice käsittelee kulttuurienvälisen kasvatuksen paradoksaalista tilannetta korkeakouluissa: vaikka kulttuurienvälinen viestintä on yhä enemmän esillä korkeakouluissa, opetuskäytännöt heijastelevat vielä usein varsin vanhentuneita näkemyksiä tutkimuskentältä.
Miksi teemanumero kriittisestä kulttuurienvälisestä kasvatuksesta korkeakouluissa?
Kulttuurienvälinen viestintä on läsnä kaikkialla, mutta sitä ei aina ymmärretä perusteellisesti tai sovelleta asianmukaisella tavalla. Korkeakouluissa ymmärretään kulttuurienvälinen viestintä ja kasvatus usein tavalla, joka ei vastaa alan uusia teoreettisia näkemyksiä.
Teemanumeron johdannossa luonnehdimme monien korkeakoulujen kulttuurienväliseen viestintään kohdistamaa huomiota ”kulttuurienväliseksi pesuksi”. Tarkoitamme tällä muun muassa institutionaalista puhetta, joka usein antaa harhaanjohtavan vaikutelman kulttuurienvälisyyden merkityksestä. Väitämme esimerkiksi, että rakenteellista ja taloudellista tukea ei välttämättä ole riittävästi tarjolla, jotta kulttuurienvälistä kasvatusta voitaisiin toteuttaa mielekkäällä (eli yhteiskunnallisesti merkityksellisellä ja teoreettisesti perustellulla) tavalla.
Teemanumeron sisältö
Teemanumero koostuu johdannosta, mielipidekirjoituksesta sekä seitsemästä joko empiirisestä tai teoreettisesta artikkelista. Kaikissa artikkeleissa käsitellään nykytilanteen kompleksisuutta ja ristiriitaisuutta: diskurssien ja käytäntöjen välistä epäsuhtaa sekä myös epäsuhtaa ”kulttuurienvälisen pesun” diskurssien ja uusimman kulttuurienvälisen viestinnän teorian välillä. Useimmissa artikkeleissa ehdotetaan konkreettisia keinoja näiden kuilujen umpeen kuromiseksi, usein perustuen kirjoittajien omiin pedagogisiin kokemuksiin.
Esimerkiksi Katri Jokikokko (Oulun yliopisto), Turun opettajankoulutuslaitoksen dosentti, tarjoaa artikkelissaan käsitteellisen viitekehyksen progressiiviseen kulttuurienvälisen kasvatukseen korkeakouluissa. Artikkelissa pohditaan institutionaalista rasismia ja syrjintää, yksikielistä korkeakoulupolitiikkaa ja uusliberalistisia koulutusagendoja tekijöinä, jotka estävät meitä luomasta aidosti kulttuurienvälistä korkeakoulujen oppimisyhteisöä.
Jokikokko päättää artikkelinsa oivaltaviin kysymyksiin, jotka auttavat meitä arvioimaan kulttuurienvälisyydelle korkeakouluissa annettua paikkaa – ja siten siirtymään ”kulttuurienvälisestä pesusta” merkitykselliseen kulttuurienväliseen kasvatukseen. Näitä kysymyksiä ovat mm: ”Miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ohjaavat oppilaitokseni politiikkaa ja käytäntöjä?”, ”Kenen etuja palvelen työssäni?” tai ”Kuinka monipuolisia tietoperustat sekä oppimis- ja arviointimenetelmät ovat työssäni?”.
Kenelle tämä teemanumero on tarkoitettu?
Useimmat yliopistot ja korkeakoulut ovat sisällyttäneet kulttuurienvälisen viestinnän, kansainvälistymisen ja muut vastaavat muotisanat opetussuunnitelmiinsa ja viestintästrategioihinsa. Kulttuurienvälisyys ei siis rajoitu enää vain muutamiin yksittäisiin kursseihin, vaan se koskee koko yliopistoa. Tästä syystä teemanumeromme on ajankohtainen meille kaikille, jotka työskentelemme yliopistoissa. Erityisesti se hyödyttänee niitä, jotka eivät välttämättä ole saaneet koulutusta kulttuurienvälisestä viestinnästä ja jotka kuitenkin pyrkivät sisällyttämään sitä opetuskäytäntöihinsä. Lisäksi esimerkiksi kansainvälisissä palveluissa työskentelevät sekä yliopistojen päätöksentekijät, jotka ovat vastuussa muun muassa yliopistojen strategiasta tai kielipolitiikasta, voivat saada uusia ajatuksia teemanumerostamme.
Teemanumeron pääsanoma
Teemanumerossa tuodaan esiin ”kulttuurienvälisen pesun” diskurssien rajoitukset, mutta myös se, miten asiassa voidaan edetä eteenpäin kohti merkityksellisempää kulttuurienvälistä kasvatusta. Kukin artikkeli tarjoaa konkreettisia näkemyksiä siitä, mitä asialle on mahdollista tehdä opetuksen tasolla, millaisia haasteita asiaan voi liittyä ja miten ne voidaan ylittää. Artikkelissa paneudutaan laajasti erilaisiin konteksteihin ja tieteenaloihin, esimerkiksi teknilliseen koulutukseen, kaupalliseen alaan tai opinnäytteiden ohjaukseen.
Kirjoittajat: Mélodine Sommier, Jyväskylän yliopisto, Malgorzata Lahti, Jyväskylän yliopisto, Anssi Roiha, Turun yliopisto