Viime keväästä lähtien Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella on järjestetty henkilöstölle yhteisöllisiä kirjoituspajoja. Kirjoituspaja on avoin aivan kaikille laitoksen työntekijöille. Mukana pajoissa onkin ollut sekä yliopistolehtoreita ja -opettajia, yliopisto-, projekti-, akatemia- ja väitöskirjatutkijoita sekä professoreita. Kirjoituspajassa on työstetty muun muassa artikkelikäsikirjoituksia, vertaisarviointeja, litteroitu haastatteluaineistoa sekä tehty konferenssiesityksiä.
Idea kirjoituspajojen järjestämiseen lähti omista kokemuksistamme. Meillä kirjoituspajan järjestäjillä on positiivisia kokemuksia vastaavista käytännöistä joko omassa opetuksessamme tai opiskeluaikoinamme. Erityisesti opiskelijat ovat kokeneet pro gradu -tutkielmien työstöön järjestetyt kirjoituspajat myönteisinä ja kirjoitustyötänsä edistävinä. Lisäksi omat pöydällä roikkuvat ikuisuusprojektimme toimivat kimmokkeena kirjoituspajan aloittamiseen laitoksellamme. Pajojen tavoitteena on yhtäältä tukea henkilöstön kirjoitusprojektien eteenpäin viemistä ja toisaalta edistää yhteisöllisyyttä laitoksella. Olemme kokeneet, että erityisesti koronapandemian aikana aidot kohtaamiset työkavereiden kanssa ovat antaneet paljon voimaa ja tukea omaan työhön – ja samalla tekstit ovat edistyneet.
Kirjoituspajan rutiinit jäsentävät kirjoittamista
Kirjoituspajalle varataan aina koko päivä, mutta pajaan on voinut tulla myös piipahtamaan itselle sopivaksi hetkeksi. Paja on järjestetty laitoksellamme seminaarihuoneessa, jonne on helppo tulla lyhyemmäksikin aikaa. Perinteeksi on muodostunut, että päivän alussa pidämme lyhyen vapaaehtoisen kierroksen, jossa jokainen saa halutessaan kertoa, minkä asian äärellä työskentelee päivän aikana ja mitkä päivän kirjoitustavoitteet ovat. Tämän jälkeen hiljennytään kirjoittamaan. Kirjoituspaja tarjoaa rauhallisen tilan oman tekstin työstämiselle, ja samalla se luo tietynlaisen sosiaalisen tuen kirjoittamiselle. Pidämme keskellä päivää aina myös yhteisen lounastauon, jonka aikana keskustellaan sekä päivän kirjoittamisesta että kaikesta muusta työhön liittyvästä ja liittymättömästä. Pajan lopussa voi vielä halutessaan kertoa, miten kirjoittaminen sujui ja miten saavutti itselle asettamansa tavoitteet. Päivän aikana on tarjolla kahvia ja teetä sekä pientä makeaa, jota jokainen voi halutessaan hipsiä hakemaan silloin, kun itselle parhaiten sopii.
Olemme huomanneet, että kun kalenteriin varaa pajapäivän kirjoittamiselle, ”pakottaa” se työskentelemään käsikirjoituksen parissa intensiivisesti. Usein haasteena on se, että muut työhön liittyvät asiat, kuten sähköposteihin vastaaminen tai erinäiset palaverit, rikkovat helposti kirjoitusrytmiä. Osa kirjoituspajalaisista onkin tehnyt itsensä kanssa sopimuksen, ettei kirjoituspajan aikana tee oheistoimintoja, esimerkiksi avaa sähköpostia. Toisaalta muutama kirjoituspajalainen on myös työstänyt pajassa yhteisiä artikkeleita ja pitänyt kirjoitustilan ulkopuolella lyhyitä palavereja – ja taas palannut kirjoitustilaan jatkamaan. Saattaa jopa olla, että kirjoituspajalaisten keskuudessa viriäisi tulevaisuudessa myös yhteisiä tutkimusintressejä.
Kirjoituspajakokemukset innoittavat laajempaan kirjoitusretriittiin
Kirjoituspaja on ollut varsin virkistävä kokemus ja toiminut alkusysäyksenä muiden yhteisöllisten kokoontumisten ideoinnille. Ajatuksissamme on ollut lähitulevaisuudessa järjestää kirjoituspajojen lisäksi laajempi useamman päivän kirjoitusretriitti jossain rauhallisessa miljöössä. Näin pystymme varaamaan kirjoittamiselle pidemmän ajan ja samalla rakentaa kokoontumisesta yhteisen elämyksen uudessa ympäristössä. Toivottavasti näemme mahdollisimman monen laitoksemme henkilökunnan jäsenen kirjoituspajoissa ja –retriiteissä – yhdessä kirjoittamisessa on voimaa!
Kirjoittajat:
Anssi Roiha on vieraiden kielten didaktiikan yliopistonlehtori Turun opettajankoulutuslaitoksella.
Tuike Iiskala on kasvatustieteen yliopistotutkija Turun opettajankoulutuslaitoksella.
Pilvi Heinonen on äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtori Turun opettajankoulutuslaitoksella.
Valokuva on kevään kirjoituspajasta, jolloin koronavarotoimet olivat syksyä tiukemmat.