Kestävän kehityksen yhteistyötä: käsityökasvatusta SPR:n kanssa
Rauman kampuksella käsityönopettajaksi opiskelevat pohtivat maisterivaiheen opintojaksolla Käsityö ja kestävä tulevaisuus, miten he itse opettaisivat peruskoulun 7. luokkalaisille kestävään kehityksen teemoja. Tämän kevään kurssi tarjosi osallistujille myös kiintoisia keskusteluita niin tulevaisuudesta, kestävyydestä kuin käsityönopettamisesta sekä oppilaiden kohtaamisesta peruskoulussa.
Kurssi jatkoi yhteistyöperinnettä Rauman SPR:n Puoti-myymälän kanssa. Puoti ja Wanhat Tawarat kirpputori on Punaisen Ristin Raumanosaston ylläpitämä käytetyn tavaran myymälä, joka ottaa vastaan tavaralahjoituksia. Puoti on jo pitkään tarjonnut opettajankoulutuslaitokselle materiaaleja, joista opiskelijat ovat valmistaneet erilaisia mallitöitä suunnittelemiinsa peruskouluun tarkoitettuihin opintojaksoihin.
Tässä maistiaisina tämän kevään opintojaksolta entisöity penkki. Esimerkkityöksi entisöidyn penkin maalipinta oli halkeillut ja kulunut. Istuinosan ohuelta vaikuttaneen pehmusteen päällyskangas oli kulunut ja likainen.
Työ alkoi poistamalla vanhat maalikerrokset. Niitä oli useita, joten vaihe vei hieman enemmän aikaa. Erilaisten työvälineiden ja työpajojen kokeilujen jälkeen tehokkaimmaksi osoittautui maalipinnan lämmittäminen kuumailmapuhaltimella ja maalin poistaminen puukon/lastan avulla.
Seuraavaksi penkki hiottiin huolellisesti. Ensin hiomakoneella ja vaikeimmat kohdat käsin hiekkapaperilla.
Hiomisen jälkeen levitettiin pohjamaali. Pensseleillä levittämisen sijaan käytettiin ruiskumaalausta, jonka avulla pinnasta saatiin mahdollisimman tasainen ja siisti.
Pohjamaalin annettiin kuivua 16 tuntia, minkä jälkeen penkin pinta hiottiin hienolla hiekkapaperilla. Hiomisen jälkeen penkki ruiskumaalattiin kaksi kertaa Cellon Velvet Aqua -huonekalumaalilla. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen hieman hiottiin mm. muutamia valumia pois.
Istuinosasta poistettiin vanha kangas ja pehmuste. Kankaan valinnassa suosittiin – kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti – käyttötarkoitukseen hyvin soveltuvaa, kulutusta kestävää paksua verhoilukangasta. Kangas leikattiin ja reunat viimeisteltiin saumurilla. Lopuksi kangas kiinnitettiin istuinosaan niittipistoolilla.
Valmis SPR:n Puotiin myytäväksi palaava penkki näyttääkin sitten tältä:
Työn kustannukset olivat reilut 30 €. Vaahtomuovi saatiin Vormulta ilmaiseksi, ja istuinosan kangas ostettiin Rauman Jättirätistä. Suurin kustannuserä oli K-Raudasta ostettu Cellon Velvet Aqua -huonekalumaali.
Tällaisiin entisöintiprojekteihin sopivia tiloja ei toki löydy kaikilta. Ehkä siksikin ensimmäiseksi keskusteluissa esiin nousevat mielikuvat käsityön ja kestävän kehityksen yhteydestä liittyvät usein tekstiilimateriaalien uudelleenkäyttöön, vaatteiden tuunaukseen ja muodistamiseen. Ne lienevätkin sitä yleisintä kestävän kehityksen periaatteiden mukaista käsityöllistä toimintaa: tuttua paitsi tulevaisuudesta huolehtiville nuorille, myös iäkkäämmille 1940-luvun jälkeiseen Suomen jälleenrakennukseen osallistuneille sukupolvillemme.
Vähiten tunnettu näkökulma kestävään kehitykseen on sen sosiaalinen ulottuvuus, joka viittaa mm. syrjäytymisen ehkäisyyn, osallistumismahdollisuuksien tarjoamiseen kaikille, esteettömyyteen, tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen. Suomen Punaisella Ristillä on ollut tärkeä rooli tällä osa-alueella kohta jo 150 vuotta. SPR:n toiminnan kunnioitettavaan laajuuteen voi tutustua tarkemmin heidän omalla sivustollaan ja toimintaan voi liittyä mukaan vapaaehtoisena.
Omalta osaltaan Rauman käsityökasvatuksen väki kiittää lämpimästi SPR:n Puotia ja Puodin myymäläpäällikkö Mika Ylöstä yhteistyöstä.
Tellervo Härkki, Kestävä tulevaisuus käsityössä -opintojakson opettaja yliopistonlehtori
Elias Launonen, Tiia Tikkanen ja Roope Seppänen, penkin entisöineet käsityönkasvatuksen opiskelijat