Digitalisaatio murentaa itsesäätelytaitoja ja oppimistuloksia
Oppimistulosten heikentyminen on hälyttävää. Heikkojen lukijoiden osuus on kolminkertaistunut 2000-luvun alun seitsemästä prosentista 21,4 prosenttiin. Yhä useammat eivät jaksa enää nähdä vaivaa pitkien tekstien lukemiseen. Pojista kaksi kolmesta lukee vain, jos on pakko. Samaan aikaan oppilaiden keskittymiskyky on heikentynyt. Oppitunneista menee yhä enemmän aikaa oppilaiden rauhoitteluun. Päivittäinen aika digilaitteiden parissa on kasvanut. Tutkimustieto tukee runsaan somen käytön ja digipelaamisen yhteyttä niin oppimisen kuin hyvinvoinnin haasteisiin.
Nuorten aivot muovautuvat herkästi. Professori Linnea Karlssonin mukaan ihmisten välinen vuorovaikutus on välttämätöntä aivojen kehitykselle ja oppimiselle. Myös kieli ja kommunikaatio opitaan vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutuksessa tärkeää on muun muassa katsekontakti, vastavuoroiset eleet, ilmeet tai äänenpainot ja niihin liittyen tunnereaktioiden ja motivaation sääntely.
Vuorovaikutusta tarvitaan sekä kognitiivisten, oppimiseen liittyvien taitojen, että tunne-elämän muun muassa itsesäätelyn kehittymiseen. Itsesäätely on sitä, että osaa säädellä omaa keskittymistä, tarkkaavaisuutta, käyttäytymistä, ajattelua ja tunteita eri tilanteissa. Nämä taidot ovat välttämättömiä myös oppimisen kannalta.
Digimaailmassa kasvaneet lapset ja nuoret eivät aina ole saaneet aivojen kehitykselle riittävää määrää tätä välitöntä laadukasta vuorovaikutusta, sillä digilaitteiden parissa vietetty aika vie yhä enemmän tilaa. Digitaaliset alustat eivät myöskään tue toiminnanohjauksen ja itsesäätelyn taitoja, sillä aitoa vuorovaikutusta ei niissä tapahdu. Samalla aivot tottuvat ja sopeutuvat lyhytjännitteiseen työhön, eivätkä enää saa palkintoa hitaasta ja ponnistelua vaativasta, vaikkapa pidemmän tekstin lukemisesta tai koulutehtäviin keskittymisestä. Jos siis lapsen ja nuoren päivittäinen ärsyketulva on yksipuolinen sisältäen liikaa somea tai pelaamista, ei se edistä aivojen itsesäätelyn kehittymistä. Myöskään elämässä tärkeää taitoa stressinsäätelyä ei opi ilman, että sitä harjoittelee aidoissa käytännön tilanteissa. Seurauksena tästä helposti on keskittymisen ongelmat ja järjestyshäiriöt oppitunnilla, jaksamattomuus ponnistella oppimisen ja vaikkapa pidempien tekstien kanssa ja lopulta lukutaidon sekä oppimistulosten heikkeneminen.
Tarvitsemme nopeasti kansalliset suositukset siitä, kuinka pitkä aika päivässä digilaitteella on sopiva lapsen ja nuoren tasapainoiselle kehitykselle ja oppimiselle. Tulee myös kriittisesti pohtia ja arvioida sitä mihin digitaaliset oppimateriaalit sopivat ja milloin taas perinteinen oppikirja, vihko ja kynät ovat paras vaihtoehto. Kasvaakseen ja kehittyäkseen tasapainoiseksi ihmiseksi lapsi ja nuori tarvitsee riittävästi aitoa vuorovaikutusta omien vanhempien, muiden samanikäisten ja opettajien kanssa. Digilaite ei sitä voi koskaan täysin korvata. Tämä edellyttää myös aikuisilta aitoa läsnäoloa pois puhelimilta.
Kirjoittaja on Eeva-Johanna Eloranta, kansanedustaja, sd, sivistysvaliokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen, opetushallituksen johtokunnan varapuheenjohtaja sekä Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan neuvottelukunnan varapuheenjohtaja.
Pääkuva: Andrey K / Unsplash