Kevään kukkaloistoa Raumalla – Flipped learning taitopedagogiikassa

Seminaarin puutarha, Suomen ainoa vielä toiminnassa oleva opettajankoulutukseen liitetty puutarha, on merkittävä kulttuuriperintökohde. Ainutlaatuinen puutarha mainittiin ensimmäisen kerran Rauman seminaarin opetussuunnitelmassa vuonna 1912. Puutarha on olennainen osa Rauman kampuksen elämää: sitä käyttävät aktiivisesti niin opettajaopiskelijat, Rauman normaalikoulun oppilaat ja Pikkunorssin lapset kuin Rauman kaupungin koulujen oppilaat. Alueella, jossa opiskelee ja työskentelee lähes 1500 henkilöä, puutarha on suosittu opiskelu- ja rentoutumisympäristö. Opiskelijoille Rauman Seminaarin puutarha tulee tutuksi opiskelijoille useiden kurssienkautta. Tällä kertaa puutarhurit Marketta Kortelahti ja Riina-Maria Metsälahti inspiroivat käsityönopettajaksi opiskelevia lankatekniikoiden opiskeluun esittelemällä kasvien muotoja ja värejä kasvihuoneessa.

Käsityössä taitopedagogiikan yleinen haaste on kursseille osallistuvien erilaiset lähtötasot ja hienomotoriset valmiudet. Nykyiset opinnot tutustuttavat opiskelijat niin virkkaukseen ja puuntyöstöön kuin ompeluun ja hitsaukseenkin. Näin ollen taitavatkin tekijät kohtaavat käsityönopettajaksi opiskellessaan hyvin erilaisia materiaaleja ja työstötekniikoita – ja melko varmasti jokaisen kohdalle osuu itselle vieraampia.

Tämä uuden opettelun eteenjoutumisen kokemus on hyödyllinen – ja suorastaan tarpeellinen – tuleville opettajille. Se muistuttaa mieleen hienomotorisen taidon oppimisen vaativan uusien otteiden ja liikeratojen harjoittelua joskus puuduttavaltakin tuntuvan toiston kautta. Uusien materiaalien kautta avautuu myös uutta ymmärrystä siitä, miltä laadukas työnjälki eri tekniikoissa ja materiaaleissa näyttää ja tuntuu. Omakohtaiset kokemukset motoriikan kehittymisestä ja haasteiden selättämisestä tuovat onnistumisen iloa. Harjoittelun myötä – vähitellen ja ajan kanssa – työskentely kehittyy tekniikan hallinnaksi ja taidon automatisoitumiseksi. Oikoteitä ei ole, mutta harjaantuneisuus käden käyttöön yhdessä kärsivällisyyden kanssa toki tasoittaa opintietä.

Toisen opintovuoden kevääseen sijoittuva lankateknologoiden kurssi on tästä erinomainen esimerkki. Osa opiskelijoista on kilisyttänyt neulepuikkoja päivittäin jo pitkään, kun osa tarttuu nyt virkkuukoukkuun toista kertaa elämässään (se ensimmäinen kerta on ollut vuotta aiemmin käsityönopettajan perusopinnoissa).

Miten näistä lähtökohdista rakennetaan kaikkia motivoiva, kaikkien opiskelijoiden taitoja eteenpäin kehittävä ja hauska kurssi?

Menossa on nyt toinen vuosi, jolloin kurssilla puutarhaa yhdistetään käänteisen oppimisen (eng. Flipped learning) periaatteisiin. Flippaamisessa opiskelijat asettavat itselleen sopivan tasoiset ja motivoivat oppimistavoitteet sekä paneutuvat tekniikoihin aluksi itsenäisesti, kukin kykyjensä mukaan. Tällöin kontaktiopetukseen vapautuu aikaa käsitellä avoimeksi jääneitä kysymyksiä ja jakaa keinoja yleisten haasteiden taklaamiseen. Konktaktissa opettajalle muodostuu kuva opiskelijoiden kiinnostuksen kohteista ja osaamisesta, ja keskusteluissa varmistuu kullekin sopiva oppimistavoitteiden taso. Myös ohjaustavat vaihtelevat opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Edistyneemmät pääsevät etenemään omaan tahtiinsa esimerkiksi nettimateriaaleja hyödyntäen, samalla kun enemmän tukea tarvitsevia voidaan tukea yksityiskohtiin menevillä tekniikkademoilla ja kädestä pitäen.

Keskeiset periaatteet ovat, että ketään ei jätetä yksin ja jokainen oppii jotain uutta jokaisesta harjoituksesta. Oleellisinta ei ole täydellisten tuotteiden valmistaminen vaan se, että on haastanut itsensä yrittämään ja oppimaan – ei kuitenkaan opettajan painostamana vaan itselleen sopivalla tasolla. Samalla tämä harjoitusten ja osaamisten kirjo havainnollistaa tuleville opettajille eriyttämisen tarpeita, mahdollisuuksia ja keinoja – siis tarjoaa tarpeellista osaamista perusopetukseen.

Ensimmäisenä harjoitustehtävänään opiskelijat suunnittelivat ja toteuttavat kasvin virkaten ja neuloen. Tälle (ja kaikille muillekin) harjoituksille oli määritelty reunaehdot sekä minimitaso, jotka kuitenkin jättivät runsaasti valinnanvaraa toteutuksen laajuudelle ja haastavuudelle.

Inspiraatiota kasviin haettiin Seminaarin puutarhalta, netistä ja ohjekirjoista. Kasvien muodot saivat inspiraation puutarhan kasveista, mutta työskentelyn edetessä niihin mahdollisesti lisättiin uusia yksityiskohtia ja muunnelmia. Siinä sivussa kaikki saivat harjoitusta virkkauksen ja neulonnan perussilmukoista, kavennuksista ja lisäyksistä. Opettajat kannustivat uusien työtapojen ja rakenteiden kokeilemiseen, mihin kolmiulotteisen kasvin lehtien, kukkien, varsien, ruukun ja ruukun ”mullan” valmistustapojen ideointi antoi runsaasti mahdollisuuksia. Tehtävän outous tuotti runsaasti erilaisia muotoja, taidokkaita ja nokkelia ratkaisuja – sekä hauskoja kontaktitunteja. Kasvien valmistuttua ne on asetettu näytteille joko puutarhalle tai kampuksen muihin tiloihin, tarjoten ohikulkijoille mahdollisuuden ihmetellä lankateknologioiden mahdollisuuksia.

Kirjoittajina yliopistonlehtorit Marja-Leena Rönkkö ja Tellervo Härkki. He kiittävät paitsi kurssille osallistuneita opiskelijoita, myös kurssin tutoropettajina toimineita maisterivaiheen opiskelijoita.

Vuoden 2023 flippauksesta on julkaistu kaksi tieteellistä artikkelia yhteistyössä Helsingin yliopiston vastaavaa kurssia opettavan lehtorin Anna Kouhian kanssa. Vuoden 2024 kurssista on artikkeli valmistelussa ja nimenomaisesti kasvitehtävään keskittyvä artikkeli suunnitteilla.

Lisätietoa lankateknologioiden flipped learning -toteutuksista Rauman kampuksella ja linkit avoimesti saatavilla oleviin artikkeleihin:

Härkki, T., Kouhia, A., Koskela, T., & Rönkkö, M.-L. (2023). Flipped learning for novices and advanced yarn-crafters in higher education. Pedagogy in the North, 30(2), 101-119.

Kouhia, A., & Härkki, T. (2023). Advanced student motivation in craft teacher education: Learning new yarn crafts at university study courses. FormAkademisk, 16(4).

Kuvat: Marja-Leena Rönkkö ja Timo Tolmunen