Vuoden 2025 alumni nosti juhlapuheessaan esiin kuuntelemisen voiman ja arvojen merkityksen

Kasvatustieteiden tiedekunta valitsee vuosittain vuoden alumnin. Vuonna 2025 vuoden alumniksi valittiin rehtori Pasi Björk, joka piti puheen tiedekunnan publiikissa 6. kesäkuuta 2025.

Arvon yliopiston vararehtori, tiedekunnan varadekaani ja muu yliopiston henkilökunta, hyvät valmistuvat opiskelijat sekä tukijoukot. Dear graduates, friends and families.

Olen kiitollinen saatuani tämän kunnian päästä puhumaan teille, hyvät valmistuvat, kiitollinen saadessani olla mukana tässä arvokkaassa päivässä ja tilaisuudessa.

Olen itse valmistunut täältä Turun yliopistosta, kasvatustieteiden tiedekunnasta, keväällä 2014. Valmistuin luokanopettajalinjalta, samalla suorittaen erilliset erityisopettajan opinnot. Olen toiminut Salossa yläkoulun erityisluokanopettajan virassa valmistumisesta alkaen, kunnes joulukuussa 2019 aloitin yhtenäiskoulun rehtorin virassa.

Tiet ovat kuitenkin johtaneet Turun yliopistolle useaan otteeseen myös valmistumisen jälkeen: ensin digitaalisten oppimisympäristöjen erikoistumiskoulutukseen, sitten pariin kertaan vierailevaksi panelistiksi samaiseen koulutusohjelmaan. Yliopistoyhteistyötä tehdään muun muassa Oppiva Salo -kehittämisohjelman myötä sekä oppimisanalytiikan tutkimusinstituutin kanssa pilotointityössä, josta erityisesti tietojohtamistyö on ollut mieleeni.

Valmistuville voin lämpimästi suositella yhteyksien säilyttämistä yliopiston suuntaan. Ilman yliopistoyhteistyötä en olisi päässyt mukaan Open Schools for Open Societies -projektiin, joka lopulta vei minut ja kollegani puhumaan Ranskan Touluseen European Open Schooling Eventiin Suomen edustajana.

Dear international graduates: thank you for being part of this community. Your perspectives, experiences, and presence have enriched our faculty. We hope Finland has become, at least in some way, a home for you.

Valmistuminen kasvatustieteellisestä tiedekunnasta ei ole vain tutkinnon suorittamista. Se on osoitus siitä, että olette sitoutuneet ymmärtämään, miten ihminen oppii, kasvaa ja kehittyy – ja miten voimme luoda oikeudenmukaisempaa, kestävämpää ja inhimillisempää maailmaa kasvatuksen keinoin. It has been said: ”Education does not change the world. Education changes people. People change the world.” Jokainen oppitunti, jokainen hetki lapsen tai aikuisen rinnalla voi olla muutosvoima. Ei ehkä heti näkyvä, mutta joskus vuosien päästä se itää – ja se juuri tekee kasvatuksesta elintärkeää.

Ehkä teistä tulee perusopetuksen- tai varhaiskasvatuksen opettajia, ehkä tulevia tutkijoita tai koulutuksen kehittäjiä. Olipa tuleva suuntanne mikä tahansa, yksi asia yhdistää teitä kaikkia: olette valinneet alan, jossa toisesta ihmisestä välittäminen ei ole vain arvo – se on myös työ. Korostan vielä, toisesta ihmisestä välittäminen on työtänne.

Kasvatus ei ole nopeiden tulosten ala. Se ei anna pikavoittoja, mutta kasvatustiede rakentaa tulevaisuutta tavalla, jota mikään muu ala ei tee. Annan tästä muutaman käytännön esimerkin: yksi lämmin katse voi rohkaista ujon lapsen puhumaan. Yksi kannustava palaute voi saada epävarman uskomaan itseensä. Yksi reilu opettaja voi antaa mallin siitä, mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa. Teistä tulee näitä arvokkaita aikuisia.

Tulevaisuus on epävarma – mutta niin sen kuuluukin olla

Kun katsotte eteenpäin, teitä voi odottaa vakituinen työpaikka – tai ehkä pätkätyöt. Mahdollisesti jatko-opinnot, muutto toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Tai ehkä hetki lepoa ja hengittämistä ennen seuraavaa askelta.

Mutta yksi asia on varma: maailma tarvitsee teitä. Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka osaavat kuunnella.
Ihmisiä, jotka haluavat ymmärtää toista. Ihmisiä, jotka uskovat, että jokaisella on oikeus oppia ja kasvaa. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, että kaikki eivät mahdu samaan muottiin. Ihmisiä, jotka haluavat löytää yksilöllisiä oppimispolkuja yhdessä oppilaiden kanssa. Ihmisiä, jotka uskaltavat käyttää ääntään heikomman puolesta.  

Tätä ääntä tarvitaan juuri nyt yhteiskunnassa. Sivistys on suurin toimiala kunnissa sote-uudistuksen jälkeen. Toivon mahdollisimman monen lähtevän mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kasvatustieteilijöinä meillä on ainutlaatuinen ymmärrys siitä, miten sivistys, oppiminen ja hyvinvointi rakentuvat – ja miten ne voivat myös murentua, jos niitä ei vaalita. Siksi meillä on paitsi mahdollisuus, myös vastuu tuoda äänemme kuuluviin yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Sivistykseen panostaminen on aina panostamista yhteiskunnan tulevaisuuteen. Se on konkreettinen keino vähentää eriarvoisuutta ja rakentaa kestävämpää, oikeudenmukaisempaa maailmaa. Olipa kyse kunnallispolitiikasta, asiantuntijatyöstä tai aktiivisesta kansalaisuudesta – meidän näkemyksillämme on merkitystä – ja juuri nyt niitä tarvitaan.

Kasvatustieteilijä on arvokasvattaja

Kasvatus ei ole pelkkä ammatti. Se on arvojen kuljettamista sukupolvelta toiselle. Se on sanaton lupaus: minä näen sinut; sinä olet arvokas, sinulla on merkitystä. Teistä tulee niitä, jotka huomaavat lapsen, eivätkä katso ohi. Teistä tulee niitä, jotka huomaavat nuoren, joka ei sano sanaakaan, mutta jonka silmissä näkyy pyyntö: ”älä jätä”. Teistä tulee niitä, jotka huomaavat aikuisen, joka uskaltaa vihdoin sanoa: ”minä en osaa – mutta haluan oppia”.

Te olette nyt niitä, jotka lähtevät kulkemaan muiden rinnalla. Kysyen, kuunnellen ja tukien. Antaen tilaa, kun on sen aika, ja rajoja silloin, kun niitä tarvitaan.

Hyvät kasvatustieteilijät, elämme ajassa, jossa arvot eivät ole itsestään selviä. Arvokasvattajana uskallat vastustaa tarkoituksellista yksinkertaistamista ja mustavalkoista vastakkainasettelua, jota tapahtuu jopa omassa viitekehyksessämme. Esimerkiksi uskallat sanoa, että inkluusio on tavoiteltava asia ja opettajuuden tulee tukea inklusiivista yhteiskuntaa, jonka ytimessä on kaikkien lasten oikeus osallisuuteen ja yhteisöön kuulumiseen.  Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisit sitä mieltä, että absoluuttisena totuutena lapsen oikeus olisi aina inklusiivinen luokka.

Toisena esimerkkinä toimii positiivisen pedagogia. Oppilaan vahvuuksien tunnistaminen, hyvinvoinnin tukeminen ja merkityksellisyyden tunteen lisääminen ovat arvokkaita ja perusteltuja periaatteita. Kun näitä tavoitteita nostetaan esiin, saatetaan toisinaan kuulla vastalause: ”Entä kurinpito? Entä rajat?” Ikään kuin positiivinen pedagogiikka sulkisi pois ohjaamisen, jämäkkyyden tai selkeät säännöt. Todellisuudessa molemmat voivat, ja niiden tulee, elää rinnakkain: rajat luovat turvallisuutta, mutta ne voidaan asettaa myötätuntoisesti ja rakentavasti. Kyse ei ole siitä, valitaanko myönteisyys vai rajat – vaan siitä, miten ne toteutetaan yhdessä, toisiaan vahvistaen.

Näissä esimerkeissä korostuu yksi ydintehtävistämme: kieltäytyä yksinkertaistamasta moniulotteisia ilmiöitä. Meidän tehtävämme ei ole vain ratkaista kasvatuksen kysymyksiä, vaan myös vaalia sitä tilaa, jossa monimutkaisuus saa näkyä ja jossa erilaiset näkökulmat voivat olla samanaikaisesti totta.

Oma hyvinvointi

Kasvattajan sydän on usein auki kaikelle – ja juuri siksi se voi väsyä. Te tulette kohtaamaan tilanteita, jotka jäävät yöksi mieleen. Katseita, joita ette voi unohtaa. Tarinoita, joita ei voi kertoa eteenpäin – mutta joita kantaa mukanaan.

Siksi pyydän teitä: älkää unohtako itseänne – ei ole sankaruutta uupua hiljaa. Ei ole heikkoutta sanoa: ”nyt riittää”. Oman hyvinvoinnin vaaliminen ei ole itsekkyyttä – se on vastuuta siitä, että jaksaa kantaa myös muita.

Pysähtykää ja ottakaa aikaa palautua. Ympäröikää itsenne ihmisillä, jotka eivät kysy mitä suorititte, vaan mitä kuuluu. Kasvatus on maraton, ei sprintti. Kukaan ei jaksa yksin.

Vaikka halusin muistuttaa omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta, haluan korostaa, että tämä työ on antoisaa, täynnä iloa ja energiaa antava. Saamme olla koko ajan etulinjassa seuraamassa ihmisten kasvua, oppimisen riemua ja maailman muutosta.

On tärkeää kehittää omaa resilienssiä ja löytää keinot siihen. Eräs kouluni opettaja puhuu vahvasta vapaa-ajasta, mitä se sitten kullekin tarkoittaa. Opiskellessani minulle vahvaa vapaa-aikaa edusti täällä esiintyvän Opena-kuoron riveissä laulaminen. Vinkkinä kerrottakoon, että Opena sai minun aikanani nauttia publiikista jäljelle jääneet skumppa-pullot. Tämän päivän skumppapolitiikasta en tiedä.

Loppusanat

Dear graduates, faculty members, friends and families. Today is a day to celebrate not only your academic achievements, but also your determination, growth, and the journey you have taken to get here.

You have earned your place in this moment through countless hours of studying, reading, writing, researching, teaching — and yes, sometimes simply surviving. Today, we salute you. Well done — you made it!

Hyvät kasvatustieteiden tiedekunnasta valmistuneet, arvoisat läheiset, opettajat ja yliopiston henkilökunta!

Tämä hetki on juhla paitsi teille, jotka olette saaneet tutkintonne valmiiksi, myös niille, jotka ovat kulkeneet rinnalla: ystäville, perheille, opettajille, ohjaajille ja opiskelukavereille, jotka ovat kuunnelleet, tukeneet ja kannustaneet.

Tänään on se päivä, jolloin ei tarvitse miettiä esseiden lähdeviittauksia tai opintopisteiden kertymistä. Tänään saatte katsoa itseänne peiliin ja sanoa: ”Minä tein sen.”

Lämpimät onnittelut, congratulations!

Kiitos.

Kirjoittajana Pasi Björk, Uskelan yhtenäiskoulun rehtori ja Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan vuoden alumni 2025

Kuva: Antti Tarponen / Turun yliopisto