Tiedekunnassamme aloitettiin vuoden 2025 alussa prosessi, jota nimitämme jatkuvaksi opetussuunnitelmatyöksi. Toiveena on, että jo ennen yliopiston johtamaa ops-prosessia aloitamme isompien linjausten, muutostarpeiden ja uudistusten suunnittelun.

Tavoitteena on varata aikaa yhteiselle pedagogiselle keskustelulle, sillä tutkimusten mukaan (esim. Virtanen, ym. 2025) yhdeksi merkittäväksi stressitekijäksi korkeakouluopettajien työhyvinvoinnissa on tunnistettu keskustelumahdollisuuksien puute pedagogisissa asioissa. On tärkeää, että kollegoilla on tukea toisistaan opetuksellisissa kysymyksissä, mutta myös, että johdon suunnalta tarjotaan tukea (esim. pedagogiset koulutukset) ja mahdollisuuksia yhteisiin keskusteluihin.

Irrallisten palasten sijaan yhtenäinen kokonaisuus

Jatkuva ops-prosessi alkoi keväällä tiedekuntapäivässä. Silloin pohdittiin, miten koulutuksen ja oppimisen isot kysymykset heijastuvat tiedekuntaamme ja miten me voimme tiedekuntana vaikuttaa muutokseen. Näillä kysymyksillä pohjustettiin sekä strategian että opetussuunnitelman tutkimuspohjaista kehittämistä.

Seuraava vaihe käynnistyi tänä syksynä. Kummallakin laitoksella ja molemmilla kampuksilla käytiin yhteiset keskustelut opetussuunnitelman kehittämistoiveista. Näkökulmaa kehittämiseen haettiin opetusmenetelmien kautta.

Keskusteluissa tunnuttiin olevan yhtä mieltä siitä, että jokaisen koulutuksen opetussuunnitelman tulisi näyttäytyä opiskelijalle yhtenäisenä kokonaisuutena, eikä pirstaleisena kokoelmana erillisiä opintojaksoja. Se edellyttää opetushenkilökunnan sujuvaa keskinäistä kommunikointia, tietoisuutta kollegojen opetuksen sisällöistä sekä valmiutta yhteissuunnitteluun. Yhteisopettajuutta toivottiin lisää ja se nähtiin voimaannuttavana ja opetuksen laatua nostavana. Opiskelijoiden todettiin kaipaavan joustavuutta ja personoitujakin ratkaisuja, mutta toisaalta erityisesti opiskelun alkupuolella kohtaamiset ja vuorovaikutus nähtiin keskeisiksi asioiksi, jotka opetussuunnitelmassa tulee suunnitella tarkkaan.

Kaiken kaikkiaan laadukasta kohtaamisaikaa opiskelijoiden kanssa toivottiin lisää, jolloin uudet ratkaisut esimerkiksi massakurssien toteutuksessa nähtiin tärkeäksi. Erilaiset lukupiirit, keskustelevat yhteistyökurssit, paritentit, monimediaisuus, vierailut, kokemuksellisuus ja case-oppimismenetelmät koettiin opiskelijoita ja opettajiakin innostaviksi. Itseohjautuvuuden taitojen oppiminen nähtiin keskeisenä niin opiskelijoilla kuin opettajillakin. Näiden taitojen toivottiin johtavan myös jatkuvan oppimisen taitoihin.

Muutos haastaa ja kutsuu kehittämään

Osaamisemme arvostus ja aiemmin kehitetyn arvon näkeminen ovat keskeinen lähtökohta, jolle on hyvä rakentaa tulevaa. Rehtoraatilta on tullut viestiä siitä, että opetuksen tuntimääriä ja toteutusmuotoja tulee tarkastella. Henkilökunnan suunnasta on myös tullut viestejä vähäisestä tutkimusajasta ja opetuksen suuresta määrästä. Opiskelijamme ovat palautteissaan viestineet opintojen kuormittavuudesta ja päällekkäisyyksistä. Nämä tulevat olemaan ops-työssä keskeisiä kysymyksiä.

Lisäksi muutokset työehtosopimuksissa muokkaavat aiempia opetukseen kytkettyjä reunaehtoja. Esimerkiksi uusi tapa määritellä opetukseen käytettävää aikaa ohjaa meitä tarkastelemaan opetusta vanhaa kontaktituntia laajemmassa merkityksessä. Tiedekuntamme ja laitoksemme ovat monin tavoin uuden edessä. On tärkeää tunnistaa muutoksen kipupisteet ja hakea keskusteluissa avaimia monien tässä ajassa kiteytyvien haasteiden ratkaisemiseen.

Jatkuvan ops-työn tukena on Howspace-ympäristö, joka on toiminut keskustelufoorumin pohjana ja jossa voi palata aiempiin keskusteluihin ja nähdä jatkuvan ops-prosessin vaiheet. Varsinainen opetussuunnitelmatyö kokoaa yhteen tiedekunnan kaikki toimijat. Mukana ovat laitosten ja normaalikoulujen henkilöstö sekä opiskelijat. Ehkä aiempaakin vahvemmin meidän tulisi kutsua mukaan myös yhteistyötahoja yliopistomme ulkopuolelta. Opetussuunnitelmamme tulee heijastella yhteiskuntamme tarpeita ennakoiden niitä ja myös vaikuttaen tulevaisuuden kehitykseen.

Kirjoittajina kasvatustieteiden tiedekunnan koulutuksen varadekaani Mari Murtonen, opettajankoulutuslaitoksen koulutuksen varajohtaja Teija Koskela, kasvatustieteiden laitoksen koulutuksen varajohtaja Nina Haltia ja kasvatustieteiden tiedekunnan opintopäällikkö Mari Broberg

Lähde: Virtanen, V., Hailikari, T., Murtonen, M., Parpala, A., & Postareff, L. (2025). What challenges higher education teachers’ teaching-related wellbeing? Teacher Development, 1–19.

Kuva: Suvi Harvisalo