Rauman Seminaarin puutarhassa toteutettiin taidelähtöinen työpaja viikonlopun aikana syksyllä 2022. Työpajan tavoitteena oli taidelähtöisen työskentelyn kautta herätellä ja kuvata omia aikaisempia luontokokemuksia KeKä (Kertomukset ja Käsityö) -mallin mukaisen toiminnan kautta.
Kuvio 1. KeKä-malli
Työpaja koostui KeKä-mallin mukaisesti useasta erilaisesta ilmaisun muodosta, joista ensimmäisenä oli TaM Rauha Harttin ohjaama Dance’n’Paint-menetelmää soveltava työskentely. Työskentelyssä yhdistettiin tanssia ja kuvallista ilmaisua musiikin inspiroidessa omenapuiden katveessa. Kuvallisena tuotoksena syntyi A0-paperille akryylivärein maalattu teos, joka esiteltiin ja tulkittiin muulle ryhmälle puutarhan sisätiloissa maalaussession jälkeen: osa maalauksista kuvasi tunnelmia Seminaarin puutarhassa, osa sukelsi lapsuuden luontokokemuksiin saakka.
Kuva 1. Dance’n’Paint-paja (Kuva: Marja-Leena Rönkkö)
Dance’n’Paint-työpajaa jatkettiin sanataiteellisella työskentelyllä, jossa ensin rakennettiin kuvaa ja tekstiä yhdistelevä luontomuistojen virta. Luontomuistojen virrassa aikaisemmat luontokokemukset aseteltiin intuitiivisesti aikajanalle. Syntyneestä aikajanasta valittiin itseä koskettava muisto, jota syvennettiin luonnostelevalla kirjoittamisella ja jonka pohjalta koottiin vapaamuotoinen ja –mittainen runo.
Kuva 2. Runon synty (Kuva: Juli-Anna Aerila)
Työpaja jatkui seuraavana päivänä. Päivän aluksi tutustuttiin TaM Elina Savolaisen johdolla kuosiraporttien laatimiseen ja hänen kehittämäänsä menetelmään: “Piirrä omat kuosisi”. Kuosisuunnittelun lähtökohtana olivat edellisen päivän työpajoissa syntyneet maalaukset sekä runo, joita sai vapaasti käyttää oman luontomuiston siirtämiseksi kankaalle. Materiaaleja ja muistoja sai työstää eteenpäin tai ne saivat jäädä edellisenä päivänä saamaansa muotoon.
Kuva 3. Kuosin hahmottelua (Kuva: Marja-Leena Rönkkö)
Kuosisuunnittelun aikana Dance’n’Paint-maalauksia kopioitiin väritulosteiksi, runoja luettiin ja muistoja reflektoitiin. Näin kokemusta kuvaavat taidepohjaiset tuotokset kiteyttivät muistot kuosiraporttiin: osalla maalaus muuntui suoraan kuosiksi, osa leikkasi maalausta kuosiin sopivaan muotoon ja osa liitti runon verbaalisia muistoja kuosiinsa. Työpajan vetäjä Elina Savolainen auttoi vielä kuosin viimeistelyssä yksittäin etäohjauksen aikana.
Kuva 4. Valmis kuosi (Kuva: Jatta Kurppa)
Kuosisuunnittelun aikana osallistujille alkoi syntyä visioita siitä, millaisen asusteen tai vaatteen muotoon oma luontomuisto haluttiin siirtää. Kuosille valittiin materiaali oman vaatteen tai asusteen käyttötarkoituksen mukaan, ja kuosit lähetettiin tekstiilipainoon. Kankaat saapuivat parin viikon päästä, ja seuraavaksi päästiin piirtämään kaavat, sovittamaan, ompelemaan sekä viimeistelemään. Jokainen osallistuja toteutti oman visionsa mukaisen asusteen: syntyi ajatuksia kesämökin oloasusta, kylpytakista, juhlamekosta ja kesäisen keveästä kietaisumekosta.
Projektin päätteeksi osallistujat kuvattiin puutarhassa talvisissa maisemissa. Näin työpaja päättyi sinne, mistä se oli alkanutkin: luonnosta. Kahdessa kuukaudessa niin muisto kuin luontokin olivat muuttuneet: muisto oli siirtynyt mukana kulkevaksi asuksi ja luonto oli saanut ylleen talvisen asun.
Kuva 5. Läsnäolon valokuvaus konkretisoi kokemuksen omenapuiden alla (kuva: Essi Miettinen)
Kokonaisuudessaan eheyttävä projekti oli osallistujille koskettava. Se nosti esille kokemuksia ja muistoja menneestä samalla tuoden esille sitä, mikä merkitys aikaisemmilla luontomuistoilla ja luonnon tarjoamilla kokemuksilla on meille ja kuinka luontokokemukset kietoutuvat kaikkiin elämän tapahtumiimme. Osallistuja totesivatkin, että työpajan kytkeytyminen Seminaarin puutarhaan korostaa kaupunkiviheralueiden, ja erityisesti Seminaarin puutarhan, merkitystä yksilöiden hyvinvointiin ja luontoympäristön arvostamiseen. Voidaan myös todeta, että luontoherkkyyden herättäminen ja aikaisempien luontokokemusten tunnistaminen on osa ekososiaalista kasvatusta ja taidelähtöinen toiminta nostaa esille ympäristön merkityksen henkilökohtaisen kokemisen avulla.
Artikkelin ovat kirjoittaneet Turun yliopiston opettajankoulutuksen Rauman kampukselta dosentti, professori Marja-Leena Rönkkö ja dosentti, yliopistonlehtori Juli-Anna Aerila.