Työelämäprofessorina lasten ja nuorten osallisuutta vahvistamassa

Tehtävässäni Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan ensimmäisenä työelämäprofessorina, keskiössä on ollut lasten ja nuorten oppimisen ja osallisuuden vahvistaminen. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että olen pyrkinyt edistämään yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja tukenut tiedekunnan henkilökunnan ja opiskelijoiden ymmärrystä niistä kansallisista asiakirjoista ja uudistuksista, jotka ohjaavat opetusta, kasvatusta ja opiskeluhuoltoa. Samalla olen pyrkinyt vahvistamaan tutkimustiedon roolia osana päätöksentekoa ja kehittämistyötä. Työni linkittyy tiiviisti myös laajempiin verkostoihin ja hankkeisiin, kuten työelämäprofessuuria rahoittavaan Right to Belong -tutkimuskonsortioon, Educa – koulutuksen tulevaisuus -lippulaivaan, Osallistujien Suomi –ohjelmaan sekä Educa-doc-tohtorinkoulutuspilottiin.

Työelämäprofessorin työaika on kohdallani vain viidesosa kokonaistyöajasta, mikä tekee tehtävästä luonteeltaan erilaisen kuin perinteisestä ”virka”työstä. Työ ei jakaudu tasaisesti viikoille, vaan painottuu jaksoihin, jolloin tapahtuu enemmän – esimerkiksi hankkeisiin, kirjoitusprosesseihin tai vierailuihin ja seminaareihin liittyen. Tämä tekee työstä myös hyvin monimuotoista ja mielenkiintoista.

Käytännössä tehtäväni on koostunut monentyyppisistä kokonaisuuksista. Olen esimerkiksi ollut mukana kirjoittamassa yhteisartikkelia ensi syksynä julkaistavaan kirjaan ” Miksi kadotimme yhteyden toisiin?” (toim. Niina Junttila ja Emil Salovuori), pitänyt etä- ja lähiluentoja mm. johtamisesta, erityispedagogiikasta ja varhaiskasvatuksesta sekä osallistunut tutkimuskonsortioiden toimintaan. Myös kansainvälinen ulottuvuus on ollut osa tätä työtä: olen käynyt luennoimassa Japanissa opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnista sekä osallistunut Norjassa konferenssiin, jossa käsiteltiin johtamista ja järjestäjävastuuta varhaiskasvatuksessa ja koulussa.

Työhöni on kuulunut myös kehittämistyö ja uusien avausten tekeminen. Olen esimerkiksi käynnistänyt eOppiva-alustalle koulutuksen työyhteisössä tapahtuvasta ostrakismista, aiheesta, joka koskettaa monia työyhteisöjä mutta jää usein näkymättömäksi. Lisäksi syksyllä on tulossa podcasteja Turun yliopiston EDutu-podcastiin, mikä on yksi tapa tuoda ajankohtaisia teemoja laajempaan keskusteluun. Olen myös mukana Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan neuvottelukunnassa, mikä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa tiedekunnan toimintaan ja pitää yhteyttä yliopiston suuntaan.

Tämä työ on painottunut vahvasti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kyse on pitkälti siitä, että eri näkökulmia tuodaan yhteen: tutkimustietoa päätöksenteon tueksi, käytännön havaintoja tutkimuksen keskusteluihin ja ajankohtaisia ilmiöitä koulutuksen kehittämisen keskiöön.

Samalla näen myös vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia. Haluaisin vahvemmin päästä mukaan opettajankoulutuksen kehittämiseen ja kuulla suoraan opettajankouluttajien kokemuksia opiskelijoiden arjesta.

Työelämäprofessorin roolia voisi kuvata jatkuvaksi liikkeeksi erilaisten rajapintojen välillä. Se on työtä, jossa ei pelkästään siirretä tietoa paikasta toiseen, vaan rakennetaan ymmärrystä, avataan keskustelua ja pyritään vaikuttamaan siihen, miten asioita nähdään ja kehitetään. Omalla kohdallani se on tarkoittanut ennen kaikkea mahdollisuutta yhdistää eri maailmoja ja osallistua aktiivisesti tutkimuksen ja koulutuksen kehittämiseen.

Kirjoittanut Pia Kola-Torvinen, opetusneuvos ja Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan työelämäprofessori

Kuva: Pia Kola-Torvinen. Kuva kouluruokailusta Japanista Mitaka City Minamiura Elementary Schoolista. Kuvassa Pia Kola-Torvinen, Sinéad McBrearty ja Midori Ueda.