Voisiko wasgij-palapelissä ja ops-työssä olla jotakin samaa?

Tapasin tutun yliopistonlehtorin kampuksella. Kun kyselin kuulumisia, hän vastasi, että onneksi juuri nyt on hiukan vähemmän opetusta, kun opetussuunnitelmatyö on kiivaimmillaan. Tuttavani mielestä ops-työ on koukuttavaa ja pedagogista ajatustyötä vaativaa. Totesimme yhdessä, että kenties siinä on jotakin samaa kuin wasgij-palapeleissä. Mysteeripalapelien kannen kuva antaa vihjeen siitä, minkälainen kuva palapelistä muodostuu ja mitä elementtejä kuvassa on. Oikea kuva ratkeaa ajan myötä tekijän palapelipöydällä. Opetussuunnitelmatyöskentelyssä rakennetaan opintojakson kokonaisuus etukäteen, mutta se minkälaisena opintojakso tulee eletyksi ja koetuksi opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutuksessa onkin paljon enemmän. Silti etukäteiskuva on tärkeä. Se antaa suunnan ja ohjaa eteenpäin.

Tuttavani mainitsema pedagogista ajatustyötä vaativa prosessi on ns. linjakkaan opetuksen prosessi. Siinä opetusta suunnitteleva henkilö lähtee miettimään, mitä oppijan on hänen opintojaksollaan tarkoitus oppia. Mitkä ovat ne tiedot, taidot, asenteet, jotka juuri hänen opintojaksollaan on, osana alempaa tai ylempää tutkintoa, käytävä opiskelijoiden kanssa läpi? Mitä opiskelija siis osaa tämän opintojakson käytyään? Kyse on osaamistavoitteiden asettamisesta.

Sen jälkeen, kun osaamistavoitteet on listattu (mielellään 4-8 tavoitetta per opintojakso), on siirryttävä ajattelemaan, miten aiotut asiat toteutetaan parhaiten opiskelijan ja opettajan vuorovaikutuksessa. Mitkä ovat siis opintojakson opetus- ja opiskelumuodot? Mahdollisuuksia on todella monia lähiopetuksesta erilaisiin flipped classroom-toteutuksiin, harjoituslabroista simulaatio-opetukseen sekä tietysti seminaareja, kirjatenttejä, väittelyjä, oppimispäiväkirjoja, kirjallisia tehtäviä wiki-alustalla tai perinteisesti ja mitä kaikkea muuta sitä onkaan. Oma miettimisensä on siinäkin, missä opetuksen toteuttaa: kampuksella, etänä vai kampuksella ja etänä. Ja sekin on mietittävä, miten huomioidaan erilaiset oppijat. Ja se myös tallennetaanko opetus ja miten mahdollisesti tekoäly omalla opintojaksolla näyttäytyy. Opetusmenetelmien moninaisuus on hyväksi. Vaihtelevat opetusmenetelmät tekevät opetuksesta opiskelijoille kiinnostavamman ja tukevat eri tavalla oppivia.

Linjakkuuden viimeiset huomioitavat asiat ovat arviointi ja opiskelun ilmapiiri. Siinä kohtaa, kun opettaja listaa osaamistavoitteita, hänen on oikeastaan samalla mietittävä, miten hän tulee listaamiaan asioita eli opiskelijoiden osaamista arvioimaan. Sitäkin täytyy miettiä, mistä opiskelija tietää ja tunnistaa, mitä hän on opintojaksolla oppinut? Ja minkälaisen palautteen opettaja antaa opiskelijalle hänen oppimistaan asioista opintojakson jälkeen? Ja mistä opiskelija tietää saaneensa palautetta?

Arviointi on oppimisen arvottamista, arvostelun antamista. Arviointiasteikkoina voidaan käyttää numeroa 1-5 tai hyväksytty / hylätty merkintöjä. Arviointi voi kohdistua osaamisen lopputulokseen tai se voi syntyä osana oppimisprosessia. Variaatioita on tässäkin asiassa paljon. Arvioidessaan opettaja käyttää valtaa, joka on osa opettajan työtä. Arvioinnin pitää olla etukäteen mietittyä, kriteereihin pohjautuvaa ja mahdollisimman läpinäkyvää, jotta opiskelija voi luottaa siihen, että hänen osaamistaan arvioidaan reilusti. Arvioinnin pitää sen lisäksi että se kertoo oppijalle osaamisen tason myös kannustaa opiskelijaa eteenpäin.

Linjakkaan opetuksen ketjussa opiskeluilmapiiri sitoo kokonaisuuden. Tämä lienee se asia, joka liittää mysteeripalapelit ja ops-työn toisiinsa? Opiskeluilmapiiri on se ympäristö, jossa opiskelijat ja opettajat ovat keskenään vuorovaikutuksessa opiskeltavien asioiden, tieteenalan tradition, ympäröivän yhteiskunnan ja tulevaisuuden haasteiden ympäröiminä. Sanomattakin on selvää, että psykologisesti turvallinen ympäristö luo puitteet positiiviselle, mielenkiintoiselle ja uutta luovalle ajattelulle. Tätä asiaa ei tietenkään sellaisenaan voi etukäteen kirjoittaa opetussuunnitelmaan, sillä se jää elettäväksi asiaksi, johon vaikuttavat sekä opettaja, opiskelija, tieteellinen yhteisö ja ympäröivä maailma.

Tiedän, että tuttavani sekä koko yliopiston opetuksen äärellä työskentelevä henkilökunta tekee jälleen kerran ansiokasta työtä ja suunnittelee hyvät opetussuunnitelmat vuosille 2024-2027. Kun opetuksen pohjana on hyvä suunnitelma, jonka puitteissa opettaja ja opiskelijat voivat heittäytyä pohtimaan ja oivaltamaan, on lopputuloksena hyvää asiantuntemusta, joka antaa opiskelijoille hyvän pohjan elämään ja työhön. Ja opettajalle hyvän mielen, kun mysteeripalapeli tulee jälleen kerran ratkaistuksi.