Tutkimus: Palautekyselyjen vastaajat pääsääntöisesti tyytyväisiä tutkintoonsa oman työuransa kannalta, mutta… 

Otuksen tutkijat Jukka-Pekka Jänkälä ja Tina Lauronen kävivät erilaisin analyysimenetelmin läpi kandipalautekyselyjen ja maisterien sekä tohtorien uraseurantakyselyjen valtakunnalliset aineistot (yhteensä yli 56 000 vastausta) vuosilta 2021–2023 näkökulmana koulutuksen ja työllistymisen laatu. Tutkimuksen tilaajina toimivat yhteisrahoitteisesti OHA-forum, Akava ja Sivista. Loppuraportti julkaistiin 15.4.2025, ja sitä esiteltiin Helsingin Tiedekulmassa pidetyssä julkaisutilaisuudessa. 

Koulutuksen laatu 

Kandipalauteaineistoista tutkijat tarkastelivat koulutuksen koettua laatua faktorianalyysin avulla. He löysivät kaikkiaan 11 faktoria, joita käsiteltiin niin sellaisinaan kuin niiden välisten korrelaatioiden kautta.  

Faktorit käsittelivät yksilötasolla tyytyväisyyttä opintoihin, luottamusta opiskelukykyyn, opiskelumotivaatiota ja osaamisen kehittymistä. Opiskelutaitoihin ja oppimiskokemuksiin liittyviä faktoreita olivat järjestelmällinen tai ahkera opiskelutapa, pyrkimys kokonaisuuksien muodostamiseen sekä oppimisen vaatima työpanos ja kuormittuneisuus. Yhteisöllisiä tekijöitä olivat muiden opiskelijoiden tuki ja apu oppimisessa, opettajilta saatu palaute ja yleisesti se, onko kokenut saaneensa apua ja ohjausta. 

Vain palautteen määrä ja hyöty koettiin epävarmaksi, mutta muilla faktoreilla tarkasteltuna tulos oli melko selkeästi positiivinen. Korrelaatioita löydettiin mm. opintoihinsa tyytyväisten osalta, jotka kokivat saaneensa eniten hyötyä palautteesta samoin kuin avusta ja ohjauksesta. Kuormittuneisuus kytkeytyi työläyden kokemuksiin, mutta ei välttämättä siihen, oltiinko yleisesti tyytyväisiä opintoihin. 

Tutkijat kannustavat kehittämään koulutuksen laatua erityisesti vuorovaikutteisten opetus- ja opiskelumenetelmien sekä monitieteisyyden myötä. Huomiota tulisi myös kiinnittää entistä enemmän opiskelusuorituksista annettavaan palautteeseen.  

Useat koulutuksen aikana hankitut valmiudet tulevat esille vasta siinä vaiheessa, kun niitä on päästy koettelemaan työelämässä, minkä vuoksi opintojen aikana niiden arvostusta voi olla hankala arvioida. 

Työllistymisen laatu 

Tutkimusaineistojen perusteella voitiin todeta, että yli puolet vastanneista työskenteli vastaushetkellä tehtävässä, johon suoritettu tutkinto oli pääsyvaatimuksena, joskin koulutusalojen välillä oli selkeitä eroja. Yllätyksettömästi erot kulminoituivat generalistialojen (esim. taiteelliset alat) ja professioalojen (esim. opetustehtävät ja lääketieteelliset alat) välillä. 

Kysyttäessä sitä, pystyykö vastaaja hyödyntämään tutkintokoulutuksessa oppimiaan asioita nykyisessä työssään, vastaajista useampi kuin neljä viidestä vastasi myönteisesti. Mielenkiintoista oli se, että jopa riippumatta työpaikasta ja työtehtävästä, erityisesti professioaloilla hankitut taidot koettiin hyödynnettäviksi silloinkin, kun ei harjoitettu varsinaisesti oman profession mukaista työtä.  

Samoin useampi kuin neljä viidestä vastaajasta oli samaa mieltä, kun kysyttiin vastaako työ vaatimustasoltaan hyvin koulutusta. Tässä tarkastelussa oli myös selvä ero professio- ja generalistialojen välillä. Julkistamistilaisuudessa käytiin yleisökeskustelua koskien muiden kuin Suomen kansalaisten ja muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien integroitumista suomalaiseen työelämään. Tämä näkyi myös tutkimusaineistoissa siten, että näiden ryhmien osalta näytti olevan heikompi todennäköisyys sille, että työn vaatimustaso vastasi koulutusta. 

Kaiken kaikkiaan lähes 90 % maistereista oli vähintään melko tyytyväisiä työuraansa ja vastaavasti yli 90 % tohtoreista koki olevansa tavoitteidensa mukaisella työuralla. Tärkeimmäksi työllistymiseen vaikuttaneista tekijöistä oli kyky kertoa omasta osaamisestaan – tämän arvioi vähintään melko tärkeäksi 85 % vastaajista, näistä erittäin tärkeäksi sen arvioi 29 % vastaajista. Sen sijaan annetuista vastausvaihtoehdoista vähiten merkitykselliseksi työllistymisen kannalta koettiin aktiivisuus ja profiloituminen sosiaalisessa mediassa (19 % vähintään melko tärkeä, vain 3 % erittäin tärkeä). 

Osaamisvajeet ja yliosaaminen 

Uraseurantojen vastaajia pyydettiin arvioimaan useita erilaisia taitoja sen mukaan, kuinka tärkeitä nämä taidot ovat nykyisessä työssä ja miten yliopisto-opiskelu (maisterit ja tohtorit) kehitti kyseisiä valmiuksia. Vastausten perusteella kartoitettiin suurimmat keskinäiset erot ja todettiin, että suhteelliset osaamisvajeet (= koulutus ei kehittänyt taitoja työelämän edellytysten mukaisesti) kohdistuivat seuraaviin taitoalueisiin: 

• neuvottelutaidot
• stressinsietokyky
• organisointi- ja koordinointitaidot
• esihenkilö- ja johtamistaidot
• projektinhallintataidot
• yhteistyötaidot 

Otuksen tutkijat pohtivat osaamisvajeen paikkaamista ja ehdottavat erityisesti huomion kiinnittämistä opetus- ja opiskelumenetelmiin. Kirjatenttien ohella tai niiden sijaan opetusta olisi hyvä mahdollisimman paljon toteuttaa ryhmä- tai parityönä toteutettavien projektien muodossa. 

Sen sijaan koulutuksessa kehittyivät seuraavat taidot enemmän kuin mitä niitä työelämän arjessa on tarvittu: 

• tieteellisen viestinnän taidot (vain tohtorit)
• viestintä muilla kielillä (vain maisterit) 
• rahoituksen hakeminen (vain tohtorit) 
• tutkimusalaan liittyvät sisällölliset tiedot ja taidot (vain tohtorit) 
• viestintä ruotsin kielellä (vain maisterit) 
• metodologiaan ja tutkimusmenetelmiin liittyvät tiedot ja taidot (vain tohtorit) 
• opinnoista saatu teoreettinen osaaminen (vain maisterit) 

… ja sitten se mutta 

Tutkimushankkeen ohjausryhmän jäsenenä sain tutustuttavakseni tarkemmat tausta-aineistot, joita ei sellaisinaan julkaistu osana loppuraporttia. Näissä tarkastellaan tutkimuksen kohteena olleita teemoja uraseurantojen pohjalta mm. vastaajien ikäryhmien, äidinkielten, kansalaisuuksien ja sukupuolten mukaan. Tarkempaa tarkastelua tehtiin myös koulutusaloittain, ammattiryhmittäin ja yliopistoittain. 

Kun tarkastellaan koulutuksen koettua laatua työuran näkökulmasta, Turun yliopiston alumnien arviot sijoittuivat lähes kaikilla mittareilla korkeintaan alempaan keskitasoon, kun tarkastellaan erimielisten / tyytymättömimpien osuuksia vastaajista. Vastausasteikkona käytettiin väittämän mukaan joko skaalaa erittäin tyytymätön, tyytymätön, hieman tyytymätön, melko tyytyväinen, tyytyväinen ja erittäin tyytyväinen tai skaalaa täysin eri mieltä, eri mieltä, hieman eri mieltä, hieman samaa mieltä, samaa mieltä ja täysin samaa mieltä. 

Kokonaisarvio tyytyväisyydestä tutkintoon työuran kannalta oli korkeinta Svenska Handelshögskolanin (95 % vastaajista vähintään melko tyytyväisiä), LUT-yliopiston ja Aalto-yliopiston vastaajien keskuudessa. Tällä mittarilla Turun yliopiston vastaajat sijoittuivat sijalle 10/13 – taaksemme jäivät Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot sekä Taideyliopisto. Vastaajamme arvioivat tyytyväisyyttään seuraavasti: melko tyytyväinen 25 %, tyytyväinen 38 % ja erittäin tyytyväinen 25 %, eli vähintään melko tyytyväisiä oli yhteensä 88 % vastaajistamme. Tuo 88 % oli itse asiassa koko aineiston keskiarvo, mutta sijoituksemme perustui neljänneksi suurimpaan erittäin tyytymättömien vastaajien osuuteen. 

Työnantajien arvostusta tutkintoon arvioitiin kuusiportaisella asteikolla täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä. Arvostetuimmat tutkinnot löytyivät Svenska Handelshögskolanista (96 % vähintään hieman samaa mieltä), Aalto-yliopistosta ja Tampereen yliopistosta. Tällä mittarilla meidän tutkintomme sijoittuivat jälleen sijalle 10/13, perässämme taas kerran Itä-Suomen ja Helsingin yliopistot sekä Taideyliopisto. Meidän tutkintojemme arvostus perustui vastaajien arvioiden mukaan vähintään melko samanmielisten osalta 90 %:n osuuteen, mistä huomataan, että erot yliopistojen välillä olivat kaikkiaan varsin vähäisiä. 

Erimielisyydellä ja samanmielisyydellä mitattiin myös vastaajien suositteluhalukkuutta koskien koulutusta. Kärjessä olivat tutusti Svenska Handelshögskolanin (97 % vähintään melko samaa mieltä), LUT-yliopiston ja Aalto-yliopiston vastaajat. Alttiudessa suositella koulutusta sijamme oli 11/13 ja taaksemme jäivät vain Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen vastaajat. Vähintään melko samaa mieltä oli vastaajistamme 87 %, eli ero kärkeen oli 10 %-yksikköä. 

Yksi arvioitavista mittareista on sellainen, johon voimme helposti vaikuttaa mm. omalla opetussuunnitelmatyöllämme. Vastaajilta kysyttiin, tuotiinko opintojen osaamistavoitteet selkeästi esille. Selkeintä osaamistavoiteviestintää harjoitettiin taas kerran Svenska Handelshögskolanissa (87 % vähintään melko samaa mieltä), LUT-yliopistossa ja Jyväskylän yliopistossa. Meitä enemmän parannettavaa tässä tarkastelussa oli vain Åbo Akademissa ja Helsingin yliopistossa. Meillä osaamistavoitteita piti vähintään melko selkeinä 76 % vastaajista, eli eroa Hankeniin 11 %-yksikköä. 

Koulutuksen antamia työelämävalmiuksia arvioitiin riittävimmiksi LUT-yliopiston vastaajien keskuudessa (84 % vähintään melko samaa mieltä), takanaan Aalto-yliopisto ja Svenska Handelshögskolan. Turun yliopiston tarjoamat valmiudet työelämään arvioitiin vähintään melko riittäviksi 69 prosenttisesti, eroa LUTiin 15 %-yksikköä. Työelämävalmiuksia tulisi kohentaa meitäkin selkeämmin Åbo Akademissa, Helsingin yliopistossa ja Lapin yliopistossa. 

Kysyttäessä, tuotiinko yrittäjyys esille uravaihtoehtona opintojen aikana, pääsimme sentään sijalle 6/13. Eniten yrittäjyyttä tuotiin esille Svenska Handelshögskolanin (68 % vähintään melko samaa mieltä), LUT-yliopiston ja Aalto-yliopiston opiskelijoille. Vaikka sijoituksemme oli muihin teemoihin nähden hieman parempi, se, että vain 29 % vastaajistamme (eroa Hankeniin peräti 39 %-yksikköä) oli väittämän kanssa vähintään melko samaa mieltä, kertoo siitä, ettei yrittäjyyttä kaiken kaikkiaan tuoda opintojen aikana esille suomalaisissa yliopistoissa. Kandipalauteaineiston perusteella opinnot eivät myöskään juurikaan kehitä yrittäjyysvalmiuksia: 30 % kaikista vastaajista ei koe saaneensa lainkaan valmiuksia yritystoimintaan ja 33 % vain vähän. 

Lisätietoja tutkimuksesta ja linkki tutkimusjulkaisuun, ks. https://www.otus.fi/julkaisu/kandipalaute-ja-uraseurantakyselyt-yliopistoissa-2021-2023/