Kiire eteenpäin – vai onko sittenkään?

Yliopiston alkaessa uudet opiskelijat ovat uusien haasteiden edessä, sillä oman opintopolun suunnittelemiseen liittyy paljon vastuuta. Jokaisella meistä on omat tavoitteensa ja toiveensa tulevaisuuden työelämän suhteen, ja näitä ideaaleja silmällä pitäen laadimme itsellemme sopivan tutkintorakenteen. Olen törmännyt opiskeluaikanani varsin usein ajatukseen, että opiskelemaan päästyään olennaista on valmistua niin nopeaa kuin vain mahdollista. Opintopisteitä kuuluisi tykittää tasaisen tiiviiseen tahtiin, ja työelämään olisi päästävä kiinni tietyn ajan sisällä. Yleisen ihannoinnin kohteena on opiskelija, joka pystyy hoitamaan opintonsa pois alta ennätysajassa, ja sen lisäksi huolehtimaan terveydestään sekä sosiaalisesta elämästä.

Ajatus luo stressiä opiskelijoille siten, että opintojen suorittaminen on laadittava alusta asti huolellisesti ja riittävän tiiviisti.

Kun oli pakko hidastaa opiskelutahtia

Huomasin tämän ajatuksen vaikutukset omakohtaisesti viime keväänä, kun elämäntilanteeni hektisyydestä johtuen jouduin pohtimaan opintosuoritusteni siirtämistä. Siihen asti olin edennyt opinnoissani suunnitellusti, mikä osaltaan nosti kynnystä hidastaa tahtia. Tehdessäni päätöksen siirtää tenttejä ja kokonaisia kursseja myöhemmäksi koin syyllisyyttä, sillä en ollut kyennyt pitämään kiinni alkuperäisestä, huolella laaditusta aikataulustani. Sen myöntäminen, etten sillä hetkellä pystynyt ylläpitämään ns. “hyväksyttävää tahtia” opinnoissani, sai minut tuntemaan itseni hetkellisesti epäonnistuneeksi.

Tuo tunne sai minut pohtimaan, miksi minun pitäisi potea syyllisyyttä omista opinnoistani. Kenelle minä loppujen lopuksi olen vastuussa opintojeni etenemisestä? Mihin minulla oikein on kiire?

Opiskelemisen ja muun elämän yhteensovittaminen on jatkuvaa tasapainoilua ja itsessään stressaavaa. Siksi alustava aikataulu tuo varmasti turvaa ja osaltaan varmistaa sen, että pakolliset opinnot tulevat tehdyksi. Saatamme kuitenkin yleisen paineen vuoksi kasvaa kiinni alkuperäisiin suunnitelmiimme niin, ettemme anna itsellemme tilaa kokeilla uusia asioita tai tehdä virheitä. Haluamme tehdä kaiken kerralla oikein.

Vauhtisokeus

Punnittuani opiskelutavoitteitani tulinkin siihen tulokseen, ettei minulla ole niin kova kiire kyseisten kurssisuoritusten kanssa, että minun kannattaisi uhrata omaa jaksamistani sen vuoksi. Kohdallani tahdin hidastaminen osoittautui siksikin oikeaksi ratkaisuksi, että elämäntilanteeni rauhoituttua olen pystynyt panostamaan opintoihini paremmin kuin olisin ensimmäisten tenttikierrosten pyöriessä saattanut. Olen yleisestikin melko hidas lukija, joten koen saavani opiskelusta myös paljon enemmän irti saadessani itse määrätä suoritustahtini.

On totta kai hyvä (ja tiettyyn pisteeseen asti pakkokin) olla alusta pitäen huolellinen tutkintoaan suunnitellessa ja huolehtia siitä, että pakolliset opinnot tulevat suoritetuksi. Paineen alla voi kuitenkin tulla sokeaksi sille, miten paljon realistisesti ajateltuna on mahdollista suorittaa. Liian tiiviisti laadittu aikataulu jättää hyvin vähän joustovaraa elämäntilanteiden muutoksille, mikä voi päinvastoin sabotoida opiskelun kokonaislaatua. Pahimmillaan liian tiivis tahti opintojen määrään nähden voi koitua haitaksi omalle terveydelle.

Ei pidä pelätä aikataulun muuttamista

En toki sano, etteikö tiivis opiskelutahti sopisi joillekin, tai etteikö olisi sallittua haluta työelämään mahdollisimman nopeasti. Tiedostan myös, että myös taloudelliset tekijät, kuten opintotuki ja -laina, vaikuttavat olennaisesti opintojen suunnitteluun ja etenemiseen. Se, mitä haluan kuitenkin korostaa, on yksilökohtaisuuden ja rehellisyyden ylläpitäminen. Kenenkään elämäntilanne ei ole täysin samanlainen, joten kunkin meistä tulisi pysähtyä kuuntelemaan omia tarpeitaan ilman ulkopuolelta tulevaa taustahälinää. Itseä ja tulevaisuuttaan koskevat päätökset tulee tehdä nimenomaan omaa vointia kunnioittaen, ei suinkaan yleisten odotusten pohjalta.

Elämä harvemmin kysyy lupaa, ennen kuin heittää eteemme muutoksia. Sen vuoksi ei pidä pelätä tehdä oman hyvinvoinnin kannalta olennaisia päätöksiä ja tarvittaessa muuttaa alkuperäisiä suunnitelmia. Olennaisinta on tehdä itselle selväksi omat prioriteettinsa, jotka haluaa säilyttää myös opiskeluaikana. Kun loppujen lopuksi valmistumme ja pääsemme työskentelemään mieleiselle alalle, sillä ei ole mitään väliä, olimmeko suorittaneet sen pakollisen ruotsin kurssin opinto-oppaan mukaisessa aikataulussa vai viimeisenä mahdollisena suorituskertana.

Opintojen sovittamisessa ei tarvitse jäädä yksin. Halutessasi voit tutustua yliopiston nettisivuilla opiskelijan hyvinvointia tukeviin palveluihin, joita Turun yliopistolla on tarjottavana.

Kirjoittaja on yliopiston opiskelijalähettiläs, tutustu Suviin!