Millaista on työskentely opintojen ohella? – Omia kokemuksia

Kun mainitsen tekeväni osa-aikatöitä kaupassa yliopisto-opintojen ohella, erityisesti opiskelemaan lähtemistä suunnittelevat kyselevät aiheesta paljon. Kiinnostus on ymmärrettävää, koska monilla on sellainen käsitys korkeakouluopinnoista, että ne vievät valtavasti aikaa ja ovat todella kuormittavia. Monia myös mietityttää toimeentulon järjestäminen opintojen ajaksi. Yritän tässä blogissa hieman avata omia kokemuksiani ja miten itse olen yhdistänyt opinnot ja työn.

Olen itse työskennellyt osa-aikaisesti koko opiskelujeni ajan. Opintojen alkaessa työskentelin ravintolassa, jossa olin aikaisemmin ollut lähes täysipäiväisenä työntekijänä. Kun aloitin yliopisto-opinnot, pyysin saada työskennellä noin 2–3 vuoroa viikossa. Tämä toteutui jokseenkin, mutta kyseessä oli pienehkö yritys, joten vuorojen suhteen olisi vaadittu hieman isompaa joustoa. Koin siksi paremmaksi vaihtoehdoksi siirtyä töihin isompaan yritykseen, jossa sain sopimukseen tuntimääräksi 10 h/vko. Aloin muutenkin olla kyllästynyt ravintolassa työskentelyn jatkuvaan kiireeseen, jolloin kaupan alalle siirtyminen houkutti myös työtehtävien puolesta.

Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa nykyisen työpaikan kanssa, että saan ilmoittaa kouluaikatauluistani vuorosuunnitteluun, ja ne otetaan poikkeuksetta huomioon. Työskentelen oman aikatauluni puitteissa lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin, toisinaan myös aamuvuoroissa. Työpaikallani on siis mahdollisuus joustaa vuoroissa, jolloin kiireisillä viikoilla minulle voidaan suunnitella vähemmän vuoroja, kun taas toisinaan töitä voi olla enemmän. Vuoroja on vaihdellen aina nollasta neljään viikossa, keskimääräisesti kuitenkin 2–3 per viikko. Tämä on sopinut minun aikatauluuni hyvin.

Opintojen ohessa työskentelyn hyötyjä

Itse koen osa-aikatyön opintojen ohella ennen kaikkea toimeentulon turvana. Kun on jokin vakaa tulonlähde tukien lisänä, se lisää itselläni vapauden ja varmuuden tunnetta. Olen kova murehtimaan ja huolehtimaan tulevaisuudesta ja toimeentulosta, joten vakituinen työ auttaa myös pitämään sellaiset kuormittavat ajatukset kurissa. Omassa työpaikassani pystyn myös helposti pyytämään lisätöitä, mikäli aikatauluni antaa myöten ja koen tarvitsevani hieman lisätuloja.

Työnteko myös lisää rytmiä arkeeni, vaikka vuorot ovatkin vaihtelevia. Arkeni ja viikkoni saavat rakennetta työvuoroista, joiden ympärille sitten suunnittelen opiskeluaikataulun ja muita menoja. Minulla on melko vähän luentoja yliopistolla, joten työvuorot aktivoivat minua myös poistumaan kotoa ja lähtemään liikkeelle, etten jumitu kotiin useiksi päiviksi koneen ääreen (näin on välillä käynyt). Töissä minulla on myös ihania työkavereita, joiden kanssa vietetty aika lisää energiaa. Olen välillä huono sopimaan kavereiden kanssa tapaamisia, mutta töissä se tapahtuu väkisin ja poikkeuksetta nautin ystävien seurasta ja koen sen virkistävänä.

Vaikka en ole työllistymässä kaupan alalle tulevaisuudessa, uskon silti työnteon yleisesti lisäävän myös minulle tulevaisuudessa hyödyllisiä työelämätaitoja. Voisin kutsua itseäni tässä kohtaa jo asiakaspalvelun ammattilaiseksi (aspakokemus lähes 5 vuodelta), mistä ei varmasti koskaan tule olemaan mitään haittaa. Sosiaaliset taitoni ovat kehittyneet työssä paljon. Lisäksi työnteko yleisesti valmentaa työelämän käytäntöihin ja realiteetteihin sekä tiimityöskentelyyn.

Haasteet ja työelämän yhdistäminen opiskeluun

Vaikka koen työnteon itselleni hyvänä ja toimivana ratkaisuna pääpiirteissään, sisältää se myös ongelmia ja haastetta. En todellakaan väitä, että se olisi helppoa ja kaikkien tulisi siihen pystyä, päinvastoin. Minulla on kokemusta ainoastaan kahdesta yliopiston alasta (poliittinen historia sekä humanistinen historia) ja niiden tutkintojen sovittamisesta yhteen työn kanssa, mutta alat eroavat toisistaan valtavasti. Lisäksi varmasti opiskeluun käytetty aika vaihtelee opiskelijoiden välillä paljon, riippuen omasta tahdista sekä tavoitteista.

Oma alani (poliittinen historia) antaa hyvin mahdollisuuden osa-aikatöille ja vuorojen suunnittelu ei ole vaikeaa, sillä läsnäoloa on vähän. Enimmillään minulla on ollut ehkä viisi luentoa viikossa, joista kaikille ei ole ollut edes pakollista osallistua. Minulla ei koskaan ole luentoja viikon jokaisena arkipäivänä, joten periaatteessa aamu- ja päivävuorotkin onnistuvat tarpeen mukaan viikoittain. Useimmiten työvuoroni alkavat kuuden aikoihin ja päättyvät yhdeltätoista. Myöhäinen loppuminen ei yleensä muodostu ongelmaksi, koska luennot harvoin alkavat ennen aamukymmentä. Opiskelu on pääasiassa itsenäistä ja tentit varataan Examissa itselle sopivaan ajankohtaan, jolloin ajoitan kouluhommat työvuorojen ympärille oman jaksamisen mukaan.

Vaikka tutkinnossani ei ole aikataulutettua, pakollista opetusta paljon, on työmäärä silti iso. Aikatauluttaminen ja suunnittelu nousevat avainasemaan, mikä tuottaa minulle yhä haasteita. Varsinkin työpäivän jälkeen opiskeluun keskittyminen on hyvin raskasta, ja pyrin välttämään opiskelua päivä- tai aamuvuoron jälkeen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Mitä paremmin opiskelun aikataulua suunnittelee etukäteen, sitä helpompaa opintojen yhdistäminen työvuoroihin on. Joskus aikataulutus epäonnistuu, ja päiväni venyvät yli 12 tunnin pituisiksi, kun opiskelen päivän ja menen illaksi pidempään vuoroon. Toisinaan taas viikossani ei ole yhtäkään vapaapäivää, jos en jaksa työpäivinä opiskella ja siirrän opinnot muille päiville. Minulla ei koskaan oikein ole ”viikonloppua”, koska usein teen silloin töitä, tai jos työvuoroa ei ole viikonloppuna, käytän ne opiskeluun. Pidän vapaapäiviä arkisin silloin, kun koen sille tarvetta.

No onko raskasta?

Toisinaan on, toisinaan ei. Välillä työnteko tuntuu opiskeluihin nähden jopa virkistävältä, koska monet kaupan työtehtävät ovat fyysisiä ja aivot saavat levätä. Työssäni vaaditaan erilaista, käytännönläheisempää ja ihmislähtöistä ongelmanratkaisua, mikä tasapainottaa opintojen erityyppistä kuormitusta aivoille. Fyysinen työ ja kävellen kuljetut työmatkat tuovat vastapainon kotona pänttäämiselle ja koneen ääressä istumiselle.

Kuitenkin välillä on jaksoja, jolloin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään muuhun kuin velvollisuuksiin. Välillä koen, etten saa tarpeeksi vapaa-aikaa, kun joka päivä joudun työvuoroon tai kuluttamaan tunteja opiskeluun tai jopa molempia. Välillä en voi itse vaikuttaa aikatauluun, jos tenttejä tai tehtäviä pakkautuu useita samoille parille viikolle, kun minulle on suunniteltu useampia työvuoroja. Tällaisista jaksoista on kuitenkin monet kerrat selvitty, ja minua motivoi tunne siitä, että kohta helpottaa, kun saan hommat suoritettua. Yleensä otan rankemman jakson jälkeen muutaman vapaapäivän kokonaan velvollisuuksista.

Joskus koen myös, että suoriutumiseni voi kärsiä töistä, enkä pysty panostamaan johonkin kurssiin niin paljon kuin toivoisin. Olen hyväksynyt sen, ja joskus olen myös täysin ok sen kanssa, etten saa kurssista niin hyvää numeroa kuin mihin uskoisin pystyväni, koska aika tai jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä. Välillä voi myös mennä sieltä, missä aita on matalin. Toisinaan myös jätän kursseja suorittamatta ja siirrän niitä toiselle lukukaudelle. Jonkun mielestä tämä ei ehkä ole järkevää, mutta olen kyllä itse kokenut sen välillä ihan hyväksi ratkaisuksi ja se ei ole muodostunut ongelmaksi opintojen etenemisen kannalta.

Rehellisesti sanottuna, jos minulla olisi taloudellisesti mahdollista olla työskentelemättä, tuskin kävisin töissä. Kuitenkin omalla kohdallani koen tällä hetkellä työnteon parhaaksi vaihtoehdoksi. Olen onnekkaassa asemassa, kun minulla on mahdollisuus näinkin hyvin yhdistää työt ja opinnot ja suunnitella silti omaa aikatauluani ja saada myös vapaa-aikaa. Kuitenkin en olisi rehellinen, jos sanoisin, että en kaipaisi enemmän vapaata ja niin sanotusti helpompaa elämää. Olen silti jokseenkin tyytyväinen tilanteeseen nyt, ja tämähän on vain välivaihe elämässäni.

Kirjoittaja on vuoden 2024-2025 opiskelijalähettiläs Olga.