Miten valmistauduin pääsykokeeseen? Oma hakupolkuni osa 2.

Kerroin tämän kokonaisuuden ensimmäisessä osassa, miten vuosien haaveilun jälkeen olin vihdoin uskaltanut laittaa hakuprosessin käyntiin ja unelmani kohti sosiaalityön opintoja oli ottanut ensimmäisen askeleen. En ensin aikonut kertoa hakemisesta puolisoani lukuun ottamatta kenellekään. Myöhemmin olen pohtinut, miksi tämä ratkaisu olisi ollut hyvä. Olisiko se mahdollistanut kasvojen säilyttämisen, jos paikka ei olisikaan auennut? Ei olisi tarvinnut selitellä ja ottaa vastaan muiden pahoitteluja ja “ensi kerralla kyllä onnistuu” – tsemppauksia? Aika nopeasti koin lähipiirille kertomisen olevan kuitenkin paras vaihtoehto. Sain heiltä korvaamatonta tukea ja kannustusta. Pystyimme pohtimaan esimerkiksi mahdollisia esseekysymyksiä yhdessä, vaikka lähipiirillä ei saman alan koulutusta olekaan. Läheisille hakemisesta kertominen oli näin ollen oikea valinta. Pettymyksen hetkellä heidän tukensa olisi varmasti ollut todella arvokasta ja kannatellut eteenpäin.

Olen kuullut joidenkin lähteneen ensimmäisellä hakukerralla ”koittamaan” ja ”katselemaan”, miltä pääsykoe vaikuttaa. Minulta puuttuu tällainen rentous ja kokeilunhalu. Jos johonkin ryhdyn, se vedetään täysillä alusta loppuun. Näin jälkikäteen pitää kyllä myöntää, että kevään hakuprosessissa tuli liikuttua vaarallisilla vesillä. Päivät olivat tiukasti kalenteroituja. Vaikka pystyin hieman lyhentämään työaikaa, oli kaikkea silti vähän liikaa: omat opinnot, gradun viimeistely, työt, perhe. Niin, ja pääsykokeisiin lukeminen! Toisaalta pinnan alta vapautettu halu saada opiskelupaikka oli niin huumaava, että se antoi voimia niiden ollessa muuten vähissä. Sisäisen motivaation merkitys korostui näinä hetkinä. Ihminen venyy aika ihmeellisiin suorituksiin, kun motivaatiota riittää.

Keväällä 2023 pääsykokeeseen tuli lukea neljä artikkelia. Omaan opiskeluprosessiin kuului ensin artikkelien lukeminen kahteen kertaa. Tämän jälkeen oli vuorossa alleviivaukset, muistiinpanot, tiivistelmät, käsitteen määrittelyt ja lopulta esseen kirjoittaminen jostain ennakkoon valitusta näkökulmasta kahden artikkelin aiheita yhdistellen. Tulinpa lukeneeksi artikkelit myös ääneen tallenteeksi  ja tein Quizlet-sovellukseen harjoituksia kaikista artikkeleista. Koska aikaa lukemiselle ei liiaksi ollut, tuli kaikki pienetkin hetket käytettyä hyväksi: bussissa istuessa oli hyvä hetki tankata käsitteitä, päiväkodissa lasten lepohetkellä oli aikaa muistella, mikä oli minkäkin artikkelin keskeisin sanoma.

Kaikki vapaa-aika meni lukemiseen, mutta silti olin huolissani lukuajan riittävyydestä. Kolmen lapsen perheessä rauhallista lukuaikaa oli käytännössä  21-00 välinen aika. Yöunista pyrin tinkimään niin vähän kuin mahdollista. Tiesin vähäisten yöunien vaikuttavan merkittävästi omaan jaksamiseeni ja sitä kautta mahdollisuuksiini oppia. Sen sijaan ihmissuhteet jäivät pitkälti paitsioon. Samoin kävi vapaa-ajan aktiviteeteille. Toisaalta kuukausi on lyhyt aika. Omalta osaltani koen, että nykyinen tyyli valmistautua pääsykokeeseen on hyvä ja tasapuolisempi kaikille. Monilla työssäkäyvillä ei ehkä ole mahdollisuuksia tehdä lyhyempää työaikaa kuukausia, mutta muutaman viikon joustot ovat todennäköisesti onnistuvat. Lyhyt lukuaika antaa myös suoraan lukiosta tuleville hetken hengähtää yo-kirjoitusten jälkeen. Ajan rajallisuuden vuoksi pyrin pitämään tarkkaan kiinni aikatauluistani. Välillä jopa pakolla. Yksi päivä kuukauden aikana taisi olla sellainen, kun en vain pystynyt väsymykseltäni lukemaan. Muun ajan lukeminen oli kuitenkin pääasiallisesti innostavaa ja mukaansa tempaavaa.

Kaksi päivää ennen pääsykoetta päätin, että nyt saa lukeminen riittää. Kova työ on tehty, nyt on aika antaa aivojen levätä. Työsopimukseni päättyi lähes samaan aikaan pääsykokeen kanssa. Tämä mahdollisti pienen lepohetken ennen pääsykoetta. Kuukauden puristus oli ohi. Lopulta pääsykoeaamu koitti. Nyt ei enää voisi valmistautua, korjata mitään, oppia uutta. Olisi vain luotettava siihen, että tehty työ kantaa.

Tämä blogiteksti on osa kokonaisuutta, jossa kerron omasta hakuprosessistani, siihen liittyvistä tunteista ja itselleni hyödyllisistä työskentelytavoista aina siihen asti, kun lopulta sain tiedon opiskelupaikasta. Toivon, että lukijat tulevina hakukausinakin voivat saada näistä kirjoituksista itselleen tukea ja uskoa siihen, että vaikka pelottaa, yrittämättä ei ainakaan voi unelmiaan saavuttaa.

Kirjoittaja on kauden 2023-2024 opiskelijalähettiläs. Tutustu Riikkaan 

Kuvat: Pexels