Euroopan avaruusjärjestön avaruusturvallisuus- ja koulutuskeskuksen kokoushuoneesta, kuvassa puinen tyhjä koferenssipöytä, taustalla eri maiden lippuja ja seinällä kuvia avaruudesta ja teksti "European Space Agency, Space Security and Education Centre".

Opiskelijaprojekti Euroopan avaruusjärjestössä – miten tämmösiin pääsee mukaan?

Mitä kaikkea yliopisto-opiskeluun voi kuulua luentojen, tenttien ja kirjastossa istumisen lisäksi?

No…alasta riippuen kaikenlaista. Opiskelijoille on tarjolla paljon erilaisia projekteja, harjoittelumahdollisuuksia, lyhytvaihtoja, intensiivi- ja kenttäkursseja, ekskursioita…itse vietin juuri viikon Belgiassa Euroopan avaruusjärjestön kansainvälisessä opiskelijaprojektissa, jossa suunnittelimme viikon aikana satelliittimission. Tähtitieteen maisteriopiskelijana kokemus oli mieletön. Vaikka meillä Turun yliopistossa voikin opiskella tähtitiedettä ja avaruusfysiikkaa, Suomi on tähtitieteen saralla aika pieni maa eikä täältä helposti löydy tämän mittapuun mahdollisuuksia. Tämä oli kuitenkin kaikille Euroopan avaruusjärjestön yhteistyömaiden opiskelijoille avoin projekti, johon saivat hakea avaruusaloja opiskelevat ja avaruudesta kiinnostuneet opiskelijat. Pääasiassa tämä projekti oli suunnattu insinööriopiskelijoille (ja kantoi nimeä Concurrent Engineering Challenge – olin ainoa osallistuja joka ei ollut insinööriopiskelija. Tosin yhdellä toisellakin osallistujalla oli alla fysiikan kanditutkinto, joten aivan yksin en insinöörien joukossa ollut).

Kuva lautasantennista, jossa on Euroopan avaruusjärjestön ESA:n logo.

Hakemalla voi päästä mukaan vaikka mihin, kun vaan osaa hakea. Tämänkaltaisia mahdollisuuksia on paljon, mutta valitettavan usein paikat ovat niin kiven alla että jos ei tiedä mitä etsii niin nettisivujen, sopivien vaihtoehtojen ja hakuaikojen seulomiseen vierähtää helposti tähtitieteellisen (hah) kauan aikaa. Joitakin mahdollisuuksia mainostetaan ahkerasti; esimerkiksi Euroopan hiukkastutkimuskeskuksen CERN:in kesäopiskelijapaikoista ilmestyy joka vuosi julisteita Fysiikan ja tähtitieteen laitoksen seinille. Joitakin projekteja ja kursseja taas saatetaan mainostaa erimerkiksi vain LinkedIn:issä tai projektin omilla nettisivuilla. Joskus jostain mahdollisuudesta kuulee sopivasti kaverilta tai luennoitsijalta (kysymällä oppii, jne). Itse löysin tämän kurssin puolivahingossa Euroopan avaruusjärjestön sivuilta kun etsin kesäkouluja joihin voisin hakea – ennen tätä en oikeastaan edes tiennyt että he järjestävät viikon mittaisia opiskelijaprojekteja. Mutta tämä vaikutti mielenkiintoiselta, joten runoilin itselleni hakemuksen, etsin englanninkielisen opintosuoritusotteen opinnoistani, ja pyysin suosituskirjeet graduohjaajaltani ja avaruusfysiikan laboratoriosta.

En päässyt mukaan kesäkouluihin, mutta olin innoissani (ja rehellisesti sanottuna myös vähän yllättynyt) kun sain tästä kurssista hyväksymiskirjeen sähköpostiini.

Lähdin reissuun ainoana suomalaisena, ja saavuttuani Belgiaan huomasin myös olevani ainoa pohjoismaalainen. Aivan yksin en kuitenkaan ulkomailla ollut, sillä menomatkalla Brysselissä tapasin opiskelijalähettiläs Petran, ja pyörimme siellä hetken aikaa turisteina ennen kuin jatkoimme molemmat matkaamme eri suuntiin eteenpäin.

Opiskelijalähettiläs Petra ravintolan terassilla Brysselissä, taustalla kävelykatu ja katedraalin torni.   Opiskelijalähettiläät Ella ja Petra, Petran ottama selfie Brysselissä  Opiskelijalähettiläs Ella Brysselissä Tintti-seinämaalauksen edessä. Taustalla kävelykatu.

Itse projekti kesti viisi päivää. Nämä päivät vietimme Euroopan avaruusjärjestön eli ESA:n ESEC -keskuksessa (European Space Security and Education Centre, eli suomalaisittain Euroopan avaruusturvallisuus- ja koulutuskeskuksessa). Yöt nukuimme pienessä paikallisessa hotellissa ja päivät suunnittelimme satelliittimissiotamme keskuksen rinnakkaissuunnittelutiloissa (engl. concurrent engineering facility. Koska koko homma ja kaikki termit olivat englanniksi, niin tästä saa näköjään kirjoitettua oikein sujuvasti ja luontevasti suomeksi. Sori, en opiskele käännöstieteitä. Mutta jos haluutte kuulla lisää satelliiteista niin siinä voin auttaa).

Opiskelijoita työskentelemässä tietokoneilla Euroopan avaruusjärjestön ESEC-Galaxia -keskuksen rinnakkaissuunnittelutiloissa. Taustalla seinä jossa on iso kuva satelliitista. Opiskelijalähettiläs Ella esittää tietokoneensa näytöltä ohjaajalle jotain.   Opiskelijoita tietokoneilla rinnakkaissuunnittelutiloissa, pöytä ja tietokoneet on aseteltu puoliympyrään ja näytöillä on esitys satelliittien ohjausjärjestelmistä. Tilan edessä asiantuntijoita kertomassa opiskelijoille aiheesta.

Viikon alussa meille annettiin satelliittimission päämäärä; meidän piti suunnitella emoalus kahdellekymmennelle kuutiosatelliitille, jotka lähettäisimme tutkimaan Venuksen ilmakehää. Minä olin osa EPS (electrical power system, eli virranjakelu) -tiimiä, ja meidän tehtävänämme oli huolehtia että kaikki, joka satelliitissamme tarvitsee virtaa, saa virtaa ja saa sitä riittävästi. Lähdin hommaan yksi (1) sähköinsinöörikurssi taskussani (siis erittäin luottavaisin mielin…) mutta saimme sumplittua aluksen virranjakelun ilman sen suurempia ongelmia, ja koen oppineeni viikon aikana paljon. Suunnittelimme kaiken laukaisusta ja kiertoradasta satelliitin fyysisiin rakenteisiin. Kurssin tavoite oli opettaa rinnakkaissuunnittelua, eli projektityyliä jossa kaikki projektissa työskentelevät ovat koko ajan samassa huoneessa ja pystyvät kommunikoimaan toistensa kanssa välittömästi. Meidän tiimimme esimerkiksi istui mekaniikkatiimin vieressä, joten pystyimme keskustelemaan suunnittelemiemme aurinkopaneelien tukirakenteista koko ajan, reaaliajassa.

En ole aikaisemmin ajatellut, että projektien suunnittelutyyleissä olisi suuria eroja (tai että eri suunnittelutyylejä ylipäätään olisi olemassa…) mutta nyt minun on pakko todeta olevani rinnakkaissuunnittelun fani. Olen ollut mukana monissa projekteissa, ja tällä viikolla tajusin miten älyttömän helppoa on, kun kaikki projektin työntekijät ovat samassa huoneessa koko ajan. Joo, se oli myös välillä aika meluisaa, mutta kelatkaa että jos et tiiä miten joku juttu toimii niin voit vaan kääntyä ympäri ja kysyä siltä tyypiltä joka sen jutun on suunnitellut!

Kuva tietokoneen näytöstä Euroopan avaruusjärjestön rinnakkaissuunnittelukeskuksessa. Näytöllä on taustakuva jossa on Euroopan avaruusjärjestön logo ja teksti "esa academy, training and learning facility". Tietokoneen yläreunassa on kyltti jossa lukee "Ella, University of Turku, Power"   Kasa punaisia oppikirjoja pinossa pöydällä. Kirjojen selkämyksessä lukee "Space Mission Engineering: the new SMAD". Taustalla seinä, jossa on iso kuva satelliitista.

Yhteensä ESA valikoi mukaan 30 opiskelijaa, ja meidän lisäksemme mukana oli kolme yliopistoa eri maista, jotka kukin omalla tahollaan tekivät samaa projektia. Viikon lopuksi esittelimme tulokset toisillemme yhteisessä seminaarissa ja vertailimme suunnitelmiamme.

Koska viikko on lyhyt aika suunnitella satelliittimissio alusta loppuun, ei tämän viikon aikana tehty paljon muuta kuin pyöritelty numeroita ja piirustuksia suunnittelukeskuksessa, syöty hotellilla ja ehkä pelattu iltaisin vähän korttia. Työpäivät olivat pidempiä kuin mihin olin tottunut; bussi keskukselle haki meidät hotellilta aamukahdeksalta ja palautti hotellille iltaseitsemältä. Viikko oli siis intensiivinen ja raskas, mutta myös erittäin mielenkiintoinen. Lisäksi tapasin paljon avaruudesta kiinnostuneita ihmisiä eri maailmankolkista (jee!) ja saan tästä muutaman opintopisteenkin.

Tämä kurssi oli osallistujille ilmainen; matkakuluja korvattiin 300€, ja pienellä kikkailulla sain matkakuluni sopimaan annettuun budjettiin. Lisäksi majoitus ja ruokailut kurssin aikana oli myös järjestetty meille ilmaiseksi. Hintaa tälle reissulle tuli minulle siis pyöreät nolla euroa, jos ei lasketa rahaa jonka käytin Brysselin ravintoloihin meno-ja paluumatkalla, matkamuistomukiin, ja uusiin kengänpohjallisiin lentokentällä. Erilaisiin projekteihin mukaan hakiessa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä joskus matkakulut korvataan, joskus ei. Joskus majoitus on järjestetty, joskus ei. Mutta onneksi tällaisia osallistujille ilmaisiakin juttuja järjestetään paljon.

Alasta riippumatta yliopisto-opiskelijoille on olemassa paljon erilaisia mahdollisuuksia yliopiston ulkopuolisiin erikoisprojekteihin – nämä mahdollisuudet kannattaa hyödyntää, ja hakea niihinkin projekteihin, joihin ei välttämättä usko pääsevänsä mukaan. Pitää vain pitää silmänsä ja korvansa auki mahdollisuuksille. Aina voi yllättyä 🙂

Euroopan avaruusjärjestön opiskelijaprojektiin osallistuneet opiskelijat ryhmäkuvassa todistustensa kanssa kurssin lopussa. Opiskelijalähettiläs Ella on merkitty kuvaan nuolella.

Jos haluat tutustua Euroopan avaruusjärjestön opiskelijoille tarjoamiin kursseihin ja projekteihin, löydät ne täältä.

Kirjoittaja on vuoden 2023-2024 opiskelijalähettiläs. Tutustu Ellaan 🙂