Minustako yliopisto-opiskelija?

27.6.2019 vietin ihan tavallista kesäpäivää kämppisteni kanssa, kun kauan odotettu tieto vihdoin saapui. Minut oli valittu opiskelijaksi Turun opettajankoulutuslaitokselle (OKL)! Turku ja yliopisto kutsuivat ja minä olin aivan valmis, tai niin luulin. Olin päättänyt hakukeväänä ihan haun loppumetreillä laittaa Turun OKL:n kasvatusalan hakukohteistani ensimmäiseksi. Oliko tuo harkittu päätös? Ei, jos äidiltäni kysytään.

Minä kuitenkin pääsin yliopistoon ja vielä Turkuun, mistä olin aina haaveillut. En oikeastaan tiennyt kovin paljoa opiskelijaelämästä ennen opintojeni alkua, mutta sen verran olin kuullut, että huippua se oli. Voi sitä vapautta, minkä omien opiskelujen suunnittelu ja aikatauluttaminen toisi ja niitä kaikkia mielenkiintoisia kursseja, joita opiskeluvuosiin mahtuisi. Olin myös kuullut, että opiskelijayhteisöä ja -tapahtumia vasta kannattikin odottaa. Pakkasin siis laukkuni ja lähdin hyvillä mielin orientaatioviikkoa edeltävänä iltana kohti Turkua. Omaa kämppää minulla ei vielä Turussa ollut, vaan yövyin perhetuttujeni luona pari viikkoa ennen kuin ensimmäinen oma kotini vapautui TYS:n Yo-kylästä.

Orientaatioviikon ensimmäisenä aamuna punasin huuleni ja lähdin, minulle tyypilliseen tapaan, kauheassa kiireessä kohti yliopistoa. Onneksi kampusalue oli minulle jo entuudestaan hieman tuttu, sillä olin käynyt siellä pääsykokeissa. Löysin oikean rakennuksen nopeasti ja luentosalin edessä pyörivä ympärilleen vilkuileva ihmismassa paljasti, että minun täytyi olla oikeassa paikassa. Meidät ohjattiin luentosaliin ensimmäiselle luennollemme, joka käsitteli orientaatioviikon ohjelmaa ja opiskelujen aloittamista. Silloin iski jännitys, minustako todella tulisi turkulainen yliopisto-opiskelija.

Orientaatioviikko – uusia kavereita ja valtava määrä uutta tietoa

Ensimmäisenä päivänä huomasin, että monet muut olivat jo tutustuneet toisiinsa alkuseikkailussa (OKL:n opiskelijatuutoreiden järjestämä tapahtuma, jossa pääsee tutustumaan opiskelukavereihin jo ennen virallisen orientaatioviikon alkua), johon minä en päässyt osallistumaan. Olikohan mahdollisuuteni löytää kavereita menetetty? muistan miettineeni. Ei onneksi ollut. Orientaatioviikon ohjelma ei rajoittunut vain päiväohjelmaan, vaan tuutorit järjestivät monenlaista hauskaa ohjelmaa myös iltaisin, mikä tuki kavereiden saamista ja koko vuosikurssin ryhmäytymistä. Kaikki olivat halukkaita tutustumaan uusiin ihmisiin ja oma porukka löytyi melko nopeasti. Olin myös iloinen tiedekuntamme avoimesta ilmapiiristä. Vaikka kävin sisäistä kamppailua valitsemani alan kanssa, aavistelin, että tässä yhteisössä tulisin viihtymään.

”Aavistelin, että tässä yhteisössä tulisin viihtymään.”

Orientaatioviikko eteni hurjaa vauhtia ja uutta informaatiota tuli valtava määrä. Opin heti tuolla viikolla tärkeimmän kysymyksen kaikilla luennoilla: tuleeko nää luentodiat moodleen? Kaikkea uutta tietoa ei voi millään muistaa aloitusluennoilta, eikä se ole tarkoituskaan. Alussa käydään läpi paljon informaatiota, joka konkretisoituu ja tulee tutuksi myöhemmin opintojen aikana. Aloitusluentojen luentodioista ja yliopiston viestintäkanavista löytyy kattavasti tietoa yliopisto-opiskeluun liittyen ja tähän tietoon kannattaa tutustua rauhassa omalla ajalla opintojen aikana. Näin tuutorimme meille vakuuttivat. He olivat itse käyneet pari vuotta sitten saman alun pyörremyrskyn läpi ja toimivat loistavana tukena ensimmäisten viikkojen aikana yliopistoon tutustuttaessa.

Uuden opiskelijan arki – kiireiset aamut, ensimmäinen tentti ja uravalintakriisi

Orientaatioviikon jälkeen alkoi normaali opiskeluarki. Oli ensimmäisen yliopistokurssin aika! Istahdin luentosalin penkkiin ensimmäiselle Johdatus kasvatustieteisiin -kurssin luennolle jälleen tarmokkaana ummikkona. Välivuoden jälkeen huomasin omien opiskelutaitojeni olevan hieman ruosteessa. Ne kuitenkin muistuivat mieleen opintojen edetessä. Monessa kohtaa huomasin myös kaipaavani pientä päivitystä aikaisemmille opiskelustrategioilleni, sillä yliopisto-opiskelu on monin tavoin erilaista kuin opiskelu lukioaikana. Julian blogitekstistä voit lukea lisää opiskelustrategioista.

OKL:ssä painotetaan ryhmätyöskentelyä ja yhdessä tekemistä, mikä vaati minulta hieman totuttelua. Olin tottunut lukiossa melko omatoimiseen puurtamiseen ja traumatisoitunut yläkoulussa ryhmätöistä, joissa työnjako oli kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen. Skeptisestä suhtautumisestani huolimatta aloin pitää ryhmätyöskentelystä opintojen edetessä ja innostuimme opiskelukavereideni kanssa jopa opiskelemaan tentteihin yhteistuumin tenttipaniikeissa. Mikä sen parempi tapa oppia tulevana opena kuin opettaa asioita toisille. Aluksi tuntui hyvin haastavalta virittäytyä kasvatustieteiden historian tunnelmaan ja uppoutua Johdatus kasvatustieteisiin -opukseen. Omalla kohdallani kaveriporukkamme tenttipaniikit olivatkin ensimmäisen tenttini pelastus.

”Innostuimme opiskelukavereideni kanssa opiskelemaan tentteihin yhteistuumin.”

Syksyn aikana opiskelut lähtivät rullaamaan ja kurssit etenivät kovaa tahtia. Juoksin aamuisin kengännauhat puoliksi solmittuina hikipäässä yliopistolle, tein demotehtäviä kurssikavereideni kanssa ja vietin pitkiksi venähtäneitä lounastaukoja Macciksessa juoruten eri kursseista ja illan opiskelijatapahtumista. Vietin siispä ihan tavallista opiskelija-arkea ja opinnot etenivät hyvää tahtia. Sisälläni podin kuitenkin suurta uravalintakriisiä. Kaikki muut ovat ihan varmasti aina tienneet haluavansa opettajiksi, enkä minä edes ole oikein opettajatyyppiä. Nämä ajatukset olivat hyvin hallitsevana osana opiskeluarkeani ensimmäisen vuoden syksynä. Mielessäni suunnittelin jo äkkilähtöä ulkomaille tai kauppikseen vaihtamista. Ensimmäisen vuoden aikana juttelin monien eri henkilöiden, kuten opintoneuvojien ja opettajatuutorini, kanssa tulevaisuuden suunnitelmistani ja lopulta havahduin opiskelemani alan monipuolisuuteen ja omiin mahdollisuuksiini muokata tutkintoani minun näköisekseni. En ollutkaan sidottuna yhteen tiukkaan muottiin ja tulevaisuuden näkymään.

Tsempit opiskelujen alkuun ja oman polun löytämiseen

Alussa saa ja kuuluukin jännittää, onhan yliopiston aloittaminen ihan uusi elämänvaihe. Todennäköisesti et ole yksin ajatustesi kanssa vaan monet muutkin käyvät samoja ajatuksia läpi päässään. Onko luennoilla läsnäolopakkoa, kannattaako niillä käydä ylipäätään, miten tentteihin kannattaa lukea, saanko kavereita jne? Alussa päässä saattaa vilistä miljoonia kysymyksiä. Niiden kanssa ei tarvitse kuitenkaan jäädä yksin, vaan kannattaa kysyä rohkeasti apua. Yliopistolla on monia tahoja, jotka osaavat auttaa, esimerkiksi opintoneuvojia, opintopsykologeja, koulutussuunnittelijoita ja tuutoreita. Myös uusista opiskelijakavereista saa hyvää vertaistukea opintojen aikana. Turun yliopiston sivuilta voit lukea lisää opiskelijan palveluista ja hyvinvoinnista.

”Yliopistolla on monia tahoja, jotka osaavat auttaa.”

Yliopisto-opiskelu mahdollistaa oman tutkinnon muokkaamisen omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti ja Turun yliopisto tarjoaa monipuolisesti liikkumavaraa sekä oman yliopiston eri tiedekuntien välillä että kansainvälisesti esimerkiksi vaihto-opiskelun kautta. Vaikka ei vielä olisikaan ihan varma omasta jutustaan, yliopisto on hyvä paikka etsiä omaa polkuaan. Tsemppiä kaikille hakukevääseen ja myöhemmin opintojen aloitukseen!

Kirjoittaja on Turun yliopiston opiskelijalähettiläs, Tutustu Lindaan!