Olet juuri joitakin päiviä sitten saanut lähetettyä työlään väliraportoinnin kansainväliselle rahoittajalle ja toivonut voivasi sen jälkeen keskittyä taas tutkimuksen tekemiseen, kun sähköpostiisi napsahtaa iso liuta rahoittajalta tulleita raportointiin liittyviä vaikeaselkoisia lisäselvityspyyntöjä. Siinä kohtaa mielessä käynee monia painokelvottomia sanoja, ja rahoittajan antama deadlinekin osuu päällekkäin konferenssimatkasi kanssa.
Tällainen tilanne on arkipäivää monille sellaisille tutkijoille, jotka ovat saaneet yliopiston paljon toivomia ja niiden hakuun kannustamia kansainvälisiä kilpailtuja tutkimusrahoituksia. Kansainvälisten konsortiohankkeiden hallinnointi on täysin oma maailmansa, joka vie paljon aikaa ja energiaa muulta työltä.
Rahoitushakuihin liittyvissä keskusteluissa nousee usein esiin epäilys kansainvälisten konsortiohankkeiden koordinoinnin raskaudesta. Tämä näkynee myös Turun yliopiston hakuaktiivisuudessa ja rahoitettujen Horizon 2020 ‑puiteohjelmahankkeiden määrässä: yliopistomme kokoon nähden koordinoitavia H2020-konsortiohankkeita voisi olla enemmänkin.
Monien tutkijoiden arkea helpottaisikin se, jos tällaisten hankkeiden tukena olisi asiaan vihkiytynyt projektikoordinaattori. Projektien vastuulliset johtajat, joilla on projektikoordinaattori tutkimusryhmänsä tukena, ovat pääsääntöisesti enemmän kuin tyytyväisiä siihen, että projektien hallinnointiin erikoistunut osaava ammattilainen auttaa heitä rahoittajan ehtojen viidakossa ja huolehtii, että projekti etenee sujuvasti ja aikataulussa. Yliopistoa ajatellen tämä on myös maineasia: olemme luotettava projektikumppani niin rahoittajan kuin yhteistyöorganisaatioiden silmissä, kun hoidamme projektien hallinnoinnin kunnialla maaliin.
Yliopistomme projekteihin on palkattu projektikoordinaattoreita määräaikaisiin tehtäviin projektin keston ajaksi, eikä heille ole voitu luvata työn jatkuvuutta. Tällainen tehtävä ei välttämättä moniakaan houkuta tai niinkin voi käydä, että osaava ammattilainen lähtee pois talosta ja vie osaamisensa mukanaan – jopa kesken projektin keston, jolloin projektin vastuullinen johtaja saattaa menettää varsin kriittisessäkin vaiheessa lähitukensa. Yliopistoomme lanseeratulla projektikoordinaattoripalvelulla on tarkoitus muuttaa tätä tilannetta ja saada jatkuvuutta koordinaattoreiden työuriin sekä pitää hankittu osaaminen talossa ja mahdollistaa sen jalostuminen entistä paremmaksi. Tämä on etu niin vastuullisille johtajille, tutkimusryhmille kuin koko yliopistollemme.
Yliopistojen kiristyneessä rahoitustilanteessa tällaiselle projektikoordinaattoripalvelulle ei ole kuitenkaan osoitettavissa lisärahoitusta, se olisi pois jostakin muusta. Tämän vuoksi kannustammekin täällä Tutkimusrahoituksessa tutkijoita sisällyttämään hakuvaiheessa koordinoitavien tutkimushankkeiden budjetteihin projektikoordinaattorin, jos rahoittajan ehdot sen vain suinkin sallivat. Joillekin rahoittajille tämä on myös edellytys rahoituksen myöntämiselle; rahoittajan on voitava luottaa projektin hallinnoimisen sujuvan ongelmitta. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, miten ”project management” on kuvattu hakemuksissa.
Mitä tulee otsikossa esitettyyn kysymykseen, on siihen yksi selvä vastaus: kyllä tarvitaan, ehdottomasti! Osaavat ja asialleen vihkiytyneet projektikoordinaattorit ovat monelle vastuulliselle johtajalle kullanarvoinen tuki, josta ei haluta luopua mistään hinnasta. Haastavien kansainvälisten konsortiohankkeiden koordinointiin uskalletaan lähteä, kun tiedetään, että tuki on lähellä.