Maanantaiaamu 25.5 alkoi hieman tavallisesta poikkeavasti, kun hyppäsimme bussiin kohti Paraisia ja Saunarantin rantasaunaa ja ravintolaa. Olimme menossa viettämään sosiologian oppiaineen virkistyspäivää, jonka ideana oli sananmukaisesti virkistyä pitkän ja työntäyteisen kevään jälkeen ja kerätä ideoita työhyvinvoinnin parantamiseen. Ensimmäistä kertaa mukaan oli kutsuttu myös opiskelijoita, nimittäin sosiologian ainejärjestö Sklubin hallitus sekä ensimmäisen vuoden opiskelijat. Opiskelijoita ja Sklubin hallituksen edustajia paikalla oli paikalla alle kymmenen. Osallistujamäärä oli kuitenkin ajankohdan huomioon ottaen melko hyvä.
Talon isäntä esitteli meille taloa ja tutustuimme hieman sen ympäristöön. Kalakeittolounaan jälkeen pääsimme kisailemaan joukkueittain kirveenheitossa, tikanheitossa ja kalastuksessa (jossa emme kuitenkaan kalastaneet oikeita kaloja.) Pääasiassa ajattelutyön parissa päivänsä viettävä joukkomme oli tällaisissa perinnelajeissa melko heikoilla ja kirves päätyi useammin taulun takana olevaan pöpelikköön kuin varsinaiseen kohteeseen. Tikanheitossa tikkaa piti heittää kolmella eri tyylillä: vasemmalla kädellä iso hanska kädessä, selkä tauluun päin sekä lopulta selkä tauluun päin ja jalkojen välistä. Etenkin jälkimmäinen tyyli sai porukassa aikaan raikuvia nauruja.
Itse olen nyt ollut liki pari kuukautta harjoittelijana sosiologian laitoksella. Tällaisessa virkistyspäivässä työkavereille pääsi juttelemaan helpommin ja vapaamuotoisemmin kuin sosiologian käytävällä, jossa ihmiset viettävät suurimman osan päivästään omissa työhuoneissaan. Päivän aikana puhuin ihmisten kanssa tietysti sosiologiasta, mutta myös kaikenlaisesta muusta, kuten saunakulttuurista, soijanakeista, Hevisauruksesta ja asuntokaupoista. Oli hauska huomata, millaisia tyyppejä työkavereina tutut ihmiset olivat työpaikan ulkopuolella.
Harjoittelijana olen kokenut olevani hauskasti kahden roolin välissä, opiskelijan ja henkilökunnan. Tiedän kaikenlaista molemmista maailmoista ja osaan samaistua molempien rooleihin. Tästä asemasta oli hyötyä, kun mietimme porukalla, mitä asioita sosiologian laitoksella voisi parantaa tai tehdä toisin. Tällä hetkellä niin henkilökunta kuin opiskelijatkin vaikuttavat todella aktiivisilta opintojen kehittämisen ja vuorovaikutuksen parantamisen suhteen, mistä olin todella vaikuttunut ja iloinen. Henkilökunnan kesken ehdotettiin esimerkiksi enemmän yhteisiä kahvihetkiä ja vertaistuen lisäämistä, ja opiskelijat toivoivat saavansa jatkossa helpommin palautetta esimerkiksi tenttivastauksista. Kaiken kaikkiaan oli hienoa, että samassa tilassa pystyttiin jakamaan ajatuksia siitä, mitä voisi tehdä paremmin. Virkistyspäivät eivät kuitenkaan ole vain saunomista ja pihapelejä, vaan pyrkimyksiä lisätä työhyvinvointia ja työpaikan yleistä hyvää henkeä.
Iltaa kohden hyvinvointi sen kun lisääntyi, kun pääsimme nauttimaan savusaunan ja paljun lämmöstä. Optimistisimmat näkivät jo auringonkin vähän paistavan. Iltaa kohden päivä kirkastui ja paluumatkalla takaisin kaupunkiin saimme nauttia jo kauniista ilta-auringosta.
Maria Luhtaniemi
Kirjoittaja on neljännen vuoden sosiologian opiskelija, joka suorittaa tällä hetkellä harjoitteluaan sosiologian oppiaineessa. Mielipide soijanakeista: ei jatkoon.