Sydän- ja verisuonisairaudet aiheuttavat suurimman osan kuolleisuudesta niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Kohonnut verenpaine on sydän- ja verisuonisairauksien tärkeä taustatekijä ja toiseksi suurin tautitaakan aiheuttaja maailmassa. Suomen väestöstäkin joka toisella aikuisella on todettu olevan joko kohonnut verenpaine tai verenpainelääkitys. Kotona mitatun verenpaineen ylärajana pidetään systolisen (ns. yläpaineen) osalta arvoa 135 mmHg ja diastolisen (ns. alapaineen) osalta arvoa 85 mmHg. Jo 10 mmHg:n nousu kotona mitatussa systolisessa verenpaineessa ja 5 mmHg:n nousu kotona mitatussa diastolisessa verenpaineessa lisää riskiä sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonitapahtumiin, kuten sydän- tai aivoinfarktiin.
Viime vuosina on kiinnitetty huomiota verenpaineen mittausmenetelmiin. Tutkimuksissa on todettu, että ambulatorinen verenpaine (ns. vuorokausiverenpaine) ja kotona mitattu verenpaine ennustavat sydän- ja verisuonitauteja paremmin kuin vastaanottopaine. Vastaanottopaineen mittauksen puutteena voidaan pitää esimerkiksi sitä, että sen avulla ei saada selvitettyä verenpainetasoa, joka potilaalla on kotona ja arkipäivien aktiviteettien lomassa. Lisäksi vuorokausiverenpainemittauksen avulla voidaan selvittää verenpaineen yön aikaista laskua. Vähäinen verenpaineen lasku yöllä päiväaikaisiin tasoihin verrattuna on todettu ennustavan erityisen hyvin sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen ja kuolemisen riskiä. Myös suurten suonten valtimojäykkyyden lisääntyminen on havaittu ennustavan sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Aikaisemmissa tutkimuksissa esimerkiksi korkeampi ikä, miessukupuoli, alhainen sosioekonominen asema, epäterveellinen ruokavalio ja vähäinen fyysinen aktiivisuus on havaittu olevan yhteydessä korkeampaan verenpaineeseen ja lisäävän riskiä sydän- ja verisuonisairauksille. Koska työssäkäyvät ihmiset viettävät suuren osan vuorokaudesta töissä niin myös työhön liittyvillä tekijöillä on havaittu olevan yhteys sydän- ja verisuoniterveyteen.
Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten työhön liittyvät tekijät (vuorotyö, työn vaatimukset, työn hallinta ja työasema) ovat yhteydessä eläköityvien työntekijöiden vuorokausiverenpaineeseen ja miten eläköityminen on yhteydessä muutoksiin vuorokausiverenpaineessa. Lisäksi selvitettiin, miten työhön liittyvät psykososiaaliset tekijät (työstressi, työn vaatimukset ja työn hallinta) ovat yhteydessä kotona mitatun verenpaineen eroihin arkipäivien ja viikonlopun välillä, ja miten työstressi ja muutama yksityiselämän stressitekijä ovat yhteydessä suurten suonten valtimojäykkyyteen.
Väitöskirjatutkimuksessani keski-iältään 62-vuotiaita työntekijöitä tutkittaessa havaittiin, että vuorotyön tekijöillä oli korkeampi päiväaikainen systolinen verenpaine, mutta heidän diastolinen verenpaineensa laski nukkuessa enemmän eli suotuisasti kuin säännöllistä päivätyötä tekevillä henkilöillä. Suuria työn vaatimuksia raportoineilla työntekijöillä systolinen ja diastolinen verenpaine laskivat nukkuessa vähemmän eli epäedullisesti kuin matalia työn vaatimuksia kokeneilla työntekijöillä. Sen sijaan työn hallinta tai työasema eivät vaikuttaneet vuorokausiverenpaineeseen.
Eläköityminen oli yhteydessä nukkumisen aikaiseen systolisen verenpaineen nousuun. Tämä yhteys säilyi myös tutkittaessa pelkästään niitä osallistujia, jotka eivät käyttäneet verenpainelääkkeitä. Verenpaineen noususuunta kuitenkin taittui pian eläköitymisen jälkeen. Vuorotyö oli yhteydessä haitallisiin muutoksiin vuorokausiverenpaineessa eläkkeelle siirryttäessä, kun taas sukupuoli, työasema, työstressi tai työn vaatimukset eivät ennustaneet muutoksia.
Työntekijöillä, jotka raportoivat työstressiä tai kokivat korkeita työn vaatimuksia, verenpaine laski arkipäivien ja viikonlopun välillä toisin kuin työntekijöillä, jotka eivät raportoineet työstressiä tai kokivat matalia työn vaatimuksia. Erot verenpainearvoissa arkipäivien ja viikonlopun välillä eri työstressin ja työn vaatimuksien ryhmissä selittyivät verenpaineen aamuarvoissa havaittujen erojen perusteella. Tämä voisi viitata siihen, että työstressi ja korkeat työn vaatimukset kohottavat erityisesti aamun verenpainetta.
Edeltävänä vuonna vakavan elämäntapahtuman tai taloudellisia vaikeuksia kokeneilla työntekijöillä suurten suonten valtimojäykkyys oli korkeampi kuin muilla työntekijöillä. Sen sijaan työstressi, valvominen tai omaishoitajana toimiminen eivät olleet yhteydessä suurten suonten valtimojäykkyyteen.
Yhteenvetona, väitöskirjatutkimukseni tulokset korostavat työhön liittyvien tekijöiden, kuten työstressin, työn vaatimusten ja vuorotyön huomioimista sydän- ja verisuonitauteja ehkäistäessä. Lisäksi eläköitymisajankohta tulisi ottaa huomioon esimerkiksi verenpainetta mitattaessa. Yksityiselämän tapahtumista vakavat elämän tapahtumat ja taloudelliset vaikeudet voivat olla yhteydessä sydän- ja verisuoniterveyteen.
Väitöskirjatutkimus pohjautui kolmeen suomalaiseen väestöpohjaiseen kohorttitutkimukseen: Turun yliopiston Finnish Retirement and Aging -tutkimukseen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen DIetary, Lifestyle, and Genetic determinants of Obesity and Metabolic syndrome – ja Terveys 2000 -tutkimuksiin.
Linkki väitöskirjaan:
https://www.utupub.fi/handle/10024/179063

LT Saana Karelius
Kirjoittaja toimii tällä hetkellä erikoistuvana lääkärinä Satasairaalassa, Porissa.
sekkar@utu.fi