Tekeekö etätyö meistä passiivisempia? 

Etätyö yleistyi toimistotyöntekijöiden keskuudessa pandemia-aikana. Sen jälkeen osa toimistotyöntekijöistä on siirtynyt tekemään pelkästään etätöitä, kun taas osa työskentelee nykyään hybridinä eli yhdistää etätyön ja toimistotyön säännöllisesti. Lisääntyneiden etätyöpäivien myötä työpäivinä kertynyt fyysinen aktiivisuus on kuitenkin saattanut vähentyä, koska esimerkiksi työmatkaliikunta ja muut pidemmät siirtymiset jäävät etätyöpäivästä pois. Tutkimuksia etätyöpäivän fyysisestä aktiivisuudesta on vielä rajallisesti, mutta niissä istumisen määrän on havaittu olevan runsaampaa etätyöpäivinä perinteisiin toimistotyöpäiviin verrattuna. Runsas paikallaanolo, kuten pitkittynyt istuminen, lisää muun muassa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, sydäntautiriskiä ja altistaa painonnousulle. Siksi etätyössä saattaa piillä terveysuhkia. 

Työajalla kertyvän fyysisen aktiivisuuden lisääminen on tärkeää, sillä vietämmehän työpaikalla noin kahdeksan tuntia joka arkipäivä. Työpaikat toimivatkin loistavina väylinä työikäisen väestön terveiden elintapojen edistämistyölle. Toimistoille suunnattuja toimia ja ohjeita toimistotyöntekijöiden työajan fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi on useita. Yhä useammalla on sähkötyöpöytä, hissin vieressä muistutetaan portaiden käytöstä tai työmatkaliikunta mahdollistetaan esimerkiksi työpaikan suihkutiloilla. Osa näistä keinoista soveltuu kotitoimistoon tai muihin etätyöympäristöihin, mutta niiden vaikuttavuutta ei ole vielä tutkittu. Uutta tutkimustietoa etätyöpäivän fyysisestä aktiivisuudesta tarvitaan, jotta nykyisiä toimia ja ohjeita voidaan päivittää enemmän etätyöhön sopiviksi. 

Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden lisääminen työikäisillä on ajankohtaista, sillä väestömme liikkumattomuudella on jo miljardien eurojen suuruinen hintalappu ja työntekijöiden kunnon ennustetaan huononevan vuosi vuodelta. Etätyö ei saa kiihdyttää näitä trendejä. Etätyöpäivän fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi vaaditaan sekä yksilö- että organisaatiotason toimia. Etätyötä tulisi tauottaa säännöllisesti, esimerkiksi puolen tunnin välein, vaihtamalla asentoa, nousemalla ylös tai pitämällä aktiivisemman tauon, jossa lähdetään liikkeelle. Tauotuksen avuksi voi hankkia taukoliikuntasovelluksen, joka muistuttaa tauosta tietyin aikavälein tai tauot voi sitoa tiettyihin työtehtäviin, esimerkiksi puheluiden ajaksi voi nousta seisomaan tai kävellä. Tai entäpä, jos etätyöpäivän aloittaisi tai päättäisi lyhyellä kävelylenkillä, joka auttaisi siirtämään ajatukset työpäivästä vapaa-aikaan? Etätyön joustavuus saattaa myös mahdollistaa reippaamman liikunnan harrastamisen työpäivän aikana, työtehtävien niin salliessa. Lisäksi työyhteisössä on hyvä sopia etäpalaverien tauottamisesta. Organisaatio voi tukea työntekijän liikkumista esimerkiksi tarjoamalla taloudellista tukea liikunnan harrastamiseen tai liikuntatiloja. Lisää vinkkejä työpäivän aktiivisuuden lisäämiseksi löytyy muun muassa Liikkuva työelämä teemakokonaisuuden sivuilta.  

Kansanterveystieteen oppiaineessa on meneillään WORKDAY-tutkimus, jonka päätavoitteena on selvittää etätyöpäivän ja toimistotyöpäivän eroja fyysisessä aktiivisuudessa ja paikallaanolon määrässä hybridityöntekijöillä. Tutkimuksessa päivittäistä fyysistä aktiivisuutta mitataan yhden työviikon ajan reiteen kiinnitettävällä liikemittarilla. Mittausviikon tulee sisältää etä- ja toimistotyöpäiviä. Tutkimus tuottaa uutta tietoa etätyöpäivän aktiivisuuskäyttäytymisestä, vireystilasta ja etätyön tauottamisesta toimistotyöpäivään verrattuna. Tätä tietoa voidaan hyödyntää etä- ja hybridityöntekijöille suunnattujen toimien suunnittelussa. WORKDAY-tutkimusta rahoittavat Työsuojelurahasto ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. 

Dosentti Tuija Leskinen  

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana kansanterveystieteen oppiaineessa ja johtaa WORKDAY-tutkimusta.  

Tuija Leskinen | Turun yliopisto (utu.fi)  

tuija.leskinen@utu.fi 

Väitöstutkimus lapsiperheiden ravitsemuksen ja ylipainoriskin taustalla olevista tekijöistä

Tyttö ja poika ruokapöydässä

Aloitin väitöskirjatutkijana Turun yliopiston kansanterveystieteen oppiaineessa helmikuussa 2020, juuri ennen koronapandemiaa. Väitösmatkani huipentui syyskuussa 2023, jolloin sain julkisesti puolustaa väitöskirjaani. Varsinaisesti tämä ei kuitenkaan ollut matkan päätös, vaan vasta alku toivottavasti pitkään jatkuvalle tutkijan uralle. Tutkijan urapolku ei ollut varsinaisesti lapsuuden haaveammattini, ja akateeminen maailma tuntuikin aluksi vähän vieraalta ja oudolta tällaiselle liiketoiminnan oravanpyörästä pois hypänneelle työläisperheen kasvatille. Intohimoni ymmärtää paremmin ihmiskehon ja mielen monimutkaista harmoniaa sekä toive merkityksellisestä työstä ajoi minut uranvaihtajana neurotieteen ja ravitsemustieteen opintoihin ja lopulta väitöskirjatutkijaksi.

Väitöstutkimukseni tavoitteena oli tunnistaa varhaislapsuuden ruokailutottumuksiin ja painoon liittyviä yksilö-, perhe- ja asuinaluetekijöitä ja niiden keskinäisiä suhteita. Työskentelin ohjaajani Hanna Lagströmin ”Living environment and obesity” hankkeessa ja käytettävissäni oli Turun yliopiston väestötutkimuskeskuksen Hyvän kasvun avaimet (HKA) -seurantatutkimuksen laaja aineisto. Lapsen perhe, isovanhemmat ja muut läheiset ihmiset, asuinpaikka ja yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat lapsen ruokailutottumuksiin ja painon kehitykseen vuorovaikutuksessa lapsen yksilöllisten ominaisuuksien kanssa. Näitä monitasoisia suhteita voidaan kuvata Urie Bronfenbrennerin kehittämän sosioekologisen mallin avulla (kuvassa).

Koin tutkimuksen aiheen tärkeäksi, sillä tämänhetkisen tiedon mukaan aika hedelmöityksestä viiden vuoden ikään, eli ensimmäiset 2000 päivää, ovat ruokailutottumusten kehityksen ja myöhemmän terveyden kannalta erityisen tärkeä ajankohta. Ylipainon kehittymisen ehkäisy jo lapsuusiässä on tärkeää, sillä ylipainoisesta lapsesta kasvaa usein ylipainoinen aikuinen. Ruokaympäristömme on täynnä energiatiheitä ja herkullisia ruokia ja yksilölliset syömiskäyttäytymisen piirteet saattavat altistaa jotkut lapset suuremmalle ylipainon riskille.

Tutkimukseni osoitti, että yksilö-, perhe- ja asuinaluetekijät olivat yhteydessä lasten ruokavalion laatuun ja painoindeksiin. Tärkeimmät tutkimushavainnot olivat seuraavat:
– Lapsen suurempi ruokahalu oli yhteydessä parempaan ruokavalion laatuun ja korkeampaan painoindeksiin.
– Äidin ja isän ruokavalion laatu sekä äidin minäpystyvyys olivat yhteydessä parempaan lasten ruokavalion laatuun.
– Vanhempien rajoittava syöttämistapa oli yhteydessä lapsen korkeampaan painoindeksiin ja vanhempien painostava syöttämistapa oli yhteydessä lapsen pienempään painoindeksiin.
– Asuinalueen sosioekonominen huono-osaisuus oli yhteydessä koko perheen heikompaan ruokavalion laatuun.
– Huono-osaisilla alueilla asuvilla ja suuren ruokahalun omaavilla lapsilla oli suurempi ylipainon riski verrattuna hyväosaisilla alueilla asuviin ikätovereihinsa.

Viestini päättäjille on selvä: perheet tarvitsevat konkreettista tukea lapsen ravitsemuskasvatukseen. Lapsen syntymä saattaa olla hyvä aika muuttaa koko perheen ravitsemustottumuksia terveellisempään suuntaan. Neuvolatoiminta voisi tarjota laadukkaampaa ravitsemusohjausta ja yhteiskunnan rakenteiden tulisi kannustaa terveelliseen ravitsemukseen. Toivon, että väitöstutkimukseni tulokset voisivat vaikuttaa käytännön toimiin perheiden terveellisen ravitsemuksen edistämiseksi.

Linkki väitöskirjaan:
https://www.utupub.fi/handle/10024/175772

FT Saija Tarro
Kirjoittaja toimii tällä hetkellä projektikoordinaattorina Turun yliopistossa
saija.tarro@utu.fi
LinkedIn

Tervetuloa mukaan terveyden polulle 

Terveyden polulla on Turun yliopiston kansanterveystieteen oppiaineen blogi, jossa käsitellään ajankohtaisia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä teemoja. Blogi on suunnattu kaikille tutkimuksesta ja terveyteen liittyvistä asioista kiinnostuneille.  

Blogin tavoitteena on esitellä oppiaineessa tehtävää monipuolista ja monitieteistä tutkimusta, kertoa uusista tutkimushavainnoista sekä pohtia niiden merkitystä kansanterveyden kannalta. Kirjoittajina toimivat kansanterveystieteen oppiaineen professorit, opettajat, tutkijat, jatko-opiskelijat ja muu tutkimushenkilökunta. Julkaisemme kirjoitukset pääasiassa suomeksi, mutta välillä ääneen pääsevät ulkomaalaiset jatko-opiskelijat tai vierailevat tutkijat, jolloin heidän tekstinsä julkaistaan englanniksi. 

Mistä aiheista sinä haluaisit lukea? Otamme mielellämme vastaan aihe-ehdotuksia ja palautetta blogiteksteistä. Blogin toimituskunnan muodostavat vuonna 2024 väitöskirjatutkija Minka Ovaska, projektikoordinaattori Saija Tarro, erikoistutkija Tuija Leskinen ja professori Sari Stenholm. Yhteydenotot: tuija.leskinen@utu.fi.  

Toivomme antoisia lukuhetkiä ajankohtaisten kansanterveysteemojen äärellä. Tervetuloa mukaan terveyden polulle!