Väitöstutkimus lapsiperheiden ravitsemuksen ja ylipainoriskin taustalla olevista tekijöistä

Tyttö ja poika ruokapöydässä

Aloitin väitöskirjatutkijana Turun yliopiston kansanterveystieteen oppiaineessa helmikuussa 2020, juuri ennen koronapandemiaa. Väitösmatkani huipentui syyskuussa 2023, jolloin sain julkisesti puolustaa väitöskirjaani. Varsinaisesti tämä ei kuitenkaan ollut matkan päätös, vaan vasta alku toivottavasti pitkään jatkuvalle tutkijan uralle. Tutkijan urapolku ei ollut varsinaisesti lapsuuden haaveammattini, ja akateeminen maailma tuntuikin aluksi vähän vieraalta ja oudolta tällaiselle liiketoiminnan oravanpyörästä pois hypänneelle työläisperheen kasvatille. Intohimoni ymmärtää paremmin ihmiskehon ja mielen monimutkaista harmoniaa sekä toive merkityksellisestä työstä ajoi minut uranvaihtajana neurotieteen ja ravitsemustieteen opintoihin ja lopulta väitöskirjatutkijaksi.

Väitöstutkimukseni tavoitteena oli tunnistaa varhaislapsuuden ruokailutottumuksiin ja painoon liittyviä yksilö-, perhe- ja asuinaluetekijöitä ja niiden keskinäisiä suhteita. Työskentelin ohjaajani Hanna Lagströmin ”Living environment and obesity” hankkeessa ja käytettävissäni oli Turun yliopiston väestötutkimuskeskuksen Hyvän kasvun avaimet (HKA) -seurantatutkimuksen laaja aineisto. Lapsen perhe, isovanhemmat ja muut läheiset ihmiset, asuinpaikka ja yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat lapsen ruokailutottumuksiin ja painon kehitykseen vuorovaikutuksessa lapsen yksilöllisten ominaisuuksien kanssa. Näitä monitasoisia suhteita voidaan kuvata Urie Bronfenbrennerin kehittämän sosioekologisen mallin avulla (kuvassa).

Koin tutkimuksen aiheen tärkeäksi, sillä tämänhetkisen tiedon mukaan aika hedelmöityksestä viiden vuoden ikään, eli ensimmäiset 2000 päivää, ovat ruokailutottumusten kehityksen ja myöhemmän terveyden kannalta erityisen tärkeä ajankohta. Ylipainon kehittymisen ehkäisy jo lapsuusiässä on tärkeää, sillä ylipainoisesta lapsesta kasvaa usein ylipainoinen aikuinen. Ruokaympäristömme on täynnä energiatiheitä ja herkullisia ruokia ja yksilölliset syömiskäyttäytymisen piirteet saattavat altistaa jotkut lapset suuremmalle ylipainon riskille.

Tutkimukseni osoitti, että yksilö-, perhe- ja asuinaluetekijät olivat yhteydessä lasten ruokavalion laatuun ja painoindeksiin. Tärkeimmät tutkimushavainnot olivat seuraavat:
– Lapsen suurempi ruokahalu oli yhteydessä parempaan ruokavalion laatuun ja korkeampaan painoindeksiin.
– Äidin ja isän ruokavalion laatu sekä äidin minäpystyvyys olivat yhteydessä parempaan lasten ruokavalion laatuun.
– Vanhempien rajoittava syöttämistapa oli yhteydessä lapsen korkeampaan painoindeksiin ja vanhempien painostava syöttämistapa oli yhteydessä lapsen pienempään painoindeksiin.
– Asuinalueen sosioekonominen huono-osaisuus oli yhteydessä koko perheen heikompaan ruokavalion laatuun.
– Huono-osaisilla alueilla asuvilla ja suuren ruokahalun omaavilla lapsilla oli suurempi ylipainon riski verrattuna hyväosaisilla alueilla asuviin ikätovereihinsa.

Viestini päättäjille on selvä: perheet tarvitsevat konkreettista tukea lapsen ravitsemuskasvatukseen. Lapsen syntymä saattaa olla hyvä aika muuttaa koko perheen ravitsemustottumuksia terveellisempään suuntaan. Neuvolatoiminta voisi tarjota laadukkaampaa ravitsemusohjausta ja yhteiskunnan rakenteiden tulisi kannustaa terveelliseen ravitsemukseen. Toivon, että väitöstutkimukseni tulokset voisivat vaikuttaa käytännön toimiin perheiden terveellisen ravitsemuksen edistämiseksi.

Linkki väitöskirjaan:
https://www.utupub.fi/handle/10024/175772

FT Saija Tarro
Kirjoittaja toimii tällä hetkellä projektikoordinaattorina Turun yliopistossa
saija.tarro@utu.fi
LinkedIn