Epidemiologisesti suuntautuneita alkoholitutkijoita ja myös kansanterveystutkijoita laajemmin on jo kauemman aikaa askarruttanut kysymys siitä, voisiko kohtuullisella alkoholin käytöllä olla myös terveyttä edistäviä vaikutuksia. Useat tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet J-muotoisen yhteyden alkoholin kulutuksen ja kokonaiskuolleisuuden välillä. Käytännössä tämä ilmenee siten, että alkoholia ei lainkaan käyttävillä näyttää olevan korkeampi kuolleisuus, kuin kohtuukäyttäjillä, joiden kuolleisuus taas on matalampi suurkuluttajiin verrattuna. Epidemiologinen näyttö ei kuitenkaan ole ollut niin vahvaa, että varmuudella olisi voinut väittää kohtuullisen alkoholin käytön edistävän terveyttä ja siten asia on pysynyt kauan kiistanalaisena. J-muotoista yhteyttä on selitetty monin eri tavoin. Epäiltiin, että joissakin kohorttitutkimuksissa ei käyttäjien ryhmä olisikin sisältänyt aiempia suurkuluttajia, jotka terveydellisistä syistä olisivat joutuneet lopettamaan alkoholin käytön kokonaan, mutta joilla aiempien vuosien kulutus olisi heijastunut kuolleisuuteen vielä pitkän ajan jälkeen (Shaper ja Wannamethee 1988). Tämän vuoksi tehtiinkin jatkotutkimuksia, joissa ei käyttäjien ryhmä siivottiin mahdollisimman tarkasti aiemmista suurkuluttajista ja aivan oikein tämä pienensi jonkin verran nollaluokan kuolleisuutta kyseisissä tutkimuksissa (deLabry ym. 1992)
Kulutustavan merkitys
Tutkijat ovat myös epäilleet, että mahdollinen alkoholin terveyttä edistävä vaikutus voisikin johtua kulutustavoista ja erityisesti kulutetun alkoholin lajista. Nykyään tiedetäänkin melko suurella varmuudella, että kohtuukäyttö ei todennäköisesti kiihdytä valtimotautia, mutta jos alkoholia enimmäkseen kulutetaan humaltumistarkoituksessa eli kerralla suurehkoja määriä tämä voi olla valtimoterveydelle haitallista (Kiechl ym. 1998). On myös epäilty, että nimenomaan punaviini, erityisesti sisältämiensä antioksidanttien perusteella, voisi suojella yksilöä valtimotaudilta, mutta useissa myöhemmissä tutkimuksessa tämä hypoteesi ei ole saanut selvää tukea ja valtimoiden kovettumariskiin näyttää ensisijaisesti olevan yhteydessä kulutetun alkoholin määrä eikä niinkään juomalaji.
Mutta aika kuluu ja sen mukana käynnissä olevat kohorttitutkimuksetkin ja riittävän pitkän seurannan jälkeen kaikki tutkimuksessa mukana olevat ovat menehtyneet. Silloin tutkija saa riittävän määrän havaintoja ja sen kautta mahdollisuuden tutkia alkoholin kulutuksen yhteyttä kuolleisuuteen kuolinsyylajeittain ja näin myös mahdollisuuden vetää entistä varmempia johtopäätöksiä.
Uusia tutkimustuloksia
Kesällä julkaistussa italialaisessa tutkimuksessa (Puddu ja Menotti 2024) oli juuri tapausmäärien riittävyyden vuoksi kyetty tekemään luotettavat analyysit kuolinsyittäin ja tulokset toivat lisätietoa alkoholin kulutuksen ja kuolleisuuden yhteyksistä. Tutkimukseen osallistui 1284 miestä, jotka vuonna 1965 olivat 45-64vuotiaita. Heitä seurattiin 45 vuotta, joten lähes kaikki (98,4 %) olivat seurannan päättyessä menehtyneet. Italiassa juodaan melko runsaasti alkoholipitoisia juomia, joten lähes kaikki (97,7 %) tutkittavat joivat seurannan alussa alkoholia. Kulutus ei myöskään ollut aivan pientä, vaan keskimäärin 77,4 grammaa vuorokaudessa vastaten lähes pullollista mietoa viiniä, jota tutkittavat nimenomaan enimmäkseen joivat. Monet tekivät myös raskasta fyysistä työtä. Tilastollisessa analyysissä huomioitiin useita mahdollisia asetelmaa sekoittavia tekijöitä kuten ikä, tupakointi, painoindeksi, fyysinen aktiivisuus, ravintotottumukset ja myös muut mahdolliset sairaudet.
Tulokset olivat mielenkiintoiset. Niiden mukaan alkoholin kulutuksen ja kokonaiskuolleisuuden yhteys oli J-muotoinen, sama päti yhteyteen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Sen sijaan tarkasteltaessa kuolleisuutta syöpiin ja maksakirroosiin yhteys oli kauniin lineaarinen. Ne, joiden kokonaiskuolleisuus oli matalin, edustivat siis tässä tutkimuksessa kohtuukäyttöä. Hekin kuluttivat melko tavalla mietoa viiniä, keskimäärin 52 grammaa alkoholia eli puolisen pulloa vuorokaudessa. Suurkulutus (176 grammaa vuorokaudessa) oli kuitenkin tässäkin aineistossa riski ollen yhteydessä noin 35 %:in ylikuolleisuuteen kohtuukäyttäjiin verrattuna.
Mitä tämä tutkimus opetti? Mielestäni melko suurella luotettavuudella sen, että alkoholin kohtuukäyttö voi olla ainakin epidemiologisen tutkimuksen valossa sydän- ja verisuoniterveyttä edistävää tai ainakin säilyttävää, mutta silti alkoholin kohtuukäyttökin nostaa syöpä- ja maksakirroosiriskiä, minkä taas tiesimme jo usean muun aiemman tutkimuksen perusteella. Sydän- ja verisuoniperäiset kuolinsyyt kun ovat vain niin yleiset, että ne muovaavat kokonaiskuolleisuuttakin.
Johtopäätös
Arvioni mukaan tutkimuksen tulos on sovellettavissa järkevästi käytäntöön. Alkoholin kohtuukulutustakaan ei siis näiden tulosten valossa voi suositella kenellekään sen terveyttä edistävän vaikutuksen vuoksi. Ensisijaisesti tämä johtuu siitä, että mahdollisesti pienentäessään mm. valtimotautiriskiä se samaan aikaan lisää syöpäriskiä – joten suo siellä, vetelä täällä. Mutta alkoholin kohtuukulutus, niin kauan kun se pysyy sellaisena, on todennäköisesti terveydelle melko vaaratonta. Riskit kuitenkin alkavat nousta heti, kun mahdollinen kohtuukulutus ei pysy hallinnassa ja kehittyy suurkulutukseksi. Alkoholin suurkulutus taas on yksiselitteisesti terveydelle haitallista.
Päihteiden (huumeet mukaan lukien) ja tupakan terveysvaikutusten riskiprofiileille yhteistä lienee niiden suuri riippuvuutta aiheuttava taipumus eikä yhden käyttökerran vaarallisuus sinänsä. Melko harvoista kulutuskerroista voi syntyä riippuvuus, josta kehittyy elämänaikainen merkittävä terveysriski.
Sakari Suominen, terveydenhuollon ja käyttäytymislääketieteen professori em., LT
Lähteet