Suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän – myöhäiskeski-ikäisistä suomalaisista vain alle puolet saavuttaa liikuntasuositukset ja osuus edelleen pienenee kohti vanhempia ikäryhmiä. Liikkumattomuus aiheuttaa merkittäviä haittoja niin yksilön hyvinvoinnille, kansanterveydelle kuin kansantaloudelle. Liikkumattomuuden haitat lisääntyvät iän karttuessa. Luotettava tutkimustieto liikkumisesta ja liikkumattomuudesta on keskeistä, jotta fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää tehokkaasti eri väestöryhmissä.
Keväällä 2025 tarkastetun väitöstutkimukseni tavoitteena oli tutkia liikkumista ja paikallaanoloa eri ympäristöissä – mukaan lukien luontoympäristö – sekä tarkastella, miten liikkumisen määrä, paikat ja tavat muuttuvat ikäperusteisen eläköitymisen seurauksena. Eläkkeelle siirtyminen on yksi keski-iän elämäntapahtumista, jolloin liikkumistottumukset voivat muuttua merkittävästi. Osa ihmisistä lisää liikkumista eläkkeelle siirtyessään, mutta monilla paikallaanolo lisääntyy. Luontoympäristö on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty myönteisesti fyysiseen aktiivisuuteen – erityisesti hengästymistä aiheuttavaan reippaaseen ja rasittavaan liikkumiseen – sekä askelten määrään.
Väitöstutkimus pohjautuu kahteen Turun yliopistossa toteutettuun pitkittäistutkimukseen – Finnish Retirement and Aging study (FIREA) -tutkimukseen sekä Enhancing Physical Activity and Healthy Aging among Recent Retirees trial (REACT) -interventiotutkimukseen, joiden osallistujat eläköityivät tai olivat juuri eläköityneet kunta-alan töistä. Fyysistä aktiivisuutta ja sen ympäristöjä mitattiin ennen ja jälkeen eläköitymisen yhdistämällä GPS-paikannus ja liikemittarilla toteutettu fyysisen aktiivisuuden mittaus.
Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että eläkeikäisillä, aktiivisen kulkemisen – kuten kävellen tai pyörällä kuljettujen matkojen aikana – kertyy suhteellisen iso osuus päivittäisestä reippaasta ja rasittavasta liikkumisesta. Reippaan ja rasittavan liikkumisen terveyshyödyt ovat kiistattomat – ja jota siten erityisesti tulisi lisätä ihmisten arkeen. Väitöstutkimuksessa havaittiin myönteinen yhteys kulkureitin varrella olevan luontoympäristön määrän ja aktiivisesti kuljettujen matkojen aikana kertyneen reippaan ja rasittavan liikkumisen välillä. Tämä yhteys havaittiin vapaapäivinä ja eläkkeellä ollessa, mutta ei työpäivinä ennen eläköitymistä. Tulokset viittaavat siihen, että luontoympäristöt ovat hyvä keino kannustaa eläkeikäisiä aktiiviseen kulkemiseen, kuten reippaalle kävelylle lähtemiseen. Kuitenkin asia, mihin tulisi kiinnittää huomiota, on luontoympäristön määrän ohella myös näiden alueiden laatu. Erityisesti ikääntyvä väestö voi kaivata hyvää ulkoilureittien kunnossapitoa, valaistusta ja riittävästi levähdyspaikkoja reittien varrelle.
Väitöstutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että kannustaminen aktiiviseen kulkemiseen ennen eläköitymistä voi auttaa säilyttämään fyysisesti aktiivisemman elämäntavan eläkkeelle jäämisen jälkeen: kun aktiivisesta kulkemisesta on tullut hyvä tapa, se voi jatkua myös eläkkeellä. Tämän tavan tukemiseen tarvitaan hyvää kaupunkisuunnittelua, joka kannustaa taittamaan matkat kävellen tai pyörällä. Lisäksi työnantajien tulisi miettiä toimia työmatkaliikkumisen tukemiseen, kuten tarjota suihkutiloja ja pukuhuoneita työpaikoille, sekä turvallisen paikan säilyttää pyörää.
Yhteenvetona, väitöstutkimukseni tulokset osoittavat, että luontoympäristöt tukevat myöhäiskeski-ikäisten vapaa-ajan reipasta ja rasittavaa liikkumista, erityisesti aktiivisia liikkumismuotoja, kuten kävelyä ja pyöräilyä. Eläkkeelle siirtyminen voi lisätä liikkumattomuutta, mutta ennen eläköitymistä aktiivisesti taitetut työmatkat näyttävät vaikuttavan myönteisesti liikkumisen tason säilymiseen eläkkeelle jäädessä.
Sanna Pasanen, VTM, FT
Filosofian tohtori Sanna Pasanen on kansanterveystieteen tutkija, jonka erityisosaaminen liittyy fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon. Tutkijan työssään hän on tarkastellut erityisesti sitä, miten erilaiset ympäristöt ja niiden piirteet vaikuttavat ihmisten liikkumiseen. Aiemmalta koulutukseltaan Pasanen on valtiotieteiden maisteri yhteiskuntapolitiikan alalta ja häntä kiinnostaa suuresti myös se, miten tutkimustietoa voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin päätöksenteossa ja yhteiskunnan kehittämisessä.
Linkki väitöskirjaan: https://www.utupub.fi/handle/10024/180992