Nykyiset ruokailutottumuksemme vaikuttavat huomattavasti sekä terveyteemme että ympäristöömme. Jotta ihmisen ruokavalio olisi aidosti kestävä, sen täytyy Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön määritelmän mukaan olla sekä:
1. ympäristövaikutuksiltaan vähäinen,
2. ravitsemuksellisesti riittävä,
3. kulttuurillisesti hyväksyttävä,
4. taloudellisesti reilu ja saavutettava, sekä
5. edistää terveyttä ja ruokaturvaa sekä nykyiselle että tuleville sukupolville.
Voiko kaikki nämä kriteerit täyttävä ruokavalio olla kaikkien saavutettavissa? Väitöskirjatutkimuksessani tarkastelin kestäviä ruokavaliostrategioita Ghanassa, Etiopiassa ja Suomessa. Tavoitteeni oli tuottaa uutta tietoa siitä, miten kyseisiä strategioita voidaan kehittää ja soveltaa eri sosioekonomisissa ja kulttuurisissa ympäristöissä.
Miksi kestävien ruokavalioiden edistäminen on tärkeää?
Ruokajärjestelmät aiheuttavat noin kolmanneksen ihmisen tuottamista kasvihuonepäästöistä. Yli kolmannes maapallon pinta-alasta on jo ruoantuotannon käytössä ja osuus kasvaa jatkuvasti. Maata raivataan maatalouskäyttöön ja maankäytön muutosta ohjaa erityisesti kasvava rehuntarve lihantuotannossa. Tämän seurauksena eri eläin- ja eliölajeille jää vähemmän luontaista elintilaa, mikä kiihdyttää luonnon köyhtymistä. Nykyiset ruokailutottumukset eivät kuormita vain ympäristöä – ne lisäävät myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja syöpään. Vuoteen 2050 mennessä maailman väkiluvun odotetaan myös kasvavan noin 10 miljardiin. Näiden haasteiden ratkaiseminen edellyttää merkittäviä muutoksia sekä ruokajärjestelmiin että kulutustottumuksiimme.
Matalan tulotason maissa ruoan hinta on este
Matalan tulotason maissa keskeinen haaste on erityisesti ravitsemuksellisesti riittävän ja edullisen ruokavalion saavutettavuus. Väitöskirjatutkimukseni osoittaa, että Ghanassa ja Etiopiassa terveellinen ruokavalio on teoriassa saavutettavissa, mutta äärimmäisessä köyhyydessä elävien perheiden pitäisi turvautua villiruokiin kuten vihreisiin lehtivihanneksiin. Tämä ei kuitenkaan ole realistinen ratkaisu muun muassa ajankäytöllisistä syistä. Ghanassa ja Etiopiassa terveellisen ruokavalion hintaa nostivat erityisesti tiettyjen ravintoaineiden, kuten omega-3-rasvahappojen, jodin ja A-vitamiinin saanti.
Korkean tulotason maissa keskeisenä haasteena lihan liikakulutus
Korkean tulotason maissa kuten Suomessa keskeinen kestävyysongelma ei ole terveellisen ruoan saatavuus, vaan kulttuuriset tottumukset: valtaosa suomalaisista syö suosituksia enemmän punaista lihaa. Tutkimukset osoittavat, että pienet “tuuppaukset” eivät riitä – tarvitaan vahvempia ohjauskeinoja ja reiluiksi koettuja politiikkatoimia. Väitöskirjatutkimukseni tulosten perusteella ohjauskeinojen kuten lihaveron hyväksynnän lisäämisessä avainasemassa ovat erityisesti kokemus toimien reiluudesta sekä käsitys ympäristöriskeistä.
Voiko kestävä ruokavalio olla kaikkien ulottuvilla?
Kyllä, mutta se vaatii kontekstisidonnaisia ratkaisuja: matalan tulotason maissa tarvitaan ruoan hinnan alentamista ja saavutettavuuden parantamista, kun taas korkean tulotason maissa tarvitaan lihan liikakulutusta hillitseviä vahvoja politiikkatoimia, jotka ovat linjassa paikallisen kulttuurin kanssa.
Emme voi ajatella ruokavalintojemme olevan pelkästään yksityisasioita, vaan kyse on globaalista oikeudenmukaisuudesta. Lihan syöminen Suomessa aiheuttaa suurten kasvihuonepäästöjen myötä kauaskantoisia vaikutuksia myös kaikkiin muihin elollisiin esimerkiksi luonnon köyhtymisen ja sään ääri-ilmiöiden yleistymisen myötä. Tarvitsemmekin tutkimukseen pohjautuvia vahvoja poliittisia päätöksiä, jotka huomioivat paikalliset olosuhteet ja kulttuurin. Vain tuolloin kestävä ruokavalio voi olla aidosti kaikkien ulottuvilla.
Esa-Pekka Nykänen, FT
Filosofian tohtori Esa-Pekka Nykänen on kansanterveystieteen ja ympäristöpolitiikan tutkija, jonka erityisosaaminen liittyy kestävien ruokavalioiden edistämiseen ja siihen, miten terveydelle ja ympäristölle haitallista lihan liikakulutusta voidaan vähentää.
Linkki väitöskirjaan: Sustainable Diet Strategies – Perspectives from Ghana, Ethiopia, and Finland https://www.utupub.fi/handle/10024/194436
